Ahdistava iltalukeminen
14. Lokakuu, 2007 @ 14:08 kirjoittaja jane
Mulla käsitöiden tekeminen ja lukeminen sohvaharrastuksina vaihtelee. Joka ilta kuitenkin sänkyyn mennessäni luen vähän. Luen hyvin erityyppisiä kirjoja, mutta kyllä jännärit kolahtaa kaikkein parhaiten.
Nyt on menossa hyvin ahdistava kirja. Torey Haydenin kirja Toisten lapset.
Torey oli eritysopettajana eräässä koulussa ja tarina kertoo hänen luokallaan olleista neljästä lapsesta: 7-vuotias autistinen Boo, vanhempiensa väkivallan kohteeksi joutunut ja pahoinpitelyn seurauksena aivovamman saanut 7-vuotias Lori, 10-vuotias Tomaso, joka on nähnyt kun äitipuoli murhasi isän (poika ei suostu uskomaan että isä on kuollut) sekä 12-vuotias raskaana oleva äärimmäisen ujo Claudia.
Se kaikki paha, mikä tuossa kirjassa on, ahdistaa mua suunnattomasti. Se, miten joku voi olla omia lapsiaan kohtaan niin julma tai täysin välinpitämätön. Se, miten itse koko ajan itse odotan että Boo ottaisi kontaktia muihin. Se, miten toivon että Lori vihdoin ja viimein oppisi edes vähän.
Toisaalta kirja herättää älyttömän syviä onnen ja ilon tunteita kun jotain hyvää tapahtuu. Kun Torey erään välikohtauksen jälkeen sai Tomason vihdoin syliinsä, mulla tuli kyyneleet silmiin. Kun Claudia vaihtaa Tomason kanssa muutaman sanan olen onnellinen kaikkien kolmen, Toreyn, Claudian ja Tomason, puolesta. Mä elän niin täysillä itse tuossa koululuokassa! En malta iltaisin lopettaa kirjan lukemista kun haluan tietää mitä sitten tapahtuu. Edistyykö joku, saako Torey yhteyttä täysin tämän maailman ulkopuolella elävään Boohon, onko Claudia raiskattu vai onko hän itse halunnut seksiä. Ja jos on, niin kenen kanssa ja miksi…
Epäilen että kirjan loppu ei varmastikaan tule olemaan onnellinen ainakaan sillä tavalla mitä kirjojen onnelliset loput yleensä ovat. Toisaalta ei se välttämättä tule olemaan myöskään onneton. Mutta koska kyseessä on tositapahtumiin perustuva kirja, eivät nämä kaikki lapset koe ihmeparanemista. Silti he ovat voineet elää hyvän elämän.
Kirja antaa paljon näkökulmaa myös omaan elämäänsä ja siihen miten oikeasti pitäisi muistaa olla onnellinen sekä omasta että läheistensä myös henkisestä terveydestä.
Mulla on jossain kaksi muutakin Torey Haydenin kirjaa “Auringonkukkametsä” ja Tiikerin lapsi. En ole vaan koskaan aikaisemmin tullut lukeneeksi hänen kirjojaan. Nyt noi kaksi on kaivettava esiin ja luettava. Luulen, että täytyy myös käydä katsomassa mitä kirjastosta löytyy.
käkä sanoi:
mä kesällä luin ton auringonkukkametsän- ihan ok, mutta jäi vähän junnaamaan paikallaan…
15. Lok, 2007 klo 10:57
Saara sanoi:
Mä oon lukenut sen Aavetyttö, ja pidin kovasti. Pitäiskin alkaa etsimään noita kirjastosta.
Tosin käviin juuri hakemassa exältä kassillisen englanninkielisii pokkareita (mm. Grishamia, Harris) - jos lukisi ne ensiksi :)
16. Lok, 2007 klo 18:27