Loppuviikon suunnitelmia
31. Lokakuu, 2007 @ 21:20 kirjoittaja jane
Olen tämän illan kirjoittanut matkakertomustamme. Siitä puuttuu enää reilu vuorokausi. Sen jälkeen teksti menee teinille täydennettäväksi ja sen jälkeen mä vielä kirjoitan siihen joitakin omia kommenttejani. Ei teinin tarvitse esimerkiksi tietää sitä, miten mulla meinas mennä hermot siihen noin sata kertaa. Varsinkaan kun teini oikeasti on mahtavan hyvää matkaseuraa!
Huomiseksi iski siis yllättäen toimistopäivän, josta olen tyytyväinen. Meille tulee huomenna kotiin ikkunantiivistysihmiset (enää ei saa sanoa että ikkunatiivistysmiehet) tiivistämään meidän ikkunoita, joten mä taidan lähteä toimistolle töihin. Ensin ajattelin, että jäisin kotiin ja menisin salille siksi aikaa kun täällä on työt menossa, mutta mulla on huomenna ratsastustunti, joten eiköhän se riitä huomiseksi liikunnaksi. Saldotuntejahan mulla olis, joita vois pitää päivällä pois, eli se ei ole ongelma sinne salille menon kanssa, mutta toisaalta mä teen perjantaina vaan puoli päivää töitä, ja kun sähköposti on siinä kunnossa kuin on, niin parempi tehdä huomenna kunnon työpäivä. Jos vaikka välttäis viikonlopputyöt!
Salille ehdin viikonloppuna vaikka joka päivä.
Viikonloppuna täytyy käydä viemässä ukille Italian tuliaiset.
Nyt väsyttää, joten taidan painalle lakanoiden väliin, ottaa unilääkkeen ja lukea hetken aikaa. Toivottavasti ensi yönä saan nukuttua. Tänä aamuna takaisin sänkyyn mentyäni en enää saanut juurikaan nukuttua. Mulla rupes Milanon reissun aikana särkemään vasenta lonkkaa. Ensin ajattelin että kyseessä on vain asfaltilla kävelemisestä johtuva rasitusvamma, koska se oli maanantaina lähes oireeton ja eilen täysin oireeton mutta nyt aamuyöstä särki tosi paljon. Toisaalta nyt taas tämän päivän se on ollut kivuton. Ties mitä. Lonkkasyöpä kai ;)
Meillä oli töissä taas tänään läksiäiset. Meiltä lähti taas yksi työntekijä pois vaikka ei uutta työpaikkaa vielä olekaan. Hän vaan ei jaksanut enää. Hän oli jo kolmas henkilö 17 kuukauden aikana, joka meiltä lähtee “tyhjän päälle”. Toivottavasti yritysjohto vihdoin ja viimein herää tilanteeseen. Onneksi mun työni on itsenäistä eikä toimistolla ole pakko “roikkua” kuin muutamana päivänä kuukaudessa.