Kuukausiarkisto Marraskuu, 2007
Ei ole jaksanut eikä kerennyt päivittämään. Toisaalta eipä ole ollut mitään päivittämisen arvoistakaan, joten so not, kuten Nykänen niin viisasti sanoisi ;)
Mitäs mä tein tiistaina? Ai niin, aamulla kävin Vallilassa kouluttamassa. Sitten ajoin toimistolle, söin lounaan ja suhasin Hämeenlinnaan. Ne hämeenlinnalaiset naiset olivat edelleen ihania ihmisiä ;o Omituista. Perin omituista!
Mutta voi helevetti sitä kuran määrää mikä oli kolmostiellä! Lähtiessä täytin pissapojan ja takas tullessa piti pysähtyä Linnatuuleen täyttämään se taas. Mulla perkele kun toi pissapoika joka kerta pesee myös valot. Helevetin helevetti! Tarttis viedä auto veljelle hetkoksi, jotta hän nappasis johdon pois, kuluis vettä vähemmän. Toisaalta kun ajelee tuolla pimeillä teillä niin on hyvä että saa valot puhtaaksi pysähtymättä jollekin huoltoasemalle. Dilemma.
Kotimatkalla kävin tankkaamassa ja ostamassa lisää pissapojan nestettä. Mulla oli oikeesti vakaa aikomus mennä jumppaan, mutta ensinnäkin olin kotona liian myöhään ehtiäkseni siihen jumppana johon halusin ja lisäksi mä tiesin, että mulla on ihan helvetisti töitä odottamassa. Muun muassa matkalaskut oli tekemättä ja ne pitää tehdä kuun vaihteeseen mennessä. Teinkin sitten töitä klo 21 saakka.
Ja se perkele kostautu sitten huonoina yöunina :( Ensin ei uni tullut ja kun olin aikani pyörinyt sängyssä otin puolikkaan unilääkkeen mutta silti nukahtaminen kesti yli tunnin. Ja heräsin aamuyöstä.
Keskiviikon suhasin asiakkaan kanssa pitkin läntistä uuttamaata. Kilometrejä tuli vajaa 250 ja aikaa meni reilu 10 tuntia.
Illalla oli kynsihuolto, joten eilen ei tullut illalla tehtyä töitä :)
Viime yönä nukuin 10 tuntia :) Menin nukkumaan reilusti ennen kymmentä. Teini leikki tuhkimoa ja tuli kotiin klo 23.55, jolloin heräsin. Olin hereillä reilun puoli tuntia ja sitten nukuin hyvin puoli kuuteen saakka. Sen jälkeen näin ihan sekopäisiä unia!
Käytiin mm. ex-meehen kanssa kauppakeskuksessa lastenvaateliikkeessä saunomassa. Suihku oli kaupan sovituskopissa ja meidät näki kauppakeskuksesta ihan selkeesti. Silti kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota :o
Toisessa unessa olin ex-meehen kanssa Tammisaaren mökillä ja lossi oli ruvennut kulkemaan aikataulun mukaan (tähän asti se on kulkenut tarpeen mukaan). Jouduin soittamaan tämän päiväisen seminaarin järjestäjälle että en kerkiä, koska myöhästyin lossista. Näin vielä jonkun kolmannenkin unen, mutta sitä en muista enää.
Heräsin vähän ennen kahdeksaa ja ei-väsyneenä (mutta ei-myöskään-pirteänä) nousin ylös.
Tämän päivän otin rauhallisesti. Vastasin aamulla sähköposteihin ja lähdin käymään kaupassa. Muutamaan työpuheluun jätin vastaamatta, kun ei vaan yksinkertaisesti huvittanut vastata. Kaupasta tultuani tein vielä hetkon töitä, otin päiväunet, söin, kävin suihkussa ja lähdin pitämään esitystäni. Olin itse hyvin tyytyväinen, vaikka alussa vähän takeltelinkin. Se oli ihan omaa vikaa - päätin muuttaa aloitustani vielä ihan viime minuuteilla. Ei ois pitänyt.
Ja materiaali oli joissakin paikoissa vähän heikkoa. Olin kysynyt tilaisuuden isännältä sähköpostilla mistä löydän firman uuden PowerPoint-pohjan (omassa työssäni käytän Päämiehen pohjaa) mutta hän ei vastannut mulle. Omaan itsepäiseen tapaani ajattelin, että olkoon sitten, teen esityksen vanhalle pohjalle. No, pääjärjestelijä oli sitten mennyt siirtämään esitykseni uudelle pohjalle sillä seurauksella että pari kohtaa oli menettänyt “kärkensä”. Yhdestä diasta puuttui kuvatekstit - vanhassa pohjassa tekstit olivat valkoisella eikä hän ollut vaihtanut kaikkia tekstejä mustaksi.
Lisäksi uudessa pohjassa kaikki laatikot ja ympyrät jne ovat sisustaltaan keltaisia ja ilman ääriviivoja. Mun hieno ympyräkuvio, jossaa piti näkyä miten nämä kaikki ympyrät liittyvät toinen toisiinsa oli täysin menetetty :(
Kysymyksiä tai kommentteja ei esitykseni aikana tullut, mutta sen jälkeen kaksi ihmistä tuli juttelemaan mulle - se tuntui hyvältä :)
Kotimatkalla puhuin vielä kolme työpuhelua (hyvää ajankulua ruuhkassa seistessä) ja kotiin tultuani tein vielä pari tuntia töitä. Mm. täytin uuden omistajan mukaisen CV:n. Että mua taas vitutti! Meidän koordinaattori pisti mulle iltapäivällä tekstiviestin: “yksi firman entisistä pääomistajista on tehnyt yritykselle Y (kansainvälinen pörssiyhtiö) tarjouksen joka lähtee asiakkaalle aamulla. Siihen tarvitaan sun CV”. Soitin koordinaattorille ja kysyin mistä on kysymys. Tarjoukseen tulee kaikkien meidän ryhmäläisten CV:t mutta perkele kun ne on menneet tarjoamaan asiakkaalle semmosta, mitä meillä ei hallita! Mä vaan en jaksa ymmärtää tommosta toimintaa! Jos se homma tulee meille, niin joku joutuu helvetillisellä kiireellä opettelemaan uusia asioita! Toisaalta se on osa-alue, joka mua kiinnostais, mutta mistäs aika?
Vaikka otinkin päivän rauhallisesti, tuli tunteja silti vajaa seitsemän. Tosin kotona tehdyt tunnit jouduin arvioimaan koska saatoin puhua yhden puhelun, tehdä kotitöitä, vastata sähköpostiin, jatkaa kotitöiden tekemistä jne.
Tänään sain raahattua perseeni ratsastustunnille. Ratsastin sellasella hevosella joka on ollut meillä ehkä jo vuoden verran mutta ei ole osunut mun kohdalle aikaisemmin. Ja tykkäsin hirmusen-kauheen-paljon :)
Herkkä, helposti ratsastettava hevonen jossa kuitenkin oli omat haasteensa. Se on oikea “luikero”. Opettaja selitti sen johtuvan siitä että se on takakorkea ja isoaskelinen. Jos siis sen etupää ei saa liikkua tarpeeksi, eli mun käsi ei ole tarpeeksi joustava eikä sen askel oli tarpeeksi pitkä se joutuu heittelemään jalkojaan eri suuntiin. Jossain vaiheessa peilille päin ratsastaessani huomasinkin, että se viskoi oikeaa etujalkaansa hassusti edestä ulos ja vasta sitten taakse.
Laukan hevonen nosti ajatuksesta mutta sen laukka oli jotenkin omituista. Tai sen käytös. Se veti korvat pitkin päätään, laski pään polviin ja käänsi päänsä niskasta sisään. Kyllä se reagoi kun sitä pyysi nostamaan päänsä ylös, mutta sitten alkoi hampaiden louskutus. Valitettavasti emme tänään laukanneet pitkiä pätkiä vaan teimme lähinnä vain nostoja joten en päässyt kunnolla ratsastamaan sitä laukassa. Yhdestä nostosta opettaja totes mulle: “vau, upee nosto”. No kai se oli upee, kun ei tarvinnut muuta tehdä kuin ottaa puolikas puolipidäte, rentouttaa laukan puoleinen lonkka ja sitten mentiin. Kaikki kunnia siis kuuluu hevoselle :) Tuntimme aiheena oli takapuolituntuma, eli tuntea omassa takapuolessaan hevosen selän liikkeet ja hevosen mahdollinen jännittyminen. Kyllähän mä löysin hevosen lihakset ja niiden liikkeet mutta en mä hevosen jänittymistä tuntenut. Taitaa tää rasvakerros haitata tunteiden kulkemista ;(
Aamulla on taas aikainen herätys. Lähden saman asiakkaan kanssa kiertämään taas läntiselle uudellemaalle. Tosin huomenna ei tehdä yhtä pitkää lenkkiä, kilometrejä tulee ehkä noin 150.
Illalla on firman pikkujoulut. Saas nähdä jaksanko lähteä. Ja jos lähden, niin sitten on pistettävä pitkät housut jalkaan. Mä nimittäin olen unohtanut ostaa sukkahousut. Hame on niin lyhyt että kun sen kanssa istuu, niin jos on sukkahousut joissa on haaraosan vahvike se näkyy. No, en mä ehkä huomenna muutenkaan ole sillä tuulella että jaksaisin kauheen seksysti pukeutua. Harmi, että kutsussa lukee ihan erikseen “ei farkkuja”.
Teinillä on huomenna taksvärkkipäivä. Hän jää kotiin tekemään töitä. Lupasi siivota huoneensa. Lisäksi mä nakitin jääkaapin siivoamisen ja pyykin pesun teinille. Mielelläni mä siitä kympin maksan :)
Mutta nyt väsyttää, painelen lakanoiden väliin.
Tulimme teinin kanssa reilu kaksi vuotta sitten Kaliforniasta kotiin kun Lontoo - Helsinki -lennolla saimme käteemme päivän iltapäivälehdet. Molemmat huusivat etusivullaan: Tarja Turunen erotettu Nightwishistä.
Mua kylmäsi. Olin aivan varma, että Nightwish on menetetty. Mulle tuo bändi on aina henkilöitynyt Tuomakseen ja Tarjaan.
Kuultuani uudesta laulajasta ja hänen laulamistaan en voi sanoa ihastuneeni, ehkä enemmänkin päin vastoin. Luulin menettäneeni Nightwishin ikuisiksi ajoiksi. Sitten tuli uusi sinkku, Amaranth ja uskoni vain vahvistui. Biisihän on vain varjo entisestä Nighwishistä. Lähes disko-humppa-hömppää. Juu, kiitos ei!
Sitten kuitenkin otin riskin. Suomenruotsalaiseen olen rakastunut jo kertaalleen, joten päätin kokeilla jotain uutta ja hankin Nightwishin uusimman levyn, Dark Passion Play:n. Siitäkin huolimatta että olin kuullut levyltä vain yhden sinkun, enkä edes pitänyt siitä.
Ja jo ekat sävelet veivät mut mennessään!
Mä olen myyty!
Aivan uskomattoman upeeta musiikkia!
Varsinkin The Poet And The Pendulum! Tsiisus! Täytyy myöntää että Gethsename on saanut kilpailijan mun “Nightwishin paras biisi” -listallani.
Toki levyltä löytyy myös pari kappaletta joita en ymmärrä (olen kuunnellut levyä vain autossa, joten nimiä ja kappaleita en osaa vielä yhdistää), kuten esimerkiksi se yksi irkkuvaikutteinen. Mikä se on? Miksi sellainen biisi? Olisivat sitten saatana suomalaisena bändinä tehneet saman tien Värttinää. Lisäksi on tuo Amaranth, joka ei iske ja joku muukin biisi on vielä toistaiseksi jäänyt hämärään. Mutta pääsääntöisesti kuuntelen levyä täysin haltioituneena.
Toisaalta mun mielestäni yksikään bändi tai solisti ei ole koskaan tehnyt levyä, joka olisi ollut 100% onnistunut. Jopa kokoelmista aina puuttuu joku kappale tai joku on liikaa ;)
Yksi selkeä parannus on tällä uudella levyllä verrattuna vanhoihin. En tiedä, miksataanko Anetten ääni enemmän “eteen” kuin mitä Tarjan ääni miksattiin vai johtuiko se Tarjan klassisesta laulutavasta, mutta tällä uudella levyllä ainakin itse saan sanoista paremmin selvää kuin aikaisemmin.
Mutta, siltikin…. Levyä kuunnellessani en voi olla ajattelematta sitä miten paljon parempi se olisi jos Tarja olisi edelleen solistina. Tiedän takertuvani menneseen, mutta mulle Nightwish on aikaisemmin ollut lähes sama asia kuin kaksi sen jäsentä. No, otetaan Marco mukaan, hänenkin äänestään pidän älyttömän paljon.
Mutta sitten taas törmään dilemmaan nimeltä Tarja Turunen: minusta Tarjan ja Marcon äänet sopivat paremmin yhteen kuin Marcon ja Anetten. Mulla soi tossa taustalla biisi Bye Bye Beutiful eikä Anetten ääni missään tapauksessa huono ole. Se vaan ei ole Nightwish-ääni.
Mutta, mä yritän olla vähän avarakatseisempi tänkin asian kanssa ja yritän olla vertaamatta vanhaa ja uutta Nighthwishiä keskenään.
Toisaalta se on helvetin vaikeeta. Pistin justiin soimaan biisin Creek Mary’s Blood enkä voi kuvitellakaan että Anetten äänellä vois tehdä mitään tuollaista!
Siteeratakseni taas vanhaa sanontaa “aika aikaansa kutakin” ja nyt on uudenlaisen Nightwishin aika ja mun on myönnettävä että tykkään kyllä. Edelleen. Vaikken niin pal…No, antaa olla jo ;)
Isälläni on Tarja Turusen soololevy, My winter storm, eikä hän kuulemma tykkää siitä. Täytynee jossain vaiheessa isällä käydessä lainata tai vähintään kuunella levy. Mutta olen varma ettei tarjakaan enää ole Tarja ilman Nightwishiä.
Tänään se sitten alkoi - jouluun asti kestävä kiire!
Out Of Officessa lukee: “Kiitos viestistäsi. Olen kouluttamassa ja tavattavissa seuraavan kerran torstaina 21.12. klo 12.00 jälkeen. Sähköposteihin vastaan mahdollisuuksien mukaan….”
Aamupäivän olin kotona. Kellotin vielä torstain esitykseni ja tietysti siirtelin tekstejä millin sinne ja toisen tänne. Poistin yhden dian ja lisäsin yhden uuden… Ei siitäkään kai koskaan tulis mieleni mukaista (eli täydellistä) jos olis aikaa muokata sitä. Mutta tänä iltana se lähti eteenpäin ja menee sitten tuollaisena osallistujille.
Lähdin Hämeenlinnaan klo 11.45 ja koulutettavat olivat oikein ihania ihmisiä :) Yleensä tuollaisessa viiden naisen ryhmässä on vähintään yksi, joka koko ajan valittaa ja vinkuu ja ihmettelee, mutta tänään ei ollut ketään. Ja kyllä he sitten saivatkin varsin seikkaperäisen koulutuksen. “Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa” :)
Meidän oli tarkoitus olla klo 16 saakka mutta sanoin ihan suoraan koulutuksen alkaessa että yritetään lopettaa klo 15.45 jotta ehdin klo 17.05 alkavaan jumppaan. Ja me lopetettiin klo 15.45. Tosin mä en silti ehtinyt sinne jumppaan :( Matkalla piti nimittän pysähtyä Linnatuuleen vertailemaan kalentereita yhden Päämiehen projektipäällikön kanssa. Menin sitten salille.
Salilta lähtiessä törmäsin ratsastustuttuun, joka oli tänään lähettänyt mulle sähköpostia. Hän sanoi että ensin kuvitteli mun menneen sekaisin kun luki mun OOO:n mutta tarkistettuaan päivät kalenterista oli tullut siihen tulokseen, että totta sen täytyy olla.
Kotona olin 18.30, söin, viilasin kynteni lyhyeksi (nyt ne rupeaa irtoilemaan, olis pitänyt käydä aikasemmin huollossa), pistin pesukoneen päälle ja tein vajaa kaksi tuntia töitä. Teiniä en viitsinyt tänään laittaa tekemään kotitöitä koska hänellä on koe huomenna. Asiat tärkeysjärjestykseen. Teini on muuten hukannut laskimensa. Muistaakseni laskin makso toista sataa euroa, joten ei oo kiva, jos sellainen joudutaan vielä ostamaan :(
Tätä kirjoittaessani olen toisella korvalla ja silmällä seurannut uutisia.
Nyt menen viikkaamaan kuivat pyykit narulta, tiskaamaan ja sitten nukkumaan. Aamulla Vallilaan klo 8.30, joten ihan kohtuullinen lähtö :)
Tällaisia mun kirjotukset tulee nyt sitten olemaan seuraavat kolme viikkoa…. olen pahoillani.
Perjantaina tein melkein 12 tuntisen työpäivän. Menin illalla aikaisin nukkumaan ja nukuin hyvät ja pitkät yöunet. Heräsin kertaalleen vain silloin kun teini tuli abibileistä kotiin ja nukahdin saman tien takaisin.
Heräsin lauantaiaamuna 8.30 aikaan ja ehdin jumppaan. Tosin ei olis huvittanu yhtään lähteä, mutta otin itteäni niskasta kiinni ja raahasin perseeni sinne :) Yllättäen pukuhuoneessa oli myös ryhmäpäällikkömme Päämiehellä työskentelyn ajoilta. Ihmettelin kovasti mitä hän siellä tekee, koska hän asuu täysin toisella puolella Vantaata. Mutta hänen poikansa käy harrastamassa tässä lähellä, joten pojan ollessa harrastuksissa on äidillä aikaa käydä salilla :)
Tulin kotiin ja tein valkosipuliperunoita “pitkän kaavan” mukaan, eli raakapaistoin ne ennen uuniin laittamista. Sillä välin kun perunat muhi uunissa tein vajaan tunnin töitä.
Ruokailun jälkeen lähdin isäni luokse. Kotiin tulin vähän ennen klo 22. Join perjantailta yli jääneen glögin (reilu mukillinen) ja juttelin Youngsterin kanssa puhelimessa.
Sänkyyn käperryin klo 23.30 aikaan ja taas nukuin hyvin.
Kunnes klo 4.40 heräsin siihen kauhun tunteeseen että en laittanut illalla herätyskelloa soittamaan. Saman aikaisesti joku päässäni sanoi, että ei se haittaa koska nyt on vasta sunnuntai ja joku toinen sanoi, että ei se haittaa koska maanantaina ei tartte lähteä kotoa kuin vasta 11.30. Lopulta en tiennyt mikä päivä on ennen kuin avasin kännykän kalenterin.
Selkeesti rupeaa tulevat paniikkiviikot vaivaamaan :(
En sitten enää saanut unta vaan nousin ylös, päivitin blogin ja asensin duunikoneelle datakortin uusimman ajurin, nyt datakortti näyttäis taas toimivan :)
Takaisin sänkyyn päästyäni nukuinkin sitten melkein klo 11 saakka :) Ja sitten tuli kiire! Tänään oli veljen tytön 7-vuotisjuhlat ja mulla oli veljen tytöille ja siskon pojalle kudottuna villasukat. Mutta ne oli päättelemättä. Ja perkele, kun kaikissa sukissa oli kolmea väriä, niin sitä pääteltävää riitti. Olin sitten lopulta synttäreillä reilun puoli tuntia myöhässä.
Veljen kuopuksesta on tullut aivan ihana 3,5-vuotias tyttö. Hän oli jokin aika sitten vielä vähän jörö, mutta nyt niin ihana päivänpaiste että olisin niin mielelläni ottanut hänet mukaani.
Veljen luota ryntäsin sitten ratsastusseuran sääntömääräiseen syyskokoukseen. Olin sielläkin noin puoli tuntia myöhässä, mutta eipä mua kokoukseen oltu sitä ennen tarvittukaan. Ja nyt olen sitten vapaa seuran hallituksen toiminnasta :) Tai virallisesti vasta 1.1.2008, mutta 3.12. menen jo kouluttamaan seuraajaani ja hän saa siitä eteenpäin ruveta hoitamaan jäsensihteerin tehtäviä. Johan sitä tuli hallituksessa oltuakin kolme kertaa kaksi vuotta. Tais mulla olla vuoden tai kahden tauko jossain vaiheessa, mutta eiköhän kuus vuotta kaikien kaikkiaan riitä.
Kudoin kokouksen aikana yhdelle meidän opettajista joululahjaksi menevää villasukkaa. Tallin omistajan sisko sanoi mulle “ihana villasukka”. Hänellekin on menossa joululahjaksi villasukat :) Täytyykin katsoa miten paljon noissa on kokoeroa, jos laittaiskin hänelle noi, mitä nyt kudoin, kun hän niitä kehui.
Tallilta ajoin huoltoasemalle, tankkasin, tarkistin auton öljyt, lisäsin pissapojan nestettä ja tarkistin renkaan paineet. On se hienoa että autossa on hyvät renkaat, paineet pysyy tasasina. Ja yhtä hienoa on se, että autossa pysyy öljyt ja se on muutenkin täydellinen :) Ja mä haaveilen uudesta autosta, olen huono ihminen ;(
Kotimatkalla kävin kaupassa ja nyt on semmonen viikko edessä että on pakko olla hieman suunnitelmallinen. Ostin siis jo tänään ruuat myös huomiseksi ja tiistaiksi ja jopa valmistin sen tänään. Seuraavan kerran tarttee käydä kaupassa vasta keskiviikkona ja silloin täytyy tehdä ostokset lauantaiksi asti.
Kotiin tultuani oli vuorossa ruuan laitto, tiskit, vaatteiden silitys ja vajaan tunnin työrupeama. Teinille ilmoitin tänään, että hän joutuu seuraavan neljän viikon aikana ottamaan hieman enemmän vastuuta kotitöistä. Ehkä käymään välillä kaupassa, mutta ainakin hoitamaan pyykkihuoltoa hieman normaalia enemmän. Teini totes “ok” :)
Nyt mä olen ihan poikki ja valmis menemään sänkyyn.
Huomenna otan salikamat mukaan ja yritän ehtiä klo 17.05 alkavaan jumppaan. Voi tosin tehdä vähän tiukkaa, koska lähden Hämeenlinnasta klo 16. No, lievää ylinopeutta ajamalla se onnistuu kyllä, mutta se ei kuulu tapoihini, ei ainakaan työajoissa. En kokisi olevani yhtään tämän parempi kuski vaikka “uskaltaisinkin” ajaa 140 satasen alueella.
Oikeestaan olen onnellinen että tämä viikonloppu on ohi, sen verran on taas kiirettä pitänyt.
Aamu alkoi kommentoimalla ystävättären blogiin kirjotusta naisautoilijoitten parkkipaikoista (käyttäisin varmasti, jos sellaiseen törmäisin ja se vapaana olisi). Ja siitä tuli mieleeni, että olen joskus, itse asiassa 26.1.2006) kirjoittanut cityn blogiini teksti otsikolla “suomalaisesta liikennekulttuurista”.
Ajattelin kopsata sen nyt myös tänne. Kirjoitus on siis vanha, mutta varmasti pätevä vielä tänäänkin. Valitettavasti. Ja pahaa pelkään että se on pätevä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua :(
“Aitoja esimerkkejä siitä, miten järjetöntä tai piittaamatonta autoilu on Helsingissä. Osittain varmasti myös johtuu siitä, että ei tunneta liikennesääntöjä tai tieliikennelakia.
Tapahtunut Konalantiellä ajettaessa Vihdintien suuntaan.
Konalantiellä on tässä kohtaa kaksi kaistaa ja ennen Ristipellon tien risteystä on suojatie. Pienen matkan päässä on liikennevalot Vihdintien risteyksessä. Olin vasemmalla kaistalla tarkoituksenani kääntyä valoista vasemmalle. Valoissa paloi punainen valo ja vasen kaista oli tukossa Ristipellontien risteykseen saakka, oikealle mahtui vielä autoja.
Jäin seisomaan ennen suojatietä jättäen suojatien eteen sen viisi metriä tyhjää, jotta oikeaa kaistaa ajavien ei tarvitsisi pysähtyä ennen suojatietä.
Eikös saatana joku vitun älykääpiö änkeä sieltä oikealta kaistalta mun eteeni!! Siis minun ja suojatien väliin! Eli se sitten siitä joustavasta liikenteestä ja viiden metrin välistä suojatiehen!
Muutenkin ihmetyttää että sitä suojatien liikennemerkkiä ja niitä valkoisia viivoja siinä tiessä ei nähdä. Pitäisikö autoilijoille järjestää pakollinen näöntarkastus joka viides vuosi? Edes ammattiautoilijat eivät pysähdy suojatien eteen, jos rinnakkaiskaistalla joku siinä seisoo!
Tapahtunut myös Konalantiellä, Pitäjänmäentien päässä.
Olin valoristeyksestä kääntymässä vasemmalle Pitäjänmäentielle. Pitäjänmäentie oli tukossa ja edellä olevani auto mahtui juuri ja juuri omalle kaistalleen. Jos minä olisin vielä mennyt hänen perässään, olisin tukkinut Pitäjänmäentietä vasemmalta tulevien kaistan. Jäin siis seisomaan – vihreisiin valoihin – ja odottamaan että Pitäjänmäentielle tulee tilaa.
Eikös joku vitun älykääpiö työsuhdevolvostaan rupea vilkuttamaan mulle valoja!
Saatana, jos liikenne ei oikeesti olis ollu erityisen ruuhkainen ja Pitäjänmäentien liikenne lähtenyt vetämään, olisin menny vetämään sitä mulkkua turpiin!
Joihinkin risteyksiin Helsingissä on nyt maalattu valkoinen ruutukuvio huomioiksi autoilijoille että kyseessä on RISTEYSALUE, jota ei saa tukkia.
Perkele ääliöt luulee että se tarkoittaa parkkiruudukkoa!
Entäs sitten tuo liikennevaloista lähteminen? Minkä helvetin takia sitä ykkösvaihdetta ruvetaan etsimään vasta siinä vaiheessa kun itselle on jo vaihtunut vihreä valo?
Eihän sitä ykköstä tarvi koko aikaa pitää päällä, riittää kun seuraa risteävän tien liikennevaloja. Kun risteävälle tielle vaihtuu punainen valo, niin todennäköisesti aika pian itselle vaihtuu vihreä valo ja voi lähteä ajamaan. Sen ykkösen voi laittaa ”silmään” siinä vaiheessa jotta pääsee sitten liikkeelle HETI kun vihreä valo vaihtuu.
Jos se kytkin on niin painava, ettei jalka sitä jaksa pitää alhaalla, niin vie ihmeessä se kotteros huoltoon, siinä on jotain vikaa. Tai osta automaatti.
Tai jos jalka ei oikein ylety siihen kytkimeen, niin osta ens kerralla auto johon edes lisälaitteena saa sellaisen kuskin penkin, joka liikkuu myös eteenpäin!
Kummallista on myös se, että muuten niin ei-sosiaaliset suomalaiset eivät uskalla ajaa ”yksin” vaan on haettava siitä edellä ajavasta seuraa:
Eli ne perkeleen perässä roikkujat! Ne saa mun verenpaineeni nousemaan huippulukemiin alta aika yksikön. Mutta kyllä ne yleensä tajuaa jättää pientä väliä, kun laittaa takasumarin päälle ;) Paitsi silloin jos ne ajaa NIIN lähellä, ettei ne näe sitä – perse, tämmösiäkin mulkkuja olen tavannut!
Juu, toinen tapa on vilauttaa niitä jarruvaloja, mutta sumuvalo tuntuisi toimivan paremmin.
Toinen tilanne, jossa noi perässä roikkujat vituttaa yli kaiken on aamuisin kun yritän päästä Hämeenlinnan tielle Kaivokselan liittymästä. Siinä sitä ajetaan etupuskuri edellä olevan takapuskurissa kiinni. Ja milläs vitulla siihen väliin sitte änkeet?? Eikö sitä turvaväliä voisi olla edes sen yhden auton verran, jotta muutkin mahtuis mukaan?
Ja jatketaan Hämeenlinnan tien liikenteen ruotimista ja sitä miten suomalaiset autoilijat oikeasti osaavat joskus olla kohteliaita. Mutta kun perkeleet ovat sitä väärässä paikassa! Niitä vitun busseja – minkään värisiä – ei tartte päästää sieltä pysäkiltä Hämeenlinnan tiellä eikä millään muullakaan tiellä, jossa suurin sallittu nopeus on yli 60 km/h. ”TLL 22§, Tien antaminen pysäkiltä lähtevälle linja-autolle:
Jos pysäkillä olevan linja-auton kuljettaja tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on enintään 60 km/h, osoittaa suuntamerkillä aikovansa lähteä liikkeelle, pysäkkiä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on vähennettävä nopeutta ja tarvittaessa pysäytettävä, jotta linja-auto voi esteettä lähteä pysäkiltä.”
Ja vielä Hämeenlinnan tiestä: kun kehä ykköseltä tullaan lännestä päin ja lähdetään Hämeenlinnan tietä pohjoiseen on siinä kolmatta kaistaa varmaan parin kilometrin verran. Miksi helvetissä niitten kaikkien tollojen on päästävä sille keskimmäiselle kaistalle sen ekan 50 metrin aikana – silloin kun oma nopeus on vielä 50 km/h ja keskimmäinen kaista ajaa 80 km/h? Minä en perkele siinä anna tietä yhdellekään mulkerolle, jos vaan heillä on tietä edessä tyhjänä!
Muuten kyllä annan kiihdytyskaistaa tuleville tilaa, jos mahdun itse siirtymään vasemmalle.
Entäpä moottoritiellä ajettaessa? Tilanne johon olen törmännyt äärimmäisen usein: hiljainen aika vuorokaudesta, edessä ja takana tyhjää moottoritietä monta kilometriä. Työsuhdevolvo menee musta ohi (juuh, mä ajan mittarinopeudella suurin sallittu nopeus +10-15 km/h) ja eikös se änkee sen volvonsa ihan siihen mun etupuskuriin kiinni. Miksi tässä tilanteessa ei voi ajaa sitä vasenta kaistaa vähän pidemmälle ja tulla vasta sitten takaisin oikealle kaistalle? Suomalaiset kun yleensä muulloin NIIN rakastaa sitä vasemmalla kaistalla ratsastamista. Ainahan siinä joku mummo on puntonsa kanssa ajamassa alinopeutta 10 kilometriä tunnissa.
Ja voi herran pieksut sentään näitä kahta autoilijaryhmää: työsuhdevolvoilla ajavat miehet ja hattupäiset miehet. Opetelkaa perkele tuntemaan sen oman autonne ulkomitat. On vaan niin säälittävää katsoa kun aikuiset miehet minuutti tolkulla peruuttavat autoaan ulos parkkiruudusta kauppakeskuksen parkkihallissa. Tilaa on edessä ja takana metri mutta ei vaan uskalleta kääntää, kun ei tunneta oman auton mittoja! Ja siinä sitä sitten venkslataan ees taas hiki hatussa ja tukitaan tie muilta!
Lopuksi vielä yksi positiivinen kertomus suomalaisesta miesautoilijasta (olikohan hänellä volvo? ;)): muutama viikko sitten ajelin Hyvinkäällä ja takana oleva auto rupesi vilkuttamaan mulle valoja – hetken aikaa ihmettelin että miksi, en ollut törttöillyt eikä auto tai kuski näyttänyt tutulta. Tulin siihen tulokseen että autoni takaosassa täytyy olla jotain vialla. Tässä vaiheessa takana oleva autoilija jo näyttikin vilkulla minulle ”aja sivuun”. Ajoin sivuun ja kävelin tuon toisen auton luokse: ”Sulta putos pölykapseli, se vieri lumipenkkaan siinä Värisilmän kohdalla”.
Wautsi!
Kiittämisestä muuten vielä: mä annan usein tietä muille autoilijoille – varsinkin ruuhka-aikaan. Mun matkani ei siitä hidastu jos mä päästän jonkun kääntymään sivutieltä mun eteeni. Mutta miksi sitä kiitosta (käden heilautusta tai vilkun vilauttamista) ei juurikaan näe? Kyllä kiittämättömyys vie multa aika pitkäksi aikaa halut antaa kenellekään tietä minkäänlaisessa tilanteessa.
Sinänsä muuten mielenkiintoista, että mulla tulee kilometrejä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella huomattavasti enemmän kuin sisäpuolella ja silti nämä vituttaa- ja ottaa päähän- ja idioottijutut tapahtuu vain sisäpuolella :o
Ja näitä juttuja varmasti riittää – ehkä täydennän niitä tänne vielä :)”
Teinillä on tänään oman koulun abi-bileet. Kotiin tultuaan hän kysyi, saako hän pyytää neljä kaveria meille etkoille. Annoin luvan jos mun ei tartte häipyä siksi aikaa. Ei tarvinnut ;)
Lähdin klo 16 jälkeen käymään kampaajalla ja ostoshelvetissä. Mä tartten punasen poolon, punasen hameen ja talveksi mustat työkengät. Samalla ajattelin kattoa josko käteen tarttuis jotain pikkujouluvaatetta. Ja jos käteen ei tartu mitään laitan korsetin, jonka ostin kesäjuhliin, mutten kuitenkaan jaksanut laittaa päälleni. Täytyy mun perjantaiksi katsoa myös joku “varasuunnitelma”, jos en jaksa pukeutua viimesen päälle. Perjantaina on oltava klo 8 Lohjalla ja kotiin pääsen lähtemään Kirkkonummelta klo 16.30! Jaksoin sitten tasan kävellä kaupat läpi ja pysähtyä aina kun jotain sopivan punaista osui silmiin. Ei mitään! Onko perkele niin vitun vaikeeta saada jotain perusvaatetta: puhtaan punaista pooloa ja punaista hametta. Tosta hameesta mä en ees tiedä minkä mallinen sen “pitäisi” olla, tärkeintä että on yksivärinen punainen. Ja sen poolon mä oikeesti tartten viimeistään keskiviikkona! No, Tarjoustalosta (!) löytyi sitten punainen neulepoolo. On se varmaan torstaina vielä ihan siisti ja kestää sen jälkeen sitten sen, mitä kestää, mä en jaksa lähteä huomenna enää Jumboon tai Selloon!
Kävin Alkosta ostamassa kaksi pulloa glögiä ja kaupasta ostin pakastepikkupitsoja.
Kun tulin kotiin n. klo 18, oli yksi pojista jo täällä, teinin kavereita ihan alakoulusta lähtien.
Kun kaksi muutakin tuli (se neljäs ei tullut), tarjosin pojille glögit, pitsaa he eivät halunneet.
Pojat ottivat glögit ja jäivät “hengailemaan” keittiöön. Kysyin saanko hetken “hengailla” heidän seurassaan ja sain luvan. Oli kivaa kun pojat puhuivat aivan kuin minua ei olisi ollutkaan. Tai ainakin minusta jutut vaikuttivat aivan siltä :)
Hetken aikaa heidän kanssaan oltuani siirryin takaisin työkoneen ääreen ja jatkoin työntekoa. Pojat “juorusivat”, kiroilivat ja nauroivat keittiössä. Mä tulin oikein hyvälle tuulelle. Jotenkin tuo nuorten välittömyys ja elämän iloisuus tuntui tarttuvan :)
Ja kohteliaita poikia olivat. Yksi pojista oli minulle ennestään täysin tuntematon ja yhden olin nähnyt varmaankin joskus alakouluvuosina viimeeksi. Molemmat tervehtivät kädestä pitäen, kaikki olivat palauttaneet glögimukinsa tiskipöydälle ja yksi jopa huomasi sanoa “kiitos glögistä”.
Toivottavasti pojilla on mukava ilta :)
Olin illalla niin väsynyt. Menin sänkyyn ennen kymmentä, luin muutaman sivun ja kävin nukkumaan. Nukahdin nopeasti ja helposti :) Yöllä heräilin pariin kertaan koska olin ahdistunut. Palelin vielä illalla sen verran että nukuin pyjamassa ja se aiheutti pariin kertaan sellaisen “apua, mä tukehdun” -fiiliksen.
Mutta niidenkin heräämisten jälkeen nukahdin nopeasti takaisin.
Muistan myös nähneeni unia viime yönä.
Heräsin 5.30 ja sitten ei uni enää tullutkaan.
No, nyt on hyvä aloittaa “kirjallisten” töiden teko, soittaa pari puhelua kun kello tulee vajaa yhdeksän ja ottaa sen jälkeen vaikka päiväunet.
Tänään täytyis ehtiä myös sinne kampaajalle ja ostoshelvettiin.
Nyt on pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja lopettaa lusmuilu ja laiskottelu ja ryhdyttävä toimimaan.
Menin eilen illalla normiaikaan nukkumaan ja olin sen verran väsynyt että nukahdinkin nopeasti.
Teini tuli kotiin klo 24 ja koputti huoneeni ovelle. Suomi oli pelannut tasapelin, joten haaveet jalkapallon EM-kisoihin jäivät sitten siihen. Teiniä vitutti. Hän kysyi saisiko jäädä huomenna pois koulusta. Periaatteessa olen lintsaamista vastaan, mutta tämä on varmaan ihan ensimmäisiä kertoja kun teini jää ilman syytä pois koulusta (ainakaan ei ole lintsannut niin paljoa että mulle asti olisi tullut tietoa asiasta) ja koulu menee sen verran hyvin että annoin luvan. Tosin ilmoitin, että sitten on tehtävä jotain kotitöitä hyvitykseksi asiasta.
En saanut sitten enää unta ja koska kello kuitenkin oli vasta vähän (00.30) ja mulla alkoi puhelintukiaika tänään vasta klo 8.30 otin kokonaisen unilääkkeen. Ja sitten nukuinkin melkein kahdeksaan saakka :) Tosin kemiallista unta, mutta unta kuitenkin!
Ja oikeesti fiilis oli kyllä aamulla herätessä hyvä. Ei pirteä mutta ei myöskään väsynyt.
Koko vitun päivän olen sitten istunut koneen ääressä. Tehnyt koulutusmateriaaleja, valmistautunut ensi viikon koulutuksiin, antanut puhelintukea, yrittänyt ratkoa teknisiä ongelmia, ihmetellyt miksi joku asia ei toimi vaikka kaikki näyttää olevan ok ja niin edelleen. En mä mitään megapäiviä ole tällä viikolla tehnyt, mutta yli 8 tuntia joka päivä kuitenkin.
Nyt mua paleltaa. Mua paleltaa ihan helvetisti! Ja pariin kertaan olen aivastanutkin. No, se on viikonloppu tulossa, joten kunnon nine-to-five -työntekijä voi hyvin sairastua :( Vaikka lupasin kyllä tehdä yhden parin tunnin duunin viikonloppuna. Perkele! Mikäköhän parantais tästä kiltin tytön -syndroomasta? Tai ei kai se mikään kiltin tytön syndrooma ole, kai se on vaan työnarkomaniaa. Tai tarvetta tuntea itsensä Tärkeäksi (edes jossain). Tai sitten tämä on jo siemennesteessä yrittäjäisältä peritty tapa. Isä aina sanoo että sillon kun on töitä tehdään töitä ja sitten kun ei ole töitä niin sitten markkinoidaan jotta taas hetken päästä on töitä.
En ole tänään edes päälleni pukenut. Olin aamutakissa kunnes rupesin palelemaan, siinä vaiheessa vedin päälleni pitkähihaisen puseron ja verkkarit.
Peruin ratsastustunninkin kun rupes paleltamaan. Jos tästä on tauti tulossa niin turha sitä on enää urheilulla kiusata. Ja jos tauti jää tulematta voin kuvitella että ainakin osa siitä johtuu siitä, etten mennyt ratsastamaan.
Nyt käärin itseni vilti sisään ja käperryn sohvan nurkkaan tuhisemaan.
Grey-tädin koirat ovat saaneet erilaisia palkintoja.
Yksi koirista on oman alueen paras sprintteri ja koko suomen tilastoissa kolmas. Ja koko Suomen paras narttu.
Yksi omista pennuista on vuoden koira ja toinen on vuoden veteraani.
Lisäksi Grey-täti ja hänen avokkaansa saivat plakaatin menestyksekkäästä kasvattajatyöstä.
Ihanaa luettavaa (hänen blogissaan).
Olen niin onnellinen hänen puolestaan ja lähetän ajatuksissani pohjoiseen ison rutistuksen ja kauniin kukkakimpun.
