Janen elämää

Menetin tänään Hyvän Ystävän

27. Heinäkuu, 2007 @ 20:34 kirjoittaja jane

Tulin juuri kotiin meehen luota. Meidän piti keskustella hänen kanssaan ja saada asiat siihen jamaan että voimme vielä olla ystäviä.
Mä valitettavasti aloitin tapaamisen vittuilulla. En tiedä menikö kaikki sen takia pieleen vai oliko mees jo tehnyt oman päätöksensä asian suhteen. Vanha klassinen sanonta: voi kun kelloa voisi kääntää taaksepäin. Mun asenteeni olisi täysin toisenlainen. Vaan kun ei voi. Voin vaan enää tämän blogin kautta pyytää meeheltä anteeksi.
Ehkä noin 10-15 minuutin keskustelun jälkeen mees totesi, että me emme voi olla ystäviä.
Ketäänhän ei voi ystävyyteen pakottaa. Kysyin meeheltä onko hän oikeasti sitä mieltä että me emme voi olla ystäviä ja koska vastaus oli edelleen myöntävä, oli keskustelua turha jatkaa.
Lähdin kotiin.
Taas mua itkettää!
Mä niin pidän tuosta ihmisestä. Hän oikeasti on yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä. Ja meillä on edelleen samat mielenkiinnon kohteet ja nautimme samoista asioista. Joten ystävyys olisi varmasti toiminut.
Olisin niin halunnut pitää hänet elämässäni!
Meinasin jo kirjoittaa että ehkä sitten joku päivä, mutta en meinaa tuudittautua ehkä täysin turhan toiveen varaan.
No, positiivisena puolena voi varmaan sanoa sen, että eipä meillä sitten enää tule riitojakaan ja mä voin lopettaa tän itkemisen.
Vaikka totuuden nimissä mä olisin mieluummin vielä muutamat itkut itkenyt ennemmin kuin menettänyt hänet.
Istuin pitkään ja mietin että toivotanko meehelle hyvää loppuelämää. Jos sen teen, onko se hänelle merkki siitä että olen hyväksynyt tilanteen?
Mitään mä en voi tehdä, mutta mä en myöskään pidä tästä tilanteesta.
En pätkääkään.
En mä (vielä) toitovat hänelle hyvää loppuelämää. Eikä se tarkoita sitä ettenkö sitä kaikesta sydämestäni hänelle toivoisi vaan siitä, että toivon että voisin olla osa hänen loppuelämäänsä.

   Aihe Yleinen