Kuukausiarkisto Lokakuu, 2007
Olen tämän illan kirjoittanut matkakertomustamme. Siitä puuttuu enää reilu vuorokausi. Sen jälkeen teksti menee teinille täydennettäväksi ja sen jälkeen mä vielä kirjoitan siihen joitakin omia kommenttejani. Ei teinin tarvitse esimerkiksi tietää sitä, miten mulla meinas mennä hermot siihen noin sata kertaa. Varsinkaan kun teini oikeasti on mahtavan hyvää matkaseuraa!
Huomiseksi iski siis yllättäen toimistopäivän, josta olen tyytyväinen. Meille tulee huomenna kotiin ikkunantiivistysihmiset (enää ei saa sanoa että ikkunatiivistysmiehet) tiivistämään meidän ikkunoita, joten mä taidan lähteä toimistolle töihin. Ensin ajattelin, että jäisin kotiin ja menisin salille siksi aikaa kun täällä on työt menossa, mutta mulla on huomenna ratsastustunti, joten eiköhän se riitä huomiseksi liikunnaksi. Saldotuntejahan mulla olis, joita vois pitää päivällä pois, eli se ei ole ongelma sinne salille menon kanssa, mutta toisaalta mä teen perjantaina vaan puoli päivää töitä, ja kun sähköposti on siinä kunnossa kuin on, niin parempi tehdä huomenna kunnon työpäivä. Jos vaikka välttäis viikonlopputyöt!
Salille ehdin viikonloppuna vaikka joka päivä.
Viikonloppuna täytyy käydä viemässä ukille Italian tuliaiset.
Nyt väsyttää, joten taidan painalle lakanoiden väliin, ottaa unilääkkeen ja lukea hetken aikaa. Toivottavasti ensi yönä saan nukuttua. Tänä aamuna takaisin sänkyyn mentyäni en enää saanut juurikaan nukuttua. Mulla rupes Milanon reissun aikana särkemään vasenta lonkkaa. Ensin ajattelin että kyseessä on vain asfaltilla kävelemisestä johtuva rasitusvamma, koska se oli maanantaina lähes oireeton ja eilen täysin oireeton mutta nyt aamuyöstä särki tosi paljon. Toisaalta nyt taas tämän päivän se on ollut kivuton. Ties mitä. Lonkkasyöpä kai ;)
Meillä oli töissä taas tänään läksiäiset. Meiltä lähti taas yksi työntekijä pois vaikka ei uutta työpaikkaa vielä olekaan. Hän vaan ei jaksanut enää. Hän oli jo kolmas henkilö 17 kuukauden aikana, joka meiltä lähtee “tyhjän päälle”. Toivottavasti yritysjohto vihdoin ja viimein herää tilanteeseen. Onneksi mun työni on itsenäistä eikä toimistolla ole pakko “roikkua” kuin muutamana päivänä kuukaudessa.
Arvatkaas olenko Lappeenrannassa? No, en, vaan kotisohvalla jalat pöydällä! Tämä onkin sitten taas semmonen juttu, että….
Asiakkaalle toimitettiin jokin aika sitten varsin kevyt ratkaisu. Projektipäällikkö oli kyllä koko ajan sitä mieltä että järjestelmä on turhan hepponen asiakkaan tarpeisiin, mutta asiakas oli vahvasti sitä mieltä, että kevyempi ratkaisu riittää.
Joskus pari viikkoa sitten asiakas ilmoitti, että ehkä he sittenkin ottavat sen hieman järeämmän ratkaisun. Minä sovin 1,5 viikkoa sitten perjantaina projektipäällikön kanssa siitä, että menen huomenna asiakkaan kanssa pistämään järjestelmää pystyyn.
Asiakas kyseli ensin kovasti eikö multa todellakaan löydy kalenterista aikaisemmin vapaata, kun tuohon huomiseen päivään on niin pitkä aika. No, ei löytynyt eikä löytynyt myöskään niiltä kollegoilta, jotka olisivat pystyneet asiakasta auttamaan. ei siis auttanut asiakkaan muu kuin odottaa 1,5 viikkoa.
Viime viikon alussa laitoin asiakkaalle tarkat ohjeet siitä, mitä heillä pitää olla tehtynä ja testattuna ennen huomista.
Tänään soitin asiakkaalle klo 15 aikaan ja kysyin, että onko asiat tehty ja testattu. Sain yhteyshenkilöltä sen verran epämääräisiä vastauksia, että päätin keskustella asiakkaan atk-päällikön kanssa.
Mitään ei oltu tehty! Sanoin hänelle suoraan, että mä en tule, jos asioita ei ole tehty ja testattu. Päällikön vastaus oli: “no, en mä niitä nyt heti pysty tekemään”. Sovimme että hän ilmoittaa mulle klo 17 mennessä toimiiko kaikki.
Klo 16.10 asiakas soitti ja ilmoitti, että he eivät pysty ottamaan kyseistä järjestelmää käyttöön. Asiakkaan datamääräyksissä on kohta, joka estää palvelun käyttöönoton.
Että se siitä sitten!
No, on tässä vielä yksi mahdollinen kiertotie, mutta se tietää asiakkaalle lisäinvestointeja ja päämiehen puolelta vähintään kuuden viikon toimitusaikaa!
Kyllä mä olin tyytyväinen, että tämä työ on jo opettanut jotain ja tarkistan aina viimeistään edellisenä päivänä, että kaikki toimii. Yleensä pyrin tekemään tarkistuksen noin 2 - 4 päivää aikaisemmin, mutta loman ja tiistain seminaarin vuoksi se ei nyt ollut mahdollista.
Enkä mä valita: sain yhden “ylimääräisen” työpäivän (tänään oli joskus klo 15 aikaan 65 lukematonta sähköpostia!) sekä kaksi “ylimääräistä” iltaa :)
Nyt Talousuutiset ja sitten imuroimaan!
Vittu! Telkkarissa pöyrii mainos: “Tiimari, joulukauppa”.
Eikä vielä ole edes marraskuu!
APUA, päästäkää mut pois!!!!!!
Mietin blogini aiheita. Tai siis noita aihealueita. Ammatillisesta mielenkiinnosta luen Teemu Arinan blogia ja hänellä on aihealueita todella paljon. Omani olen yrittänyt pitää mahdollisimman vähäisenä ja pyrkinyt siihen, että minulla olisi vain yksi aihe per kirjoitus.
Toisaalta koska tuo Arinan blogi on niin asiapitoista, niin aihealueiden runsaus helpottaa löytämään tietystä aiheesta kirjoitetut tekstit. Kukaan tuskin mun blogistani lähtee hakemaan tietystä aiheesta kirjoitettua tekstiä.
Heh, noista hauista tuli mieleeni: tässä blogipalvelussa on olemassa oma laskuri, joka kertoo blogissa kävijöistä jotakin. Lähinnä kävijämäärän sekä eniten luetut tekstit. Mutta myös sellainen mielenkiintoinen asia kuin “käyetyt hakusanat” löytyy. Lähinnä kyseessä on Googlella saadut hakutulokset, joiden kautta joku on tullut blogiini. Ihan “parhaita” hakuja ovat: “Olen legenda“, “etupillu” ja “äänenavausharjoituksia“. Myös Tomi Taskilaa on haettu paljon.
Muissa kuin tuota Taskilaa koskevassa haussa hakija tuskin on saanut sitä mitä on hakenut :D
Toisaalta taas mulla menee ihan “liikaa” tekstiä aihealueeseen “yleinen”.
Toisaalta jos nyt lisään aihealueita niin onko mun käytävä kaikki tekstini läpi ja yritettävä saada ne johonkin aihealueisiin. Vai pitäisikö olla järjestelmällisempi, käydä kaikki teksti läpi, kirjata ylös, mihin kategoriaan mikäkin teksti kuuluisi ja jos jotain aihealuetta löytyy esim. vähintään viisi kappaletta niin sitten lisätä se aihe.
Toisaalta mikä tämänkään tekstin aihealue voisi olla? “Yleistä vinkumista ja valittamista”? Miksi siis pelkkä vinkuminen ja valittaminen ei riitä.
Ja jos aihealueita on paljon, niin helposti tulee sitten se “ongelma” että vain yksi aihealue ei “riitä” jollekin tekstille. Monet mun töitä koskevat kirjotukset varmaan menis kategorioihin “työasioita” ja “vittuuntumista” ja “maailma on epäreilu paikka”. Or what ever!
Öiset kirjoitukset haluan ehdottomasti pitää omana kategorianaan. Niissä teksteissä kun ei välillä ole päätä eikä häntää. Eikä välttämättä sitä ruumistakaan. Lisäksi se on asia, joka hyvin pitkälti kuvaa mun elämääni: tällä hetkellä mulla on 670 artikkelia aihealueesta “yleinen”, 27 aihealueesta “työasioita” ja 16 öistä kirjoitusta. Näihin kategorioihin voi “luottaa” vasta siitä eteenpäin kun siirsin blogini tänne, eli noin kuukauden päivät. Olen jonkin verran käynyt läpi tekstejä jotka kirjoitin Bloggeriin ja lisännyt tämän blogin aihealueita, mutta suurin osa niistä on mennyt kategoriaan “Yleinen”. Varmaan myös ne kymmenen tekstiä, jotka Bloggerissa olivat aihealueen “yövalvomiset” alla.
No, ehkä mä joskus kun mulla on paljon ylimääräistä aikaa tai olen liian väsynyt tekemään mitään järkevää rupean käymään aihealueen “yleinen” tekstejä läpi ja katson saanko niitä johonkin muuhun aiheeseen.
Mutta nyt nukkumaan, johan tässä rupeaakin silmä luppasemaan. Kello soi onneksi vasta reilun kahden tunnin päästä, eli seiskalta. Ja tässäpä nyt sitten huomasinkin, että blogin kello on vielä kesäajassa. Täytyy laittaa ylläpitoon viestiä.
… että mä taas valvon :(
No, johan se taas tulikin nukuttua monta yötä hyvin. Ja kai se on oltava tyytyväinen että mä valvon yleensä vaan sen pari tuntia, enkä niinkuin Saara, koko yötä. Mua ei nyt yhtään huvita kirjottaa mitään. Mulla on nälkä, mutta jääkaapissa ei ole mitään, mitä voisi syödä. Teini muuten tilas sunnuntaiksi hampurilaisia. Lupasin, että tehdään. Täytyy vielä muistaa kysyä että paistetaanko jauhelihapihvejä vai ostanko vaan broilerin fileitä. Itse tehdyn hampurilaiset on kyllä ihan parhautta :)
Emmä nyt jaksa tätä kirjottaa. Matkakertomus on kesken (olen saanut jo torstain ja perjantain kirjoitettua, joten puolessa välissä ollaan) mutta pakkasin muistiinpanot jo matkalaukkuuni (ajatus on saada huomenna hotellissa kirjoitettua vähintään yksi päivä lisää) enkä jaksa nostaa persettäni ja mennä hakemaan niitä. Toisaalta vois nyt kirjottaa sen, mitä mieleen tulee ja täydentää huomenna muistiinpanoista.
Pomolta tuli maanantaina tekstiviesti: hän oli ilmottautunut 2-päiväiseen konferenssiin mutta sairastunut eikä päässyt menemään. Hän kysyi ehtisinkö mä mennä tiistaina sinne. Kalenterissa ei ollut mitään, joten lupasin mennä, vaikka olin varannut tiistain loman aikana kertyneiden sähköpostien purkuun. Mutta kun on työnarkomaani, niin on työnarkomaani eikä osaa sanoa ei :( Ja voihan asiaan suhtautua kuten Opettaja kirjoitti: “Siis sinä paikkaat jo teidän firman pomoa. Vautsi!!!”
Eikä tuo meneminen oikeastaan haitannut, päivä oli kahta luentoa lukuunottamatta oikein mielenkiintoinen. Tai no, kyllä nekin luennot olivat mielenkiintoisia, mutta…. Ensimmäinen luento ei vastannut otsikkoonsa, muuten sisältö oli mielenkiintoinen. Se, mikä luennossa häiritsi, oli se, että luennoitsija oli huono. Mietin pariin kertaan esityksen aikana, että jos hän saa mitään koskaan myytyä, niin mun pitäis varmaan kanssa ruveta myymään konsultointipalveluita. Hän ei katsonut yleisöönsä, puhui ammattitermeillä, joita ei “suomentanut”, ei ollut asiastaan innostunut, viittasi työhönsä Tampereen Yliopistolla, mutta ei kertonut mitä tekee siellä, luennossa ei ollut rakennetta. Toisessa luennoitsija piti 40 minuutin ajastaan 15 minuuttia yritysesittelyä yrityksestä, jonka toimiala ei liittynyt päivän aiheeseen tai hänen pitämäänsä luentoon millään tavalla. Lisäksi hän oli “omituinen” esiintyjä. Ehkä häntä vaan jännitti niin paljon, mutta hän naureskeli ihan omituisille asioille ja oli ainoa joka naureskeli. Hän tunsi tilaisuuden PJ:n sen projektin kautta, jossa hän on töissä ja jutteli välillä PJ:n kanssa sellaisia asioita, jotka eivät minusta liittyneet luentoon millään tavalla tai sitten ne olivat inside-juttuja. Toisaalta, hänen luentonsa ainaka mä keksin mitä haluan isona tehdä! Tosin ensin on opiskeltava lisää. Ja siihen ei ole mahdollisuuksia niin kauan kuin teini opiskelee. Nimittäin tarttis lähteä opiskelemaan yliopistoon ja se vaatii sitten kyllä nykyisellä työtahdilla vuorotteluvapaan ottamisen. Mutta onpahan tavoitteet selvillä :)
Yhden luennon aikana mun päässä rupes vilisemään sata ideaa omaan työhön liittyen. Täytyy jutella pomon kanssa, josko rupeaisin tutkimaan ideoideni kehitys- ja toteutusmahdollisuuksia. Toisaalta mulla on kyllä tälle vuodelle töitä aika lailla ja alkuvuodesta tulee ainakin pari uutta “projektia”. Toinen on uusi tuote ja toinen on tuote, jota nykyinen omistajamme on tietoturvasyistä kieltänyt käyttämästä, sen tilalle mun on löydettävä uusi korvaava. Ja voihan olla, että pomo ei näe ideoitani kehityskelposina.
Konferenssi oli Hämeenlinnassa (se Verkatehdas on upea paikka) ja tulin kaupan kautta kotiin noin klo 17.30. Sen jälkeen mennyt kuin sähköjänis ja pysähtynyt vasta nyt ensimmäisen kerran…. Vietiin ensimmäisenä teinin kanssa kesärenkaat kellariin, ruuan valmistuessa vastasin muutamaan kiireelliseksi merkittyyn duunimailiin (lukemattomia sähköposteja on 50, luettuja ja toimintaa vaativia ehkä kymmenkunta) ja tein matkalaskut. Noista matkalaskuista mun täytyy huomenna jutella meidän koordinaattorin kanssa. Meillä on sovittuna, että matkalaskut on edellisen kuukauden osalta tehtynä seuraavan kuukauden toisena työpäivänä. Nyt tulee jatkuvasti ennen kuun vaihdetta päivää aikaisemmin tieto, että matkalaskut pitää olla tehtynä seuraavana päivänä. Nytkin oli eilen tullut sähköposti, että ne pitää olla tehtynä tänään. Ei tommonen onnistu! Varsinkaan kun meidän pitää matkalaskujen liitteeksi skannata kaikki kuitit. Mulle on ihan herttasen sama, koska matkalaskut pitää olla tehtynä, mutta niistä on sovittava joku vakiopäivä, johon ei tule kuin poikkeuksia. Tällä hetkellä ei muuta olekaan kuin poikkeuksia!
Olen pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Tosin teini onneksi laittoi sen ensimmäisen koneellisen pyörimään. Silittänyt puseroita, tiskannut, järjestellyt paikkoja…
Vielä on hommaa, täytyy pakata (lähden huomenna ajamaan Lappeenrantaan), laittaa teinin tilille rahat seutulippuun ja pestä rintsikoita. Pakkaaminen on onneksi helppoa, ei tartte pakata kuin torstain vaatteet, hygienia- ja kosmetiikkatuotteet mulla on aina valmiiksi pakattuna.
Huomenna menen aamulla asiakkaan luokse, sitten tapaan yhden päämiehen projektipäällikön (sillä on joku keikka mulle) ja menen toimistolle. Mulla on pomon kanssa uuden omistajan prosessin mukainen tavoite- ja kehityskeskustelu klo 14. Joskus työpäivän jälkeen lähden sinne Lappeenrantaan. Toivon pääseväni torstaina sieltä pois viimeistään klo 14 aikaan. En ole peruuttanut torstain ratsastustuntia, jos pääsen lähtemään ajoissa saatan jopa jaksaa mennä sinne.
Perjantaina teen töitä vaan aamupäivän, iltapäivän pidän vapaata. Mulla on yksityinen meno. En siis millään ehdi saamaan sähköpostiani up-to-date -tilaan tämän viikon aikana, joten menee viikonlopputöiksi. Mutta eipä mulla viikonlopuksi muita suunnitelmia olekaan :o( Paitsi että salille tai jumppaan täytyy mennä jossain vaiheessa.
Että tämmönen paska viikko tällä kertaa :( No, huomenna onneksi pääsee valmiiseen ruokapöytään. Ainakin viimeeksi kun olin Lappeenrannassa, oli hotellin ravintolassa todella hyvä ruoka :)
Mutta nyt on pakko mennä tekemään noi loput kotityöt, jotta pääsee kohta sänkyyn.
Kävästiin teinin kanssa San Sirolla kattomassa Milan - Roma -peli.
Oli hieno reissu :) Matkakertomus ilmestyy toivottavasti vielä tämän viikon aikana.
Eikä tänään varmaan enää tule tämän enempää päivityksiä, mutta siis elossa ollaan :)
No johan täällä nyt tapahtuu. Ja valitettavasti ikäviä asioita. Sunnuntaina kun tulin salilta, huomasin läheisen talon “takapihan” edessä kolme ambulanssia. Kun pääsin talon kohdalle huomasin sen “etupihan” puolella palo- ja poliisiautoja. Hetken aikaahan se oli katsottava mitä tässä oikein tapahtuu. En oikein saanut tilanteesa selvää, mutta Maikkarin netin uutissivut valaisivat tapahtunutta myöhemmin illan aikana.
Ja tämä enemmän kuin ikävä uutinen oli eilisessä Iltalehdessä. Noi talot on vierekkäin, niiden välissä on vaan yksi poikkikatu. Ihan järkyttävää tommonen. Onhan ton äidin ollu pakka olla jossain aineissa jos on pienen lapsen jättänyt tolla tavalla ja “vaikuttanut sekavalta”. Ellei sitten kyseessä ole mielenterveyspotilas. Mutta jos niin on, niin sitten pistää ihmettelemään miten hän on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa. Mikään ei muhun satu niin paljoa kuin se, että aikuiset ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä lapsia huonosti! Mitä tuollaisesta lapsesta tulee, jolle annetaan noin huonot eväät elämään? Ainoa toive hänen kohdallaan on, että hän pääsee sijoitukseen sellaiseen perheeseen, jossa ei ole kuutta muuta sijoituslasta. Vaikka suhteellisen “hyviä kansalaisia” kai noista sijoituskodeista tulee (en ole asiaan perehtynyt kovin hyvin, joten tämä on ihan mutua). Mun tekee niin pahaa!
Olen monet kerrat miettinyt miksi ihmiset, jotka eivät osaa tai halua huolehtia lapsistaan hankkivat lapsia. Enkä nyt tarkoita narkkareita tai alkoholestaja, jotka tulevat vahingossa (miten voi tulla vahingossa) raskaaksi eivätkä edes tajua olevansa raskaana ennen kuin eivät enää mahdu vaatteisiinsa, vaan aivan “tavallisia” ihmisiä. Tällaisia saattaa olla jopa omassa tuttavapiirissäni. Hyvin käyttäytyviä, töissä käyviä, “normaaleja” ihmisiä. Joilla sitten vaan joko naksahtaa joku päässä ja tempastaan kakaroita turpiin oikein kunnolla. En tarkoita nyt “normaalia” lapsen kurittamista, tukkapöllyä tai luunappia, vaan oikeeta väkivaltaa. (Taisin justiin hankkia valtaisan määrän kommentteja lapsettomilta ihmisiltä, jotka haukkuvat mut siitä että puhun “normaalista lapsen kurittamisesta”). Tai ei jakseta ruokkia heitä viikonloppuna. Tai viikonloppuna kossu maistuu niin paljon paremmalta kuin oman lapsen kanssa puistoon meneminen. Tota alakerran riitasten pariskuntaakin olen monasti miettinyt. Siinä huushollissa menee Sisu-viinaa useampi laatikollinen viikossa. Joka päivä sieltä kuuluu riitelyn ääniä. Ja todennäköisesti heillä on yksi aikuinen tytär, joka tosin ei enää asu vanhempiensa kanssa. Ovatko he aina olleet samanlaisia viinan käyttäjiä ja miten lapsi on silloin hoidettu? Vai onko lapsen muutettua pois kotoa elämä käynyt niin tyhjäksi että on sen vuoksi ruvettu dokaamaan? Tai onko tapahtunut jotain muuta, joka on saanut heidät tarttumaan pulloon.
Miten lapsi, joka saa omasta kodistaan huonot eväät elämäänsä aikanaan kasvattaa omat lapsensa? Muistelen lukeneeni että väkivaltaisuus kulkee ainakin osittain geeneissä, joten huonoltahan tuo yhtälö tuntuu. Pitäisikö väkivaltaisen lapsuuden kokeneille ihmisille tehdä sama, mitä Ruotsissa tehtiin mielenterveyspotilaille: pakkosterilisaatio? Juu, menee hitlerismin puolelle, mutta missä menee raja, jonka toisella puolella voidaan käydä rodun jalostusta? Voidaanko väkivaltaiset yksilöt kitkeä pois? Miksi emme voisi yrittää suojata tulevia viattomia ja avuttomia ihmisen jälkeläisiä?
Mietin pitkään jätänkö kirjoitukseni tuohon vai jatkanko vielä. Ensin ajattelin että jatkan kirjoitusta spekuloimalla sillä, mitä pitäisi tehdä alkoholistien, työttömien tai vain peruskoulun käyneille lapsille, mutta…. Jätin kuitenkin kirjoittamasta. Sitten mietin sitä, että pitäisikö mun laittaa joku loppukaneetti, jossa totean, että tekstin loppuosa on kirjoitettu täysin spekulointina, eikä kyseessä ole omat mielipiteeni tai näkemykseni. Ja se tuli nyt siinä sitten kirjoitettua.
Voi, nyt mä kaipaan niin kamalasti Amerikan Ystävää. Hänen kanssaan on ihana käydä (myös) tällaisia keskusteluja.
Muuten väsyttää ihan perkeleesti. Yleensä päivä ensimmäisen valvotun yön jälkeen on kaikkein pahin, mutta ilmeisesti olin saanut nukuttua univelat pois aika hyvin koska eilen ei juurikaan väsyttänyt. Paitsi iltapäivällä, mutta mä olin sitkee sissi, enkä ottanut päiväunia :) Huominen voi olla tuskaa, mutta onneksi on etätyöpäivä. Aamupäivän olen puhelinpäivystyksessä. Siitä voi tulla hankala. Juttelin jo tänään päivällä sen asiakkaan kanssa ja se on t.y.h.m.ä! Puhelun jälkeen parahdin ääneen “vittu, saatana, miten kukaan voi olla noin perkeleen tyhmä!” ja tähän työkaveri totesi: “kuule, sun äänestäs kuuli sen, että sun mielestä se asiakas on tyhmä”. Heh, aina ei meikäläisen pokka pidä ;) Toisaalta olen saanut vastaavassa tilanteessa samalta työkaverilta myös palautetta että “sun äänestäs ei yhtään kuullu sitä, että sulla palaa päreet justiin”. Onneksi olen vain ihminen enkä aina pysty käyttäytymään ihan just niin kuin pitäisi. Lupaan huomenna (tai siis tänään) paikata virheeni ja olla asiakkaalle oikein ystävällinen ja kärsivällinen. Mitenköhän mä saisin kuvattua asiakkaan tyhmyyttä teille? Vaikka niin, että hänellä on ollut paketillinen kananmunia (munien määrällä ei ole väliä). Hän on pyytänyt yhtä alaistaan tekemään niistä munakkaan. Sen jälkeen hän on vienyt toiselle alaiselle sen tyhjän munapaketin ja sanonut, että “tee näistä munista munakas”. Eikä hän sitten ymmärtänyt mua ei millään, kun sanoin, että eihän pelkästä munapaketista voi tehdä munia, vaan siihen tarvitaan myös munia!
Huono esimerkki. Ihan helvetin huono! Ei tästä nyt tule yhtään mitään, väsyttää ihan liikaa… Mä meen pelaamaan jotain.
Johan tässä monta yötä tulikin nukuttua. Mun liikunta-, uni- ja migreeniseurannassa on edellinen valvomismerkintä viime viikon ke-to väliseltä yöltä. Joten melkein viikon nukuin :) Ihan luksusta! Tällä kertaa löydän valvomiselleni ainakin pari syytä: mulla on nenä ihan tukossa joten nukkumisesta ei tule mitään. Tätä on ollut jostain viime viikonlopulta asti. Rasittavaa. Pelkään että tää vielä aiheuttaa mulle poskiontelon tulehduksen.
Lisäksi yksi työasia valvottaa mua: mun Isolla Asiakkaalla on yksi sellainen toimipiste, missä homma ei toimi kuin puolittain. Kun heillä pitäisi olla käytössä automattivaihteinen buick, heillä on käytössään manuaalivaihteinen lada :( Kaikki ohjelmoinnit ja yhteensopivuudet ja muut on tarkistettu, missään ei ole mitään vikaa, mutta silti vaan ei toimi. Vaikka täsmälleen sama järjestelmä samoilla ohjelmoinneilla ja liitännöillä toimii useammassa kymmenessä muussa paikassa! Tätä on ihmetelty toukokuusta saakka. Liikkuvat osatkin on kaikki vaihdettu yksi kerrallaan. Aamulla on Ison Asiakkaan projektipalaveri ja mietin, että onko meillä jäänyt joku asia vielä huomaamatta. Missä perkeleessä voi olla vika? Ei jaksa käsittää.
Nyt on näköjään täyden kuun aika. Harmi että kuu meni jo tuonne vastapäisen talon taakse piiloon. Se muuten oli hirmusen matalalla :o Lämpötila on pakkasen puolella 3,5 astetta, aamulla joutuu rapsuttamaan auton ikkunat. Eikä se ole edes johdossa kiinni.
Kävin eilen taas BodyVivessä. Tunti oli selkeesti tähän astisista rankin, eli pikkuhiljaa rupean saamaan ideasta kiinni. Mulla oli jo lämmittelyn ja sykkeen kohotuksen jälkeen tosi hiki, tuntu hyvältä :) Kävin ensimmäisen kerran toisen ohjaajan tunnilla. En oikein tiedä vielä kummasta pidän enemmän. Loppuviikolla tunteja vetävä ohjaaja on reippaampi, tämä eilinen vetää esim. pilatesta ja hän moneen kertaan muistuttikin hengittämisestä. No, eipä sillä ole niin väliä kummasta pidän enemmän, tunteja on neljänä päivänä viikossa (joista yksi on torstaina ja silloin mä olen ratsastamassa), joten täytyy vaan käydä tunneilla silloin kun kerkiää.
Sunnuntaina kävin salilla ja nyt on rintalihakset hieman arat, mulla rupeaa siis sillä puolella olemaan painot kohdallaan, joten ehkä tässä seuraavan puolen vuoden aikana jo saa jotain näkyvääkin tulosta aikaiseksi :) Tänään justiin totesin, että multa jää seuraavat neljä omaa ratsastustuntia väliin :( Jostain täytyy yrittää löytää aika niiden paikkaamiseen. Pakko vaan yrittää käydä kerran viikossa tunnilla, muuten ne jää käymättä. Tällä viikolla en tallille kerkeä, joten joku toinen viikko on sitten yritettävä käydä kaksi kertaa. Itse asiassa ainakin kahtena viikkona on käytävä kahteen kertaan, mulla on yksi tunti jo ennestään rästissä. Ja mitä pitemmälle talvea kohti mennään, sitä vähemmän huvittaa tallille mennä. Nyt kun ei aikaa mukamas löydy tallilla käymiseen edes kerran viikossa, tuntuu jotenkin omituiselta muistella sitä aikaa kun kävin tallilla 2 - 3 kertaa viikossa ja siihen päälle vielä vähintään kerran kuukaudessa joko issikoimassa tai useamman tunnin vaelluksella. Toisaalta silloin olin avoliitossa, joten kotityöt jakaantu ja rahaa oli käytettävissä enemmän. Ja kaipasin mä sillonkin sitä aikaa olla yksin. Parisuhteessa sitä harvoin “onnisti” niin, että sekä poika että mies (varsinkaan kun poika ei ollut miehen poika) olivat poissa samaan aikaan. Autolla jollekin issikkatallille meneminen oli sitten sitä yksin olemisen aikaa. Eikä mulla sillon ollut tämmöstä osittaista matkatyötä jota nyt on. Ja työmatkathan ne tunnit multa vie. Tai no, nyt kun tunti on klo 20, niin kaksi torstaita on semmosia, että täytyy vielä miettiä. Toisena tulen Helsinki-Vantaalle 18.30 aikaan ja toisena olen Lappeenrannassa. Tosin toi päivä, kun tulen lentäen kotiin on rankka, aikainen lähtö asiakkaan luokse ja paljon ajokilometrejä takana. Jos ajokeli vielä sattuu olemaan huono, niin sitä on aikamoisen väsynyt. Tosta Lappeenrannan keikasta ei vielä pysty sanomaan miten pitkäksi se venyy. Hyvässä lykyssä pääsen lähtemään kotiin klo 14 aikaan ja silloin varmasti tulee mentyä tunnille.
Perjantaina en muuten käynyt vaa’alla. Itsepetosta, tiedän. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että vaa’alla käyminen olis saanut mut vaan huonolle tuulelle. Ja kun ei ole 100% motivaatiota tähän laihduttamiseen, niin olisin sitten vaan syönyt poistaakseni huonon tuuleni. Äkkiä nyt mulle yksi kappale ihastuksia, niin johan rupeaa olemaan motivaatiota!
Alakerrasta kuuluu taas meteliä… tosin nyt ne ei riitele. Rouva yksikseen melskaa. Ja mä olen niistänyt niin paljon että vasemmasata sieraimesta rupes tulemaan verta.
