Tehoton torstai
22. Marraskuu, 2007 @ 18:14 kirjoittaja jane
Menin eilen illalla normiaikaan nukkumaan ja olin sen verran väsynyt että nukahdinkin nopeasti.
Teini tuli kotiin klo 24 ja koputti huoneeni ovelle. Suomi oli pelannut tasapelin, joten haaveet jalkapallon EM-kisoihin jäivät sitten siihen. Teiniä vitutti. Hän kysyi saisiko jäädä huomenna pois koulusta. Periaatteessa olen lintsaamista vastaan, mutta tämä on varmaan ihan ensimmäisiä kertoja kun teini jää ilman syytä pois koulusta (ainakaan ei ole lintsannut niin paljoa että mulle asti olisi tullut tietoa asiasta) ja koulu menee sen verran hyvin että annoin luvan. Tosin ilmoitin, että sitten on tehtävä jotain kotitöitä hyvitykseksi asiasta.
En saanut sitten enää unta ja koska kello kuitenkin oli vasta vähän (00.30) ja mulla alkoi puhelintukiaika tänään vasta klo 8.30 otin kokonaisen unilääkkeen. Ja sitten nukuinkin melkein kahdeksaan saakka :) Tosin kemiallista unta, mutta unta kuitenkin!
Ja oikeesti fiilis oli kyllä aamulla herätessä hyvä. Ei pirteä mutta ei myöskään väsynyt.
Koko vitun päivän olen sitten istunut koneen ääressä. Tehnyt koulutusmateriaaleja, valmistautunut ensi viikon koulutuksiin, antanut puhelintukea, yrittänyt ratkoa teknisiä ongelmia, ihmetellyt miksi joku asia ei toimi vaikka kaikki näyttää olevan ok ja niin edelleen. En mä mitään megapäiviä ole tällä viikolla tehnyt, mutta yli 8 tuntia joka päivä kuitenkin.
Nyt mua paleltaa. Mua paleltaa ihan helvetisti! Ja pariin kertaan olen aivastanutkin. No, se on viikonloppu tulossa, joten kunnon nine-to-five -työntekijä voi hyvin sairastua :( Vaikka lupasin kyllä tehdä yhden parin tunnin duunin viikonloppuna. Perkele! Mikäköhän parantais tästä kiltin tytön -syndroomasta? Tai ei kai se mikään kiltin tytön syndrooma ole, kai se on vaan työnarkomaniaa. Tai tarvetta tuntea itsensä Tärkeäksi (edes jossain). Tai sitten tämä on jo siemennesteessä yrittäjäisältä peritty tapa. Isä aina sanoo että sillon kun on töitä tehdään töitä ja sitten kun ei ole töitä niin sitten markkinoidaan jotta taas hetken päästä on töitä.
En ole tänään edes päälleni pukenut. Olin aamutakissa kunnes rupesin palelemaan, siinä vaiheessa vedin päälleni pitkähihaisen puseron ja verkkarit.
Peruin ratsastustunninkin kun rupes paleltamaan. Jos tästä on tauti tulossa niin turha sitä on enää urheilulla kiusata. Ja jos tauti jää tulematta voin kuvitella että ainakin osa siitä johtuu siitä, etten mennyt ratsastamaan.
Nyt käärin itseni vilti sisään ja käperryn sohvan nurkkaan tuhisemaan.