Pohdintaa blogista

26. Heinäkuu, 2007 @ 13:04 kirjoittaja jane

Olen tänään miettinyt paljon tämän blogin tarkoitusta: miksi pidän tätä?
Kenelle kirjoitan?
Mitä minun on “pakko” kirjoittaa ja mitä en missään tapauksessa saa kirjoittaa.
Kuinka paljon mun on huomioitava tätä lukevia ihmisiä? Tai muita läheisiä, heitäkin jotka eivät lue tätä?
Täytyykö mun muuttaa tekstejäni tai mahdollisesti jopa poistaa niitä jos joku jostain syystä hermostuu niistä?

Ok, lähdetään purkamaan: miksi pidän blogia?
Mä olen aina kirjoittanut. Pidin monta monta vuotta myös päiväkirjaa. Aikuisiälläkin. Olen pitänyt myös teinin elämän päiväkirjaa. Ex-mieheni (ei siis mees) luki mun päiväkirjani, sain häneltä osittain aiheettomat syytökset niskaani (hän ei suostunut kuuntelemaan tai uskomaan kun yritin kertoa hänelle mistä oikeasti oli kysymys) ja lopulta tuon hänen helvetin väärän tekonsa seurauksena erosimme. No, se ero olisi pitänyt tehdä jo muutama vuosi aikaisemmin, joten siinä ei tapahtunut suurta vahinkoa. Mutta päiväkirjani koin saastuneeksi ja poltin sen. Sen jälkeen en ole enää pystynyt pitämään päiväkirjaa. Pelkään edelleen että jokun vitun tampio menee lukemaan sen. Sitten sain ajatuksen blogin pitämisestä. Nyt pidän julkista päiväkirjaa. Tästä blogista ette tule löytämään mun kaikkein syvimpiä ajatuksia ja tunteitani. Ette mitään (tai niin luulin) millä voisitte hyökätä mua vastaan. Kun tietää kirjoittavansa lukijoille, väkisinkin peittää itsestään jotain.

Kenelle kirjoitan?
Pääasiallisesti kirjoitan itselleni. Kirjoittaminen on mulla tapa purkaa ajatuksiani ja selvittää omia tunteitani. Toki tiedän myös kirjoittavani lukijoille. Mun blogillani on noin 50 lukijaa joka päivä. Kirjoitan siis itselleni huomioiden sen, että myös ystävät, sukulaiset, tuttavat, puolitutut ja ehkä jopa täysin tuntemattomat ihmiset lukevat tätä.

Mitä minun on “pakko” kirjoittaa ja mitä en missään tapauksessa saa kirjoittaa?
Hmmm… “pakko” kai ei ole kirjoittaa mitään.
Sen sijaan asioita, joita en missään tapauksessa saa kirjoittaa ovat asioita joiden kautta blogini lukijat pääsevät tavalla tai toisella hyökkäämään blogissani esiintyvien ihmisten kimppuun ja siten vahingoittamaan tai loukkaamaan heitä.
Tein blogia aloittaessani tietoisen päätöksen olla kirjoittamatta mun ja meehen seksielämästä (voi kuulkaa, ette tiedäkään miten paljon olette sen päätöksen myötä menettäneet ;p). Ja tuo päätös tulee pitämään myös jatkossa. Sitä päivää, jolloin blogissani lukee että olen pannut jonkun ihmisen kanssa ei tule! Tosin ei täällä tule tämän päiväisen tarkennusviestin jälkeen myöskään lukemaan sitä, että en olisi pannut jonkun kanssa. Mun panemiset ei nimittäin kuulu teistä kenellekään! Mä olen vapaa ihminen ja niin kauan kun en panoillani vahingoita teiniä tai lukijaa itseään, se asia ei vaan kuulu teille. Ei perkele vaikka panisin seittemää chatin miestä, kahdeksaa muuta miestä ja yhdeksää naista saman päivän aikana!
Olen kirjoittanut esimerkiksi mun ja meehen riidoista mutta harvoin riitojen syistä.
Tähän päivitys 27.7. klo 10.48: mees ilmoitti “musta meidän riidat ei kuulu muille eikä ainakaan julkisuuteen”. No, minun mielestäni meillä ei enää edes mitään riitoja pitäisi olla, mutta näyttää edelleen olevan. Teen kuitenkin sen, mitä tässä kirjoituksessa olen luvannut, muokkaan yhtä tekstiä.
Luulen, että olen osannut vetää rajan suhteellisen hyvään kohtaan.
Paitsi että teitä vituttaa kun ette tiedä ketä mä panen ja koska. Mutta lopettakaa nyt perkele kuitenkin tähän kertaan sen asian jauhaminen. Jos haluatte aiheuttaa mulle jotain “ongelmia” ja levittelette chatissa juttua siitä miten mä olen pannut jonkun toisen chattilaisen kanssa, niin muistakaa että asiassa on myös se toinen osapuoli. Tollasten perättömien juorujen levittämisellä te saatanan ääliö-idiootit loukkaatte myös sit kuviltua toista osapuolta.

Kuinka paljon mun on huomioitava tätä lukevia ihmisiä? Tai muita läheisiä, heitäkin jotka eivät lue tätä?
Paljon. Niin paljon että en aiheuta kenellekään pahaa mieltä. Tai jos aiheutankin niin pidän sitten huolen siitä, että olen sanonut pahaa mieltä aiheuttavan asian ensin suoraan tälle ihmiselle. Ei ole oikein että kukaan joutuu blogistani lukemaan miten en jostain syystä arvosta kyseistä henkilöä.
Myös ne läheiset, jotka eivät tätä lue on huomioitava. Mun on pidettävä huoli siitä, että mun kirjotusten kautta kukaan ulkopuolinen ei pääse millään tavalla vahingoittamaan tai aiheuttamaan mielipahaa muille.
Siinä on yksi syy siihen, miksi täällä esiintyvillä ihmisillä on “koodinimet”. Mees toki taitaa tuntea heidät kaikki ja jotkut teistä tunnistavat jonkun henkilön, jotkut toiset taas jonkun toisen henkilön. “Koodinimien” tarkoitus ei olekaan tehdä ihmisistä “tunnistamattomia sieluja”, vaan henkilöitä, joista heidät muutenkin tuntevat voivat heidät tunnistaa.

Täytyykö mun muuttaa tekstejäni tai mahdollisesti jopa poistaa niitä jos joku jostain syystä hermostuu niistä?
Riippuu hermostumisesta. Jos kirjoitan selkeästi epätosia asioita tai jos olen tahattomasti kirjoituksellani aiheuttanut tuolle henkilölle mielipahaa on mun syytä tehdä asialle jotain.

Mees sai jokin aika sitten omaan blogiinsa nimettömiä viestejä, joissa hänet haukuttiin kun hän on edelleen sitä mieltä että mä olen hänen elämänsä nainen.
Nyt on käyty mun kimppuuni (antaa mennä vaan!) ja valitettavasti siinä samalla vedetty myös täysin sivullinen ihminen mukaan tähän soppaan. Mun kimppuuni käynyt ihminen on kuitenkin fiksu ja hän tajusi tehneensä tuolle kolmannelle osapuolelle väärin ja pyysi häneltä anteeksi. Arvostan kimppuuni käynyttä henkilöä sen vuoksi äärimmäisen paljon.
Mutta siltikin…. siltikin mulla on sellainen tunne, että tämä ei ole ihan oikein.
Olen miettinyt mitä vaihtoehtoja mulla on ja löytänyt kolme.
1) mä pistän tämän blogin ns. jäähylle siksi aikaa että tilanne rauhottuu. Sitä tosin en missään nimessä haluaisi, koska mä nautin tänne kirjoittamisesta
2) tutkin saako tätä blogia salasanan taakse. Salasanan lähetän niille henkilöille joille haluan ja loput saavat pyytää sitä minulta sähköpostitse. Päätän itse kenelle sen annan ja kenelle en
3) avaan jonnekin muualle toisen blogin ja sen osoitteen toimitan edellisen kohdan mukaisesti. Sitten joskus voisin linkittää sen blogin tähän

Mikään vaihtoehdoista ei tunnu hyvältä joten mä toivon että kukaan ei enää tämän jälkeen pidä mua tilivelvollisena panemisistani tai panematta jättämisistäni. Ja ennen kaikkea: jättäkää ulkopuoliset ihmiset asioiden ulkopuolelle.


2 vastausta merkintään “Pohdintaa blogista”

Artikkelin syöte Paluuviite
  1. 1

    Mädi sanoi:

    asiaa!!! ja hei…ei sun blogias kai ole kenenkään pakko lukea?? Jos menee herne perseeseen niin kannattaa jättää sivu avaamatta, eiks ni? Pus

  2. 2

    Pappa sanoi:

    Jane

    Huonon itsetunnon omaavat kateelliset ihmiset ovat aina valmiit ensimmäisenä “kivittämään” toisia massasta erottuvia. Tuntematta sinua, olen lukenut näitä kirjoituksiasi hymy suupielessä, en nyt päivittäin, mutta usein kuitenkin. Ah niin suorasukaista tekstiä ja varmasti teksteissä mainitsemasi sinulle läheiset ihmiset ovat tunteita omaavia, eli elämä kun on joskus monimutkaista, eli sinusta välittämisen lisäksi ollaan mustasukkaisia tai kateellisia. Ja koska elämäsi ei ole normaalia “Mä kahdeksaksi töihin meen …” duunia ja sinulla selkeästi on muutakin aktiivista elämää työsi, josta tunnut pitävän, lisäksi, niin kateelliset saattavat älähtää. Mesesi selkeästi välittää edelleen sinusta ja ilmeisesti sen vuoksi on jopa hiukan mustis. Voin olla väärässä, mutta näin ulkopuolinen saa kuvan tilanteesta. Päätin erään viestini jälkeen, jossa oli linkki omaan blogi profiiliini, kirjoitella sinulle kommentteja anonyymisti, mm. ne miehenkorvike vitsit ja mainos ja nyt tämä. Tämä siksi, että haluan suojella hiukan omaa yksityisyyttäni. Sinulla blogin omistajana on valta, eli voit olla anonyymien juttuja julkaisematta, mutta jos minä laitan omalla nimellä/linkillä varustetun viestin blogiisi, on tällöin vain omaan käyttööni tarkoitettu sivu kaikkien luettavana. Itselläni ei luonne anna periksi tilittää päivittäisiä tuntemuksiani vieraille.

    Toivottavasti turhat, kriittiset ja v…mäiset viestit sinulle vähenevät, aika parantaa haavat ja ehkäpä niille kateellisille kommentoijillekin löytyy oma elämä, jota seurata.

    Mukavia lomahetkiä ja toivottavasti aurinkokin paistaa. Itse odottelen vielä lomani alkua.

    nimim. Pappa

Kirjoita vastaus


*
Todistaaksesi olevasi ihminen, etkä roska-automaatti, kirjoita kuvassa näkyvä sana.
Anti-Spam Image