Janen elämää

Elämä ei sittenkään aina ole kivaa :(

25. Kesäkuu, 2007 @ 20:24 kirjoittaja jane

Kävin tänään viemässä meehen tavarat hänelle ja hain omani pois.
Pitkään tätä eroa tehtiin ja uskon itse, että kaikkemme teimme jotta tähän tilanteeseen ei olisi tarvinnut mennä, mutta….
Mitään draamaa tai dramattiikkaa eroon ei liity. Ei muuta kuin kahden ihmisen suunnaton suru ja varmasti jossain vaiheessa myös kova ikävä toisen luokse.
Menetimme molemmat myös parhaan ystävämme.
Pahaa sanaa en pysty meehestä sanomaan - hän on varmasti hienoin ihminen jonka olen koskaan tavannut.
Älkää te muutkaan edes villeimmissä kuvitelmissanne kuvitelko meehestä mitään pahaa!
Älkää syyttäkö häntä mistään älkääkä haukkuko.
Älkää suoraan hänelle (kuten olen kuullut tehtävän) tai edes selän takana. Siihen ei kenelläkään ole mitään syytä!
Tällä hetkellä ainoa itsekäs toiveeni on, että mees vielä jossain vaiheessa pystyy hyväksymään mut elämäänsä jossain muodossa. Mieluiten ystävänä.
Lisäksi toivon että mees löytää enemmän kuin hyvin ansaitsemansa onnen Elämänsä Naisen rinnalla.

Ukilla oli tänään Jorvissa lääkäri: hänellä on toisessa munuaisessa 5*6,5*5 cm kokoinen kasvain joka leikataan tämän kesän aikana pois. Edelleenkin lääkärin mukaan ainoa riski on, että ukin 82-vuotias sydän ei kestä nukutusta. Nyt vaan odotellaan että hän saa kutsun sairaalaan. Hän sai myös lääkityksen, jolla on tarkoitus pienentään hänen eturauhastaan, sen koko on tällä hetkellä lähes kuusi kertaa normaalia suurempi. Tuo lääkitys on kuulemma sitten elinikäinen.
Mua pelottaa!

Koko iltapäivä on mennyt enemmän tai vähemmän pillittäessä. Kerroin teinille molemmat asiat heti kun ne selvisivät ja hän on ollut niin hieno poika taas! Ensin sain ison halauksen ja kun ei itkustani tullut loppua millään, hän haki nenäliinoja mulle. Hän myös kävi kaupasta sillä välin kun mä piipahdin meehen luona. Ruuaksi oli teinin lisämaustamia ja paistamia pakastepitsoja ja jälkiruuaksi viinerit.

Äitikin soitti iltapäivällä ja meinaan harkita ihan tosissani: ensi sunnuntaina pääsisi viikoksi Tammisaareen mökille. Siellä vois tehdä töitä GPRS-yhteydellä eikä matka kotiinkaan olis kovin pitkä, jos välillä olis käytävä, noin 100 km. Täytyy vielä huominen miettiä ja jutella äidin kanssa ketä sinne oikein olisi lähdössä - yksin mä en ainakaan halua lähteä, se ei nyt tässä mielentilassa tee hyvää.

   Aihe Yleinen