Kuukausiarkisto Heinäkuu, 2007
Uni ei tule. Väsyttää sen verran ettei jaksa enää lukeakaan. Mutta kun sammuttaa valot rupeavat päässä pyörimään asuntoasiat.
Ilmeisesti tämän päiväinen Töölössä käynti sai nämä ajatukset pyörimään päässä. Mulla on nimittäin asuntojen suhteen Iso Haave: että mulla joskus olisi kolme asuntoa. Kaupunkiasunto Töölössä, esimerkiksi Kirkkonummella tai Porvoossa “mökki”, jossa olisi tila puskapollelle (jos sellaisen joskus jossain mielenhäiriössä päättäisin hankkia) sekä talviasunto jossain lämpöisessä.
Noita haaveita on turha miettiä ton pidemmälle ellen voita lotossa tai satu naimaan jotain kohta kupsahtavaa miljonääriä ;)
Mutta muuten olen nyt miettinyt asuntoasiaa paljon. Mitä sitten kun teini muuttaa pois kotoa? Tiedän että asian ajattelu on vielä äärimmäisen aikaista, teini asuu tässä kuitenkin vielä ainakin vuoden. Ja haluanko edes muuttaa tästä pois? Viihdyn alueella ja saisin kolmannen huoneen käyttööni. Saisin siitä työhuoneen itselleni ja sitten olisi tilaa terraariolle ja iguanalle. Toisaalta jos tästä ottais ton teinin huoneen pois ja kun toi pöytämallinen pc tosta häviää niin ostamalla vähän fiksumman tietokonepöydän siihen saisin siihenkin ihan toimivan työtilan itselleni. Varsinaiselle työhuoneelle mulla ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarvetta. Eli hyvällä pohjalla oleva kaksiokin kävisi.
OK, jos muutan pienempään niin vuokra tietysti myös pienenee. Toisaalta mä pärjään tän vuokrankin kanssa hyvin (varsinkin kun teini ei enää asu kotona). Toisaalta “ylimääräiselle” rahalle on aina käyttöä. Jos sitten taas muuttaisi vähän kauemmas saisi saman kokoisen jonkin verran halvemmalla. Esimerkiksi Keravalla (ok, en tunne Keravan alueita, eli en tiedä olisiko tuo edes sellainen alue jolle viitsisi muuttaa) saunallisen kolmion jossa on neliötä 7 vähemmän maksaisi 20€ vähemmän. Muutaman neliön nykyistä isompi saunaton kolmio maksaisi 30€ vähemmän. Tässä meidän talossa on tällä hetkellä tarjolla kaksio, jossa on neliöitä 20 vähemmän ja vuokra 40€ vähemmän.
Toisaalta mulla on myös olemassa ASO-numero, mutta niitä asuntoja näyttää olevan huonosti vapaana.
Ja jos muutan tästä pois, niin minne?
Radan varteen tai Töölön. Mä en näe muita vaihtoehtoja.
En tiedä miksi mun päässä nyt pyörii tällaiset täysin turhat ajatukset. Ehkä se on merkki siitä, että rupeaa tämä erakoituminen riittämään ja on syytä saada aivoille jotain tähdellisempää ajateltavaa.
…eli Meilahden kallioilta (Humallahti) ja Rajasaaren rannasta.
Lähdin sittenkin meren rantaan kävelemään tuohon sateeseen.
Jätin auton Meilahden urheilupuiston parkkipaikalle ja kiipesin Meilahden kallioille. Noilla kallioilla on kakarana tullut juostua aika lailla. Enää ei uskaltanut juosta (varsinkaan märillä kallioilla) vaan askeleet tuli katsottua aika tarkkaan. Seisoin siellä kallioilla, katselin Lauttasaaren sillalle ja annoin lämpöisen tuulen heittää sadepisaroita kasvoilleni. Mun tuli siellä niin hyvä olo. Sellainen rauhallinen ja tyyni. Elämäni suunnasta mulla ei ole mitään käsitystä mutta hetken aikaa mun oli niin perkeleen hyvä olla. Yksin siinä sateessa ja tuulessa. Autiolla kalliolla.
Kävelin Merikannontietä pitkin Merimelojen majalle ja takaisin. Sibeliuspuistossa olisi ollut myös mukava käydä, mutta olin laittanut jalkaani lenkkarit (enkä kumisaappaita koska tiesin käveleväni kallioilla) ja ne rupes pikkuhiljaa kostumaan. Mutta onhan mulla tässä tätä lomaa aikaa käydä vielä uudestaan tuolla lapsuusmaisemissa :)
Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa salaattiaineet ja illaksi mässättävää. Lounaaksi söin tonnikala-fetasalaattia, valkosipuli-voipatonkia ja join lasillisen valkoviiniä. Illaksi varasin kaksi tölkkiä siideriä ja nachoja juusto- ja salsadipillä. Mun tulee yksin ollessa mässättyä aika lailla, mutta haitanneeko tuo?
Mä olen nyt niin epäsosiaalisella tuulella että mä en halua nähdä ketään. En edes puhua puhelimessa kenenkään kanssa. Kesäemäntä soitti eilen, mutta en halunnut vastata. Ukille pitäis soittaa, mutta en halua!
Kai mulla on lupa vielä tämä päivä olla 100% yksin? Teini tulee huomenna kotiin, joten sitten on taas pakko sietää muiden ihmisten läsnäoloa.
Kai tää epäsosiaalisuus on tietynlaista irtiottoa töistä. Töissä joudun joka päivä olemaan sosiaalinen - nyt ei ole pakko, joten en sitten myöskään ole sitä.
Helvetin sosiaaliseksi ihmiseksi mä olen välillä perkeleen epäsosiaalinen ;D
Kyllähän mä jo nukkumaan mennessä tiesin, että viime yöstä ei tule hyvää: kahtena päivänä kun veti viinaa niin takana on tietysti sitten myös kaksi viiden tunnin yönunta. Mikä ihme siinä on, että kun mä otan alkoholia mä nukun korkeintaan sen viisi tuntia. Joskus ottanut viiden tunnin unen jälkeen jopa unilääkkeen että sais nukuttua lisää, mutta ei siitä (yleensä) ole mitään hyötyä :o(
Mutta siis mulla kroppa ääliö sitten vielä jostain syystä rupeaa kuvittelemaan että mun pitääkin nukkua vaan tommoset lyhyet yöunet ja osasin viime yön kaltaista odottaa.
Mietin eilen illalla nukkumaan mennessä myös sitä unilääkettä mutta totesin että oikeesti mä en sitä tarvi. En ole lähdössä esim. autolla tänään minnekään joten se, että olen väsynyt ei haittaa. Ja ainahan voi ottaa päiväunet :)
Nukahdin suhteellisen hyvin (en siis ehtinyt tuskastua siihen että uni ei tule) ja nukuin vajaan tunnin. Se herääminen oli lyhyt ja sitten nukuinkin oikein hyvin noin klo 00 - 03.30 välisen ajan. Ja sitten oli taas se pitempi hereilläolojakso. Sen jälkeen en sitten enää nukkunutkaan hyvin vaan heräilin vähän väliä.
Jossain vaiheessa aamuyöllä oli helvetillinen tuuli ja mä ajattelin heti, että tänään täytyy singota itsensä meren rannalle, seistä tuulessa ja antaa tuulen huuhtoa kaikki paska pois päästä. Nyt on tuuli tyyntynyt, joten ei taida maksaa vaivaa :(
Sadetutkan mukaan sadetta näyttäis riittävän ainakin koko aamupäiväksi. No, ei se mua haittaa. Esimerkiksi tällä hetkellä sade on hyvin vähäistä, joten hyvin vois lähteä käymään lenkillä (tosin aamiaisen meinaan syödä ensin). Ja onhan tässä kotosallakin tekemistä: mä voin kutoa tai lukea kirjaa tai tehdä sudokuja.
Kotitöitäkin olis, mutta niiden vuoro voi odottaa vähän aikaa, ei nyt heti loman alussa vielä kannata ruveta niitä säätämään ;)
Lauantaina meillä on cityn chatin perinteinen terassimiitti. Miitti alkoi klo 17 ja olinkin itse paikalla jo heti 17 jälkeen. Osittain ihan “velvollisuuden” tunteesta olin niin aikaisin. Kutsu miittiin oli lähtenyt mun ja meehen nimissä ja kun tiesin että mees ei tule, niin koin kutsujan ominaisuudessa olevani “pakotettu” olemaan paikalla ensimmäisten joukossa.
Sinä aikana kun itse olin paikalla, oli kävijöitä yhteensä 20 henkilöä, eli ihan kivasti mutta ei yhtä paljoa kuin viime vuonna.
Klo 22 jälkeen rupes iskemään nälkä päälle ja päätimme Keravan chat-ystävän kanssa lähteä hänen luokseen syömään.
Ja syötiinkin taas hyvin, toi mies on todellinen upeus: paistettuja perunoita, porsaan filettä ja sienikastiketta. Meikä sitten taas mässäs oikein rekkamiehen annoksen ;) Ja tämä kaikki klo 00.30 ;o)
Saunottiin ja istuttiin viiten asti aamulla höpöttämässä. Vasta sen yön aikana tajusin miten paljon olen tuota miestä kaivannut.
Sunnuntaina oli aamiaiseksi bloody maryjä ja pitsaa :D
Käytiin kaupassa ja matkalla pysähdyttiin terassille juomaan yhdet siiderit.
Kun tulimme takaisin, Keravan-ystävän parvekkeelle paistoi aurinko joten vedimme itsemme levyksi sinne. Keravan-ystävän keskimmäinen lapsi tuli iltapäivällä äidiltään kotiin ja saimme (taas) hyvää ruokaa: kana-wokkia. Söin taas rekkamiehen annoksen :o
Päivä meni aurinko ottaessa, tissutellessa, illalla saunottiin ja syötiin kiuasmakkaraa ja katsottiin yksi leffa.
Mulla hurahti siis kummasti 1,5 vuorokautta viikonlopusta Keravalla upeesta palvelusta ja hyvästä seurasta nauttiessa. Kotiuduin nimittäin tänään vähän yli 12 ;)
Teini on eilen lähtenyt isälleen ja mä meinaan nyt ainakin tän ja todennäköisesti vielä huomisenkin illan nauttia ihan vaan yksin olemisesta. Tää vaan on niin luksusta!
Itse asiassa kauppassa käydessäni mietin matkalla että sitten joskus kun teini muuttaa pois kotoa niin kuinkakohan kauan menee ennen kuin tulee eteen se vaihe, että ei enää nauttia yksin olosta. Nimittäin tuleehan sekin sitten vastaan kun se on jokapäiväistä. Kun se ei enää ole sitä luksusta vaan normaalia elämää.
Saldotunteja meni maksuun muistaakseni noin 90, eli sain kuitenkin pidettyä 15 tuntia pois :)
Eilen lopetin työnteon jo klo 13 aikaan mutta kyttäilin sähköposteja klo 15 asti jolloin laitoin Out Of Officen päälle ja koneen kiinni.
Ja heti mulla meni rytmi sekasin. Mä en yleensä lomallakaan valvo sen pitempään kuin arkenakaan. Menojen vuoksi valvomiset on eri asia, jotta jos olen kotosalla, niin kyllä mä normiaikaan pyrin menemään silloinkin nukkumaan.
Mistäköhän muuten johtuu, että teinit tykkää lomalla valvoa kamalan pitkään? Onko se sitä vapauden tunnetta? Olen mä sitä itsekin tehnyt. Nykyään nautin mieluummin pitkästä päivästä ja pitkistä yöunista :)
No niin, siis katsoin illalla “Kuolema Niilillä” -leffan ja se loppui vasta vähän jälkeen 23. Yleensä mä nukun jo tohon aikaan. No, eipä tuo ollut iso vahinko. Varsinkaan kun nyt aamulla vastaavasti heräsin normaalia aikaisemmin *mur*.
Olen viikolla nukkunut vähän yli kahdeksaan, tänään heräsin jo seiskan jälkeen. Ja kun ei uni sitten enää tullut, nousin ylös ja lähden kohta viettämään aikaa ystäväni Arskan kanssa :)
Ja maanantaina sitten julistan kesälomani virallisesti alkaneeksi :)
Mulla on oikeesti iso huoli. Mä pelkään että mulle tärkeä ihminen on jonkinlaisen (todennäköisesti taloudellisen) hyväksikäytön kohteena.
Juttelin asiasta eilen meehen kanssa - hän tietää tilanteen ja on tähänkin asti ollut mun kanssa asiasta samaa mieltä. Tähän asti homma on ollut todella bueno ja olen ollut jopa tyytyväinen tämän ihmisen ihmissuhteesta, mutta nyt se on muuttunut oudoksi. Ja mees oli samaa mieltä siinä, että homma ei ihan kunnossa enää ole.
Enkä mä tiedä mitä mä teen!
Jos mä edes vihjailen tuolle henkilölle siitä, hän suuttuu mulle ikuisiksi ajoiksi ja sitä en missään tapauksessa halua.
Jos mä otan yhteyttä tuohon ihmissuhteeseen, saa mulle tärkeä ihminen tietää siitä ja taas hän suuttuu.
Mun pitäis saada joku “ulkopuolinen” keskustelemaan asiasta. Joku jonka suuttumisesta ei olis väliä. Mutta kuka, kun sellaisia ihmisiä ei tässä tarinassa ole.
En saanut eilen illalla unta kun mietin tätä, joten otin unilääkkeen ja nukuin silti kovin levottomasti. Enkä nyt saa ajatuksiani kasattua kun vaan mietin tätä ongelmaa.
Soitan isälleni tänään. Hänkin tietää tilanteen ja on tähän asti suhtautunut samalla tavalla kuin minä ja mees. Isäni on hieno ja viisas ihminen, ehkä hän osaa auttaa.
Ukki leikataan perjantaina 3.8.
Teini täyttää 18 vuotta 4.8.
Siirrämme teinin sukulaiskahvittelut viikolla eteenpäin ja pidämme ne sunnuntaina 12.8.
Tilanne on nimittäin se, että Peijaksessa on vierailuaika klo 14 - 18.30. Jaksaako ukki ottaa perjantaina vieraita, sitä ei voi tietää vielä. Eikä sitä pysty edes arvioimaan ennen kuin leikkausaika on varmistunut (se varmistuu torstaina 2.8.).
Lauantaina en pääse ukkia katsomaan joten sunnuntaina on viimeistään päästävä. Sunnuntaina en halua teinin kahvituksia pitää, koska muuten joutuisin joko käymään sairaalassa kiireellä tai ajamaan vieraat ulos johonkin tiettyyn kellon aikaan.
Ihanaa, kun asia etenee, olen helpottunut :)
Selkeesti rupeaa kesälomat olemaan osalle ohi. Mulla on eilen ja tänään puhelin soinut oikein kunnolla ja molempina päivinä on tullut useampi sähköpostikin.
Silti olen tällä viikolla saanut pidettyä tunteja pois: olen neljän päivän aikana (tänään olen jo lopettanut työn teon, tosin vielä ennen klo 16 vilkaisen sähköpostit ja teen jos jotain tehtävää on tullut) tehnyt töitä vaan 20 tuntia. Nyt on saldoja “enää” reilu 90 tuntia. Ne lähtee huomenna pomolle hyväksyttäväksi ja sitten maksuun.
Ihanaa lähteä huomisen jälkeen lomalle ja jättää työt muitten tehtäväksi :)
Mulla on Suomi24:ssa profiili (ei siis deitti-ilmoitus, vaan profiili) ja tunnetusti Suomi24 on paikka jossa saa paljon yhteydenottoja, pääsääntöisesti pillunvonkaajilta.
Mä taas tänään ihmettelen mitä miesten päässä liikkuu, vai liikkuuko mitään? Veikkaan että ei.
Nimittäin niin ihmeellisiä viestejä tulee.
Tässä muutama esimerkki (randomina poimittuja):
“Minusta sinä näytät hyvin tyylikkäältä ja ihaailen sinua! Haluasin ystävystyä kanssasi.”
Onko nämä jotain syitä ystävystyä? Varsinkaan kun nuo “ihailun” syyt eivät voi olla henkisiä ihailun syitä vaan ainoastaan ulkoisia syitä. Toki ystävyys vaatii jonkinlaista “ihailua” (oikeampi termi varmasti on kunnioitus ja arvostus, mutta menköön).
Miksi minä tuhalisin aikaani mieheen, joka ei kerro itsestään mitään minkä vuoksi kiinnostuisin hänestä.
“kivaa kimpassa siis sinä minä”
Juu. En vastannut mitään.
“tavataanko?”
ööö… ai niinko minkä takia?
Ja viimeisenä tämä tänään tullut, joka sai mut kirjoittamaan tämän tekstin:
“helloy marilyn ………………….
hyväää päiväää keravalta”
Kuvitteliko hän “hurmaavansa” mut nimittämällä mua marilyniksi? Vai lähtikö viesti väärälle naiselle? Ja kuvitteleeko hän oikeasti että vastaisin tuohon jotain? Eihän tuossa ole mitään mihin vastata. Tai no, kohteliaisuussyistä vois tietysti kiittää tervehdyksestä, mutta miksi sen tekisin?
Toisaalta mä ymmärrän noita miesten viestejä helvetin hyvin. Jos ensi alkuun on yritetty kovasti ja lähetetty samaa copy-paste viestiä sadalle naiselle eikä yksikään ole vastannut (paitsi minä joskus sillon kun mua rupee vituttamaan noi viiden A4:sen pituset copy-pastat) niin on todettu, että turha tässä on kauheesti energiaa tuhlata ja lähetellä pitkiä viestejä.
Mutta jos vähän edes kertois itestään ja vähän edes kirjottais sille kyseiselle henkilölle kenelle viestiä lähettää niin jotain vois joskus onkeen tarttuakin.
Toisaalta, mä saan parit hyvät naurut päivässä näistä viesteistä :D
Sain jokin aika sitten 24-vuotiaalta goottihenkiseltä trasvestiittipojalta Cityyn ystäväpyynnön.
Mä yleensä vastaan noihin ystäväpyyntöihin että “en koskaan hyväksy ystäväpyyntöjä koska ne on lapsellisia”. Sen jälkeen pyynnön lähettäjästä ei enää kuulu mitään ;o)
Tuon pojan pyyntöön vastasin myös hylkäävästi mutta laitoin hänelle pikaviestin jossa kysyin miksi hän haluaa musta ystävän? Jos sillä ois ollu pillu mielessä se olis jääny siihen, mutta vastaus oli jotain sellaista että “koska sulla on ton ikäiseksi naiseksi hyvän näköisiä kuvia”. Narsistina meikä oli tietysti heti myyty, poika oli fiksun oloinen ja hänen erilaisuutensa kiehtoi, vastasin että voimmehan me tutustua ja katsoa onko meillä niin paljoa yhteistä että meistä voisi tulla ystäviä.
Lähettelimme pikaviestejä Cityn kautta ja jossain vaiheessa vaihdoimme meseosoitteet. Juttelimme mesessä varmaan parin viikon ajan ja eilen kävimme siiderillä :)
Päivällä chatissa Keravalla asuva chatti-ystävä sanoi menevänsä illalla terasille ja heitin hänelle: “mäkin olen menossa, ollaankohan me menossa samalle terassille”. En edes tiennyt mihin kaupunkiin hän on menossa terasseilemaan.
Ja eikös… kun istun tämän tv-pojan kanssa Public Cornerin terassilla tuo chat-ystävä ilmestyy oman seuralaisensa kanssa sinne :D Helsingissä on siis ilmeisesti vain kaksi varteenotettavaa terassia ja me molemmat valitsimme niistä sen toisen vaihtoehdon :D
Ilta tv-pojan kanssa meni oikein mukavasti siihen asti kunnes hän rupesi pyytelemään mua luokseen yöksi.
Siis mitä helvettiä? Tätäkö on nykynuorten käsitys ystävyydestä? Nähdään kerran ja mennään panemaan? Ja missä on nykynuorten todellisuuden taju? Huh-huh!
Ensinnäkään en todellakaan ole mikään pedofiili. Toisekseen hän kiinnostaa mua transvestiittina (ja ihmisenä), ei missään tapauksessa miehenä. Enhän mä pysty perkele edes pitämään 24-vuotiasta vielä miehenä!
Saas nähdä miten asia etenee tästä eteenpäin. Ainakin mun on tehtävä hänelle selväksi se, että pillua ei tule.
