Kuukausiarkisto Syyskuu, 2007
Ystävätär oli siirtänyt oman bloginsa tänne ja kun kävin lukemassa sitä, huomasin että täällä voi suojata yksittäisiä kirjoituksia salasanalla. Jee! Tätä mä olen kaivannut. Olen jopa harkinnut sitä, että mun täytyisi avata uusi “salainen” blogi, jonka osoitteen antaisin sitten vain tietyille ihmisille. Mutta siinä olis oma hommansa sen osoitteen lähettämisessä ja miettimisessä että mitä sinne lopulta tulee kirjoitettua ja kenelle osoitteen voi antaa. Nyt voin artikkelikohtaisesti päättää kuka sa alukea mitäkin :)
Jos haluat saada salasanan johinkin kirjoitukseen, voit pyytää sitä osoitteesta jane_on@vantaalainen.com.
Ystävätär oli jostain löytänyt ohjeet, joilla hän sai vanhat tekstit siirrettyä tänne. Mä en tosin taida jaksaa kaivaa niitä ohjeita vaan kysyn suoraan häneltä ;) Ja jos ne joutuu yksitellen siirtämään, niin sitten saatte kyllä luvan käydä lukemassa niitä siellä Bloggerissa, tekstejä on nimittäin697!
Katsellaan miten kauan mulla menee, ennen kuin tulen sinuiksi tämän blogin kanssa. Alussa voi olla omituisia muotoiluja ja vaikka mitä, mutta yrittäkää kestää ;)
En myöskään just nyt jaksanut kirjoittaa “kuvausta itsestäni”, mutta eiköhän kaikki lukijat mut jo “tunne” niin hyvin, ettei mun tartte itteäni kauheesti kuvailla. Ja jos ei tunne, niin blogia lukemalla oppii tuntemaan. Ainakin osittain :)
Mä tein tänään tiukan päätöksen: jos mulle ei millään tavalla korvata matka-aikaa eikä pk-seudulla tapahtuvista asiakasmatkoista tule km-korvauksia eikä pysäköintikuluja, niin mä sanon itteni irti!
Mä rakastan työtäni, mutta se kuitenkin on “vaan” työtä eikä harrastus. Enkä mä ole valmis panostamaan omaa vapaa-aikaani ja omia rahojani siihen, että pääsen tekemään työnantajalle liikevaihtoa!
Olin tänään liittoon yhteydessä ja sain sieltä paljon lisätietoa. Esim. uutta työsopimusta ei tarvitse allekirjoittaa, jos on jo voimassa oleva työsopimus. Sen enempää en vielä asiaa selvitellyt. Eli esimerkiksi kumpaa työsopimusta tulkitaan, jos tulee sellainen tilanne, että täytyy tulkita mitä siinä sanotaan. En jaksanut, kun kuitenkin toivon, että uusi sopimus (liitteineen) päästään allekirjoittamaan.
Muista eduista liitto vastasi, että jos nykyiseen työsopimukseen on kirjattu jotain raha-arvoisia etuja on niiden oltava myös uudessa työsopimuksessa. Kollegalla on sivutoimilupa, joten hänen on se automaattisesti saatava uuteenkin (ei ainakaan tällä hetkellä ole).
Sitten laitoin meidän tiimin jäsenille sähköpostia. Pyysin kaikkia olemaan allekirjoittamatta työsopimusta mikäli he eivät saa korvauksia matka-ajasta ja pk-seudun asiakaskäynneistä. Meidän on oltava samassa rintamassa tässä asiassa. Miksi työnantaja korvaisi yhdelle, jos kolmelle muulle ei tarvitse korvata? Sanoin, että voihan sitä samalla vähän vihjailla siihen suuntaan, että täytyy miettiä allekirjoittaako työsopimuksen vai tuoko irtisanoutumisilmoituksen.
Sanoin myös, että vaikka eivät ottaisi palkka-asiaa muuten puheeksi työsopimusta allekirjoitettaessa pyytäisivät ainakin sen, mitä meidän uusi työehtosopimuksemme olisi meille tuonut, jos olisimme jatkaneet sen piirissä.
No, eletään tässä muutenkin kuin vain meidän osalta jänniä aikoja: suurin osa TES:istä päättyy sunnuntaina ja siitä on pitkä aika kun Suomessa ollaan viimeksi oltu sopimuksettomassa tilassa. En tiedä, ehkä se tupo olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu?Juttelin tästä meidän työsopimusasiasta kollegan kanssa puhelimessa ja puhelun lopetettuani teini totesi: täähän kuulostaa ihan Erin Brockovichiltä :)
Olin tänään Päämiehen luona projektipalaverissa ja tapasin kaksi vanhaa kollegaa. Molemmat niiltä ajoilta ennen kuin siirryin kouluttajan tehtäviin.
Ensin näin meidän yksikön kontrollerin, joka on aivan ihana mies. Mulle on jäänyt niin elävästi mieleen se, kun hän osti hääpäivälahjaksi kuumailmapallolennon vaimolleen ja itselleen. Hmmm… kertoikos entinen kollega, että hän on eronnut? Mari?!!! ;)
Kun olin lähdössä toimistolle näin vielä sen aikaisen ison pomon, joka oli ihan huipputyyppi kanssa. Hän ei huomannut minua, mutta minä tervehdin häntä. Hän tuli luokseni ja sanoi että “sanotaan nyt ihan kädestä terve”. Hetki vaihdettiin kuulumisia.
Tuli oikein hyvä mieli kun näki kaksi ihanaa entistä työkaveria. Noi työkaverit on siltä Päämiehellä töissäoloajalta, jolloin työpaikalla oikeasti viihtyi ja työkaverit oli lähes samaa … ei, ei perhettä, perheen sisällä on aina enemmän skismaa kuin mitä meillä oli. Samaa ystäväpiiriä. Varsinkin silloin kun vielä olimme omassa “lintukodossamme” eli olimme vain me, noin 150 työntekijää saman katon alla. Toki se, että meidät fuusioitiin emoon ja pakkosiirrettiin emon isoihin tiloihin aiheutti senkin, että meillä ei enää ollut samaa yhtenäisyyttä. Varsinkaan kun kahden kahvitilan sijasta niitä kahvitiloja oli huomattavasti paljon enemmän. Eikä enää oikein ollut aikaakaan istuskella kahvilla. Voi, mä niin kaipaan sitä fiilistä joka siellä meidän “lintukodossa” oli :(
Eikä tästä muuten ole pitkä aika, kun Päämiehen labraan mennessäni näin myös erään ihanan entisen työkaverin. Hänen kanssaan meillä onkin hieman erikoinen historia (puhun naisesta, enkä ole pannut hänen kanssaan), mutta se jääköön vain minun, hänen ja muutaman muun ihmisen väliseksi “salaisuudeksi”.
Oikeesti kivaa kun heitä taas näkee, vaikka vain näin ohimennen. Perhana! Ainakin edellisvuonna oli vielä reunion-bileet Kallessa. Niitä oli useampana vuonna. Ne alkoi vissiin ensimmäisistä YT-neuvotteluista vai siitä fuusiopäätöksestä (vai tulikos ne samaan aikaan). Silloin pidettiin hautajaiset. Sen jälkeen oli noita reunion-bileitä, mutta nyt en pysty muistamaan oliko niitä tänä vuonna (muistaakseni ne pidettiin joskus alkuvuodesta). Jos se kutsu tänä vuonna tulee, niin muistakaahan siellä Päämiehellä mut ja välittäkää kutsu mullekin!
Taitaa siitä mun uudesta työsopimuksesta tulla isompi urakka kuin mitä kuvittelinkaan!
Sain juuri palkanlaskijalta uuden työsopimuksen: aloituspäivä on korjattu, ei muita muutoksia. Eikä HR-päällikkö ole vastannut mun sähköpostiini mitään!
Tiedänpähän nyt mitä teen viikonloppuna: luen firman yritysohjeistusta ja merkitsen kaikki epäkohdat sinne. Työsopimuksen allekirjoitukseen on varattu aikaa puoli tuntia, ei taida “ihan” riittää.
Että kiukuttaa!
Varoitus: tekstissä puhutaan kuukautisista
Mä olen nyt kahtena lauantaina peräkkäin unohtanut ottaa e-pillerin. On mulla kännykässä muistutus, mutta edellislauantaina istuin laiturilla ja kännykkä oli mökissä, viime lauantaina kännykkä oli kotona ja minä salilla. Se siis jäi ja huomasin asian vasta kun otin sunnuntain pilleriä.
Tänään sitten alkoi välivuoto :(
Edellisen kerran kun näin tapahtui, niin väliviikon aikana ei sitten tullut kuukautisia lainkaan ja oli ostettava raskaustesti. Onneksi oli negatiivinen ja jos nyt käy samalla tavalla, tiedän että se johtuu (toivottavasti) vain tästä välivuodosta ;)
Laitoin kännykkään lauantaille kaksi muutakin muistutusta pilleristä. Nyt on yksi aamupäivällä, yksi päivällä ja yksi alkuillasta, ehkä joku niistä osuu kohdalle!
Heräsin klo 5.05 eikä uni sitten taas enää tullut.
Kahvi ja aamupuuro ovat valmiita ihan kohta. Toisaalta tää on ihan hyvä, että heräsin näin aikasin, tästä päivästä on tulossa varsin “rikkonainen”.
Mulla on fysioterapeutti klo 8 ja kotimatkalla ajattelin käydä vaihdattamassa autoon öljyt. Takaisin työn pariin pääsen siis noin klo 10. Jo klo 15 mulla on tapaaminen saliohjaajan kanssa, tehdään mun saliohjelmasta ensimmäinen osa tänään.
Mulla on semmonen tunne, että mun paino ei ole taas tälläkään viikolla muuttunut miksikään. No, kovin “köykäsin eväin” mä olen tätä laihdutusta vielä toistaiseksi vienytkin. Lähinnä syönyt niitä välipaloja ja vaihtanut töissä syödessä salaatti- ja ruokalautasen vain ruokalautaseen, jonka olen ensin lastannut vähintään puolilleen salaattia. En siis varsinaisesti ole ruokavaliotani muuttanut mihinkään.
Teki mieli jo käydä vaa’alla, mutta jätin kuitenkin väliin. Kyllä mä jaksan odottaa perjantaihin asti, huonoilla uutisilla ei ole kiire ;)Päivitys klo 6.10
Vittu, meillä ei lähde sähköpostit talon ulkopuolelle!
Nyt joutuu sitten miettimään ihan tosissaan, että mitäs tässä nyt voi tehdä. No, on mulla onneks hommaa muutenkin, mutta kun en ole sähköposteihin vastannut tämän viikon aikana (kuin muutamaan), niin olis ollu hyvä saada ne liikkeelle nyt aamulla ennen kuin kaikki unikeot menee töihin ;p
Mä olen nyt niin surullinen. Teinikin kysyi että mikä mua vaivaa.
Meillä oli kouluttajien kehityspäivä tässä joitakin viikkoja sitten. Omistajan HR-päällikkö oli siellä myös kertomassa meidän työsuhdeasioista. Hän kertoi myös että meille tehdään uudet työsopimukset Omistajan kanssa.
Kun puhe tuli työsuhdeasioista, esitin kaksi erittäin isoa kysymystä, jotka olin bongannut intrasta kohdasta “työsuhde” tms.
- Matka-aika ei ole työaikaa. No just! Kun on ns. normikuukausi, niin matkatunteja tulee noin 20. Viime vuodenvaihteessa mulle maksettiin noin 80 tuntia matkatunteja pois. Ja viime kevään jälkeen saman verran.
- Helsinkiin suuntautuneista asiakaskäynneistä ei korvata mitään matkakuluja. Mun siis pitäis raahata toi mun 10 kg painava salkku aamulla klo kahdeksaksi jonnekin hornan helvettiin ja maksaa itse vielä bensat ja parkkipaikka tai mentävä julkisilla!
Kysyin näitä asioita ja meidän hallintojohtaja (joka siis myös oli mukana ja on HR-päällikkömme esimies) sanoi että “ei, teidän kohdalla näitä asioita täytyy katsoa toisella tavalla, nuo ovat teidän työssänne niin ollellisia asioita, että ei niitä voida mennä muuttamaan”.
Fine, minä olin tyytyväinen. Ja niin oli moni muukin.
Tänään sitten sain uuden työsopimuksen luettavakseni ennen kuin sen allekirjoitustilaisuus on ensi viikon torstaina.
Ensinnäkin siinä oli yksi ihan selkeä virhe: mun työsuhteen alkupäiväksi oli merkitty 1.6.2006, eli päivä jolloin meidät on siirretty vanhoina työntekijöinä Päämieheltä Firmaan. Mun työsuhteeni on alkanut 2.8.1999. Esim. irtisanomistilanteessa tolla on helvetin iso merkitys. Alle neljä vuotta jatkuneen työsuhteen irtisanomisaika on 1 kk, mutta 8 - 12 vuotta kestäneessä se on 4 kk.
Mutta sitten… joka helvetin paikassa, työajoissa, matkustuksessa ja muualla viitataan yritysohjeistukseen, joka löytyy intranetistä. Ei mitään liitteitä, ei mitään, mikä kertoisi sen, että meillä matka-aika on työaikaa, vaikka yritysohjeistuksessa toista lukeekin!
Laitoin HR-päällikkölle ja meidän TJ:lle sähköpostia ja kerroin työsopimuksessani olevasta virheestä. Samalla ilmoitin että työsopimus ei vastaa sitä, mistä on suullisesti ja julkisesti puhuttu. Kysyin myös miten asia etenee tästä. Todennäköisesti saan vastauksen, että ensi torstain allekirjoitustilaisuus on peruttu ;D
Miksi mä sitten olen surullinen enkä kiehu raivosta joka olis kai mulle se luonteenomaisempi reaktio? Todennäköisesti sen vuoksi, että mä olen niin helvetin pettynyt! Mä jotenkin naivisti kuvittelin että kun siirrytään muutaman kymmenen työntekijän omistajavetoisesta yrityksestä maailmanlaajuisen konsernin Suomen yksikön omistukseen (jossa on useampi sata työntekijää), jotkut asiat vaan sujuisivat. Mutta näköjään ei.
Kai mä olen pettynyt itseeni. Ja omaan naiviuteeni. Siihen, että tähän asti olen uskonut ja luottanut siihen, että asiat tulevat kääntymään parempaan suuntaan, mutta niin ei taida ollakaan.
Kun mä ymmärtäisin, mistä tässä asiassa on kysymys: onko kyseessä puhdas vahinko (en usko), onko kyseessä yritys: katsotaan kuka allekirjoittaa tämän (olis tosi tyhmää!) vai eikö ole face-to-face uskallettu kertoa totuutta: ei teidän edut koskaan tule pysymään samoina. Minusta mikään noista vaihtoehdoista ei kuulosta uskottavalta tai hyvältä.
En tiedä, mitä laki sanoo yritysostotilanteessa, mutta sen tiedän, että liikkeen luovutuksessa (eli ulkoistamisessa) työntekijät eivät saa menettää mitään etuja. Jos uudella työnantajalla ei ole vastaavia etuja, korvataan ne työntekijälle rahana. Eli jos matkatunteja ei enää meille korvata, niin sitten niistä tulee kertakorvaus kuukausipalkan päälle.
Toi matka-aika on tosi iso juttu.Oisko kellään mulle töitä? Mä olen ehdottomasti projekti-ihminen. Projektityöskentely sopii mulla helvetin hyvin. Lisäksi annetut raamit (budjetti, aikataulut) on mulle “pyhiä”. Mulla on loogista päättelykykyä, olen ennemmin tekevä kuin luova. Myydä mä en osaa. Esiintyjänä olen helvetin hyvä!
Noista projekteista ja deadlineista tulikin mieleeni… Silloin kun olin Päämiehellä projektipäällikkönä, mulla oli sähköpostin allekirjoituksena Douglas Adamsin sanonta “I love deadlines. I like the wooshing sound they make as they fly by”. Se herätti hilpeyttä niin talon sisällä kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Pitäisköhän toi ottaa taas käytöönn ;)
Voi tsiisus taas näitä paria viestiä.
Tältä ensimmäiseltä oli tullut jo aikaisemmin pari viestiä, joihin en ollut vastannut mitään. Mies kuin ei oman profiilinsa perusteella ollut millään lailla kiinnostava. Kolmas viesti kuului:”Muute jos et ole musta sitte kiinnostunut ja jos sulla on jotain sinkku kavereita niin anna vaan yhteystietoja tai voit antaa mun postiosoitteen xxx@suomi24.fi niin ne vois panna sinne viestiä.Kuvan haluaisin kuten sullakin on hyvät kuvat.Siitä se lähtee.Mutta etkö itse sitten ole kiinnostunut?miksi sun profiili sitten on täällä?” Ja lopussa allekirjoitus.
Siis mitä vittua? Parittajaksiko mun pitäis ruveta? Jo on epätoivosta, jos täytyy jonkun sinkkukavereitakin ruveta jahtaamaan. Ja jos mun profiilini onkin tuolla niin pitäiskö mun sitten olla kiinnostunut kaikista miehistä?!?
Seuraava viesti on kirjoitettu mun vieraskirjaan. Kirjoittaja on mies, jonka nimimerkki alkaa sanalla “Gentleman”:
“onko sulla kaikki hyvin, vai onko ongelmia kotona tai duunissa, yleensä keskinkestaisuuttaan yrittää pukea raflaaviin ilmaisuihin, ota siis suihin, mut ei kiitos multa höppänä!”
No, jos viesti olisi tullut vaikka nimimerkiltä jussi49, en olisi reagoinut, mutta tuolla nimimerkillä oli ihan pakko. Ikävää vaan, että kirjoitin vastaukseni myöhäisinä illan tunteina, enkä siis ollut parhaimmillani, siitä tuli vähän pliisu:
“Gentleman mukamas!
Aito, oikea gentleman ei laita naisen vieraskirjaan tuollaisia kommentteja.
Toki gentleman saa olla sitä mieltä, mutta hän osaa pitää tuollaiset ajatukset ominaan.
Hyvää loppuelämää!
-jane-”
Tämä kyseinen “gentleman” päätti sitten vielä kerran todistaa, että hän ei ole nimerkkinsä arvoinen. Sain vastauksen:
” fuck u jane
tarzan……”
Huh-huh… joskus vaan käy mielessä, että miksi helvetissä mulla on profiili tuolla. Ehkä sen vuoksi, että sieltä välillä löytyy todellisia upeuksia, kuten Opettaja :)
No niin, mä kävin Sellossa ostoksilla. Koska oli kurja ilma, niin tota helvetissä myös koko muu Etelä-Suomi on päättänyt lähteä just Selloon ostoksille. Parkkihallissa ei yhtään vapaata parkkipaikkaa (vaikka opasteet niin väittikin). Jono seiso välillä ikuisuuden kun ne perkeleen keski-ikäset päällikköäijät ei tunne työsuhdevolvojensa ulkomittoja ja sitten pitää vekslata ja vekslata vaikka joka puolella on vielä metri tilaa!!!
Valitettavasti en tunne Leppävaaran tuota seutua niin paljoa että olisin osannut lähteä etsimään parkkipaikkaa ulkoa.
Arvatkaa menikö hermo!
Vihdoin näin kun yksi mies meni city-maasturi mersuunsa, ajoin autoni sivuun, laitoin vilkun päälle ja jäin odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Kunnes meni hermo vielä lisää. Nousin autosta ulos, kävelin mersulle ja koputin ikkunaan. Mies räpläsi kännykkäänsä siellä mutta avasi auton oven ja mä kysyin “meinaatko sä lähteä vai et?” “Mä odotan vielä muita” “Mut jos sä ajaisit tohon sivuun odottamaan niin mä saisin tästä parkkipaikan” “Mun täytyy soittaa ja kysyä meneekö niillä vielä pitkään, mä meen takas jos niillä kestää”. Vittu, mikä urpo, ajattelin kun kävelin takaisin autolleni. No, ei onneksi mennyt kuin lyhyt hetki, kun mies starttisi mersunsa ja peruutti pois.
Onneksi tiedän mistä kaupoista löytyy mulle kenkiä ja muita vaatteita. Kävelin ensimmäisenä DinSkohon ja ostin sieltä “vapaa-ajan” syyskengät. Vapaa- ja työajan kengät erottaa korko, työkengissä on vähän matalampi ja paksumpi korko. Siellä olis ollu myös tosi nätit työkengät, mutta niissä ei ollut kokoa. Siispä suunnistin seuraavaan kauppaan: Haloselle. Siellä oli kauniita ja ihania kenkiä, nilkkureita ja saappaita vaikka kuinka paljon, mutta ei mulle työkenkiä. Seuraavana oli sitten Aleksi 13. Sielläkin oli yhdet todella nätit työkengät, mutta niissä mun koko oli liian pieni ja seuraavaa ei ollut :( Mutta sieltä löytyi sitten myös toiset töihin sopivat kengät! Lähes samanlaiset kuin ne, jotka ostin vapaa-ajan käyttöön, mutta pari senttiä matalammalla korolla.
Kengät ostettu!
Sitten suunta Lindexille. Sieltä oli tullu justiin 25% alennuslappu, joten nyt oli hyvä hetki täydentää alusvaatevarastoa. Ihan käyttöalusvaatteita vaan, ei nyt ole semmosta fiilistä, että ostaisin jotain pornoalusasuja (miksi niitä ostaisin, kun ei ole ketään, kenelle niitä esitellä. Varsinkaan kun kaapista niitä tarpeen tullen löytyy muutenkin). Lisäksi tuolla oli niitä mun käyttämiä urheiluliivejä, ostin siis niitäkin. Mitään en jaksanut ruveta sovittelemaan, joten ostin vain sellaista, jonka pystyi ostamaan sovittamatta. Eli housut jäi ostamatta. Ton tietyn rintaliivimallin koon tiedän, samaten Lindexin alushousujen koon. Lisäksi ostin yhden hameen (saas nähdä onko se sopiva vai ei), yhden kauluspaidan (senkin koko on arvoitus) ja pari t-paitaa (niiden koon mä tiedän).
Tunnissa sain tuon kaiken ostettua eikä ihme kyllä mennyt kertaakaan hermo siihen väen paljouteen :)
Palkitsin muuten itseni lasillisella punaviiniä (juu, ei sekään kuulu mun diettijuomiin, mutta menköön). Enkä edes ostanut / avannut mitään pulloa, vaan juon viime viikonlopun mökkireissulta jäänyttä viinitonkkaa tyhjäksi ;)
Ystävätär oli joskus nähnyt jossain tommosen lausahduksen ja sanoi että hänellä tuli heti mieleen minä. Nyt musta tuntuu just tolta :)
Kävin jumpassa ja stretchingissä. Kotiin kävellessä mietin sitä, miten paljon mä nautin elämästäni ja miten tää yksin oleminen tuntuu just nyt niin oikeelta vaihtoehdolta. Kotiin tullessa tuoksui ihana lihapata. Kävin suihkussa, pesin itseni kunnolla, kuorin kasvot ja suihkun jälkeen laitoin kasvonaamion. Purin jumppakassin ja pistin ulkovaatteet kuivumaan. Sen jälkeen sekotin lihapataa, lisäsin sinne hillosipulit ja maistoin sitä. Se oli taivaallisen hyvää! Harmi, että te voitte vaan kuvitella miten hyvää se oli ;)
Rasvasin raajani ja totesin asian, joka pikkasen pilaa mun hyvää fiilistä: mun atooppiset jalkani protestoi nyt jo auringonpaisteen loppumiseen! Mulla nousee talvella aina jaloissa verisolut tohon ihon alapuolelle ja sen myötä mun jaloista tulee punasen kirjavat. Tosin ne on punasen kirjavat vaan verisuonien kohdalta, joten niissä menee semmosia punasia juovia. Ja verisolut on nyt jo näkyvillä. Veikkaan että kunhan päästään ensi vuoden puolelle niin tämä Queen käyttää hametta vain paksujen mustien sukkien kanssa :(
Enivei, laitoin välipalan itelleni ja nyt on oikeesti niin saamarin hyvä fiilis! Taistelen itseni kanssa tässä sitä vastaan etten ota jääkaapista pikkolopulloa kuohuviiniä. Se ei kuulu mun dietin juomalistalle ;) Vai pitäisköhän alottaa tänään valkoviini-muna -dietti, sitten vois juoda kuoharia ;)
Itse asiassa olen perustellut tämän jutun itselleni nyt niin, että koska olen jo monta päivää psyykannut itseäni menemään tonne ostoshelvettiin, niin se kannattaa tehdä nyt, muuten menee hyvä psyykkaus täysin hukkaan. Lauantaipäiviä, jolloin voi nauttia hyvästä olosta tulee vielä monta. Mutta kuinka monta viikkoa jaksan koko viikon psyykata itseäni ostoshelvettiin ja jättää sitten kuitenkin menemättä? En kovin montaa. Ehkä vain tämän ainoan kerran ennen pakollisia joulushoppailuja.
Onkohan mussa kuinka perkeleen paljon testosteronia tai jotain miesgeenejä kun toi shoppailu oikeesti ei oo mun hommaani?
Taidan jättää ton lihapadan vielä uuniin (se on ollu siellä nyt 2,5 tuntia). Laitan teinille lapun, että ottaa uunista lämmön pois kun herää.
Vetkutin ja vetkutin eilen illalla nukkumaan menemistä ja menin sänkyyn vasta klo 24 jälkeen, joka on mulle todella myöhänen aika. Myös viikonloppusin. Mutta joko siitä tai jostain ihan muusta johtuen nukuin hyvät yli kahdeksan tunnin yöunet :)
Aamukahvi ja -puuro on valmistumassa, sitten mä laitan lihapadan uuniin (karjalanpaistilihaa, herkkusieniä, sipuli, porkkanaa ja jos pataan vielä mahtuu niin luumuja. Ja kun se on hautunut 125 asteisessa uunissa 3-4 tuntia niin sitten sinne lisätään hillosipulit ja smetana. Hyvin saman tyyppistä ruokaa tehtiin eilen “Mitä tänään syötäisiin” -tv-ohjelmassa, mutta mä olin kyllä käynyt kaupassa jo päivällä) ja lähden jumppaan.
Ulkona on makeen näkönen tuuli, mutta ei kuitenkaan ihan myrsky (Vantaankoskella tuuli vaihtelee 11,4 - 12 m/sek välillä), joten taidan jättää merenrantakeikan tänään väliin ja lähteä niille ostoksille, kun olen niihin orjentoitunutkin.
Tänä aamuna elämä taas tuntuu ihanalta. On se kumma miten tärkeä asia hyvät yöunet on :)
