Terveisiä työmatkalta!
29. Kesäkuu, 2007 @ 16:06 kirjoittaja jane
Lähdin keskiviikkona työmatkalle inhimilliseen aikaan, klo 10.45. Tai siis kone lähti silloin, kotoa lähdin jo 9.15. Helsinki-Vantaalla on heti kasin jälkeen ongelmana parkkipaikkojen vähyys. Mä jouduin jättämään auton jonnekin huitsin helvetin kuuseen. Ja vielä kattotasanteelle, raukkaparka on kastunu siellä ;’-(
Siinä mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun puoli Seutulaa kantaen tonnin painoista duunisalkkuani ja raahaten trolleytä perässäni päästäkseni terminaaliin. Kirosin usemmin kuin kerran sitä, että anomukseni työsuhdekamelista ei ole mennyt läpi :(
Onneksi kone oli ajallaan :)
Koneeseen oli pyrkimässä myös mies, jonka paluulento oli vasta kuukauden päästä. Lippuja varatessa oli käynyt inhimillinen erehdys ja kuukaudeksi oli tullut seiska. Ei auttanut miehen muu kuin ostaa uusi lippu. Ja se paluulippu jää todennäköisesti käyttämättä.
Lento ei ollut niitä kaikkein miellyttävimpiä. ATR42:lla mentiin ja jouduttiin lentämään pilvessä, korkeutta oli 6000m. Pilvessä lentäminen aiheuttaa aina jonkin verran turbulenssia. Ei menaa noista numeroista saada selvää, joita sudokuun täytin kun välillä hyppyytti niin ;)
Auto oli kentällä odottamassa: vihree (yök) 1,4 litranen WV Polo. Ihan uuden karhee, ajettu 199 km. Meinaan meidän matka-assistentille sanoa, että ei enää Aviksesta autoja, kiitos. Nimittäin en saanut omavastuuosuutta nollille edes rahalla (tosin laskelmassa on kohta sille, mutta niin se setä mulle sanoi, kun pyysin poistamaan omavastuun), auotssa ei ollut karttaa, ei parkkikiekkoa eikä auton ohjekirjaa. Onneksi oli saksalainen auto, niin pärjäsin sen kanssa, ranskan rapeen kanssa olis tullu onglemia. Muuten en tykännyt autosta yhtään. Meehen Poloa en ajanut koskaan, joten en tiedä olivatko ongelmat vain tässä uudessa mallissa vai kaikissa poloissa. En löytänyt penkin korkeuden säätöä ja vaikka nostin ratin niin ylös kuin sain, niin silti oli reidet kiinni siinä ratin alaosan tukisysteemissä vai mikä lieneekään. En myöskään saanut hyvää ajoasentoa itselleni ja mun kaasujalan päkiä väsyi. No, onneksi ajettavaa ei tullut kahdessa päivässä kuin reilu 200 km :)
Asiakkaalle mennessä ajoin mun ja meehen viime kesäisen majapaikan ohi. Ja illalla kun kävin omassa määränpäässäni kaupassa, näin majapaikan omistajan siellä.
Asiakkaan luona ei sitten kaikki ollutkaan kunnossa ja iso osa ajasta meni taas “säätämiseen”.
Hotellilla olin noin klo 16.30 ja hetken aikaa tein töitä. Sitten lähdin käppäilemään Juuan “keskustaan”. Hotellille ajaessa olin jo bongannut Alkon joten suunnistin sinne ostamaan pienen pullon punkkua. Kävin myös katsomassa Puu-Juuan (siitä on pari kuvaa tuolla galleriassa). Ja sitten kävin paikallisessa S-marketissa (jossa näin sen viime kesäisen loma-asumuksen omistajan) ostamassa uuden sudoku-lehden.
Rupes nälkä jo painamaan päälle, olin ennen asiakkaalle menoa syönyt Kolin portissa vain munatäytteisen reissumiehen. Koska en ollut lyhyellä kävelykierroksellani nähnyt muitakaan ruokapaikkoja menin hotellin ravintolaan syömään. Tilasin paistettua broilerin filettä kermaisella korvasienikastikkeella ja röstiperunoilla. Alkuun sain niin ison vihreän salaatin (salaatti, tomaatti, kurkku ja porkkanaraaste) että jo se olis riittänyt mulle ruuaksi :) Sekä tietysti lasillisen punaviiniä. Ruoka oli hyvää. Sienikastike taivaallista. Röstiperunat oli jotain pakasteperunoita mutta se ei kauheesti-hirveesti haitannut koska ne oli paistettu kunnolla rapeiksi :) Otin vielä toisenkin lasillisen pukkua. Lasku oli vähän alle 18€!!! Hyvää ruokaa (punkkua ei voi hyväksi sanoa, mutta kyllä sitä joi, koska kerran kaksi lasia sitä otin ;)) ja tohon hintaan! Pitäis vaan enemmän munkin noissa pikkupaikoissa ollessani luottaa siihen, että niistä saa hyvää ruokaa eikä aina ängetä johonkin ABC:hen matkalla mussuttamaan vetistä pastaa!
Palasin huoneeseeni ja katsoin dokumentin Egyptin kadotetusta kaupungista Pi-Ramseksesta sekä uutiset. Uutisia katsellessani kuuntelin kuinka nuoriso veteli pillurallia Juuan keskustassa :)
Soitin likkakaverille ja lähdin sen jälkeen käymään hotellin ravintolan karaoke-illassa. Voi tsiisus! Ikäjakauma oli 18-88 ja musiikki oli 99% ns. tanssimusiikkia. Ja se asiakaskunta!
Se 88-vuotias pariskunta joi kahvia ja konjakkia ja se konjakki tietysti blandattiin sillä jäävedellä. Sitten siellä oli noin 60-vuotias täti jonkun nuoremman naisen (tyttärensä?) kanssa. tämä täti oli pukeutunut vaaleanpunaisiin verkkareihin ja mustaan Nightwishin t-paitaan. No mikäs siinä, jos täti oikeesti tykkää Nightwishistä, hyvä musiikkimakua, mutta jotenkin se yhdistelmä vaan ei sopinut ;) Muuten rouvat olivat pukeutuneet lähes iltapukuihin ja paikalle he saapuivat verkkaritakit päällä :D
Mutta se positiivinen ero siellä oli isompien paikkojen karaokeiltoihin verrattuna, että lähes kaikki osasivat oikeasti laulaa! Ja se illan juontaja oli kyllä varsin söpö kateltava :) Mä oikeesti viihdyin siellä, jotenkin se tunnelma vaan oli makee. Olisin niin mielelläni ollut pidempäänkin, mutta en uskaltanut juoda enempää viiniä enkä viitsinyt sitten vaan vesilasin kanssa istuskella. Ennen hotellihuoneeseen poistumista (klo 22.30 aikaan) kävin vielä yhdellä tupakilla. Siellä seisoi yksi asiakkaani työntekijä (en ollut nähnyt häntä asiakkaan luona vaan hänellä oli asiakkaan logolla varustettu takki päällä). Hän aloitti keskustelun kanssani ojentamalla oikean kätensä.
- Tervetuloa Juukaan
- Kiitos
- Sähän et ole täkäläisiä
- En
- Oletko lomalla
- En, vaan työmatkalla
- Ahaa… mistä sä olet
- Helsingistä
- Kaikki on Helsingistä
- Ei ole. Ethän sinäkään ole
- Mitä sä teet työkses?
- “Oletko sä töissä tuolla?” Kysyin, ja näytin hänen takissaan olevaa logoa
- Joo, olen.
- No, siellä nähdään sitten huomenna.
- Onneks mä oon lomalla. Mitä sä teet työkses?
- Olen kouluttajana xx:llä
- ahaa
Sen jälkeen hän vaan seisoi ja tuijotti mua suurin piirtein suu auki. Sain tupakkani poltettua, toivotin hänelle hyvä yötä ja hyvää loman jatkoa ja lähdin nukkumaan. Ratkoin vielä muutaman sudokun ja nukuin sen jälkeen kahteen asti kuin tukki!
Hotellin aamaiainen ei ollut mitenkään kehuttava mutta parempi kuin mitä mä normaalisti kotona teen :)
Asiakkaan luona oli alkuun teknisiä ongelmia, mutta kun saimme ne ratkottua, niin kaikki sujuikin sen jälkeen oikein hyvin :) Lähdin kohti Joensuuta klo 13 aikaan.
Kone lähti vasta klo 17.45 joten ajoin Joensuuhun ja kävin shoppailemassa. Ostin paikallisesta Sokoksesta punaiset farkun tapaiset housut itselleni :) Housuja mä menin etsimäänkin ja nimenomaan vapaa-ajan housuja. Hitto, kaupoissa oli niin kamalasti alennustavaraa, että jos mä olisin shoppailija en varmaan olis päässyt ekaa kauppaa pitemmälle. Mutta koska mä olin ostamassa housuja, mä en edes katsonut muita vaatteita. No joo, kyllä mä yhdessä kaupassa katsoin punasta farkkutakkia, mutta siitä ei ollut kokoja.
Lentoaseman parkkipaikalle päästyäni jäin hetkeksi seuraamaan ilmaista lentonäytöstä – joku treenas pikkukoneella taitolentohommia, silmukoita ja muita semmosia, joiden nimiä mä en tiedä ;)
Asemalla avasin koneen, kurkkasin sähköpostit, mutten jaksanut ruveta tekemään töitä. Sen sijaan avasin chatin ja aloittelin tämän blogikirjoituksen kirjoittamista. Jossain vaiheessa ulkona (onneksi ei sisällä) rupes satamaan ihan helvetisti. Täysin spontaanisti sanoin �ohos�. Vieressäni istunut mies kysyi että �mitä?� �no ihan pikkasen sataa taas� �jaa, minusta tuo on aika paljon�. Mulkasin miestä ja hän totesi �jaa, taisitkin sanoa sen sillä lailla päinvastaisesti�. Ääliö! Ajattelin itsekseni.
Kun suljin koneeni sama mies kysyi multa �no, tuliko tarkkaan harkittua tekstiä�. Vastasin että toivottavasti ei �jaa, niinkö? No etkö sitten toivo että olisi tullut� �pidän enemmän sellaisesta tajunnan virta –oloisesta tekstistä, joten toivottavasti tekstini ei ollut kovin tarkkaan harkittua�. �No entäs Juhassa?� se kysyi ja taas mä ajattelin että Ääliö!
Lento kotiin oli paljon miellyttävämpi kuin menolento ja olimme ihan aikataulussa. Tulohallissa sitten odotimme laukkujamme. Ja odotimme. Ja odotimme. ja… Varmaan joku 20 minuuttia odotettiin ja sitten mun tunnetusti pitkä pinnani napsahti poikki. Soitin 118 ja pyysin yhdistämään jonnekin Finn-Comin päivystysnumeroon. Ne yhdisti Finskin palvelunumeroon josta valitsin ensin numerolla yksi suomenkielisen palvelun ja sitten uudelleen numerolla yksi saapuvat lennot –palvelun. Ei mua toi â€?valitse yksi jos haluat sitä ja tätä, valitse kaksi jos haluat tätä ja sitäâ€? kiusaa, mutta se, mikä mua kiusaa on se, että kun on päässyt palvelusarjaan jonoon, niin sitten siellä pitää vähän väliä jonkun sedän tai tädin ilmoittaa â€?kaikki palveluneuvojamme ovat edelleen varattuja, olkaa hyvä ja odottakaa, palvelemme teitä niin pian kuin mahdollistaâ€?. Aina kun se odotusmusiikki loppuu niin sitä terästäytyy: ahaa, nyt vihdoinkin joku vastaa mulle ja sitten siellä on kuitenkin vaan se setä tai täti. Perkele. Kai mä sen arvaan että ne kaikki palveluneuvojat on varattuja tai kahvilla tai juoruumassa tai pissalla tai jossain jos ne ei vastaa mun puheluun, ei sitä tartte mulle puolen minuutin välein kertoa. No, onneksi mulle ei ehditty vastaamaan kun laukkuhihna jo käynnistyi ja laukut tulivat. Mutta pitkään siinä oikeesti meni, kai joku raukkaparka joutu kantamaan meidän laukut sieltä kentältä asemalle.
Ja taas meikälikka raahasi vesisateessa puoli Seutulaa puolta omaisuuttaan että pääsi autolleen.
Pyysin siltä heti anteeksi että olin joutunut jättämään sen märkään, kylmään ja vieraaseen paikkaan. Lupasin että ens kerralla kun lähden jollain muulla kuin aamukoneella (tai myöhäisellä iltakoneella) tulen taksilla.