Kuukausiarkisto Kesäkuu, 2007
Lähdin keskiviikkona työmatkalle inhimilliseen aikaan, klo 10.45. Tai siis kone lähti silloin, kotoa lähdin jo 9.15. Helsinki-Vantaalla on heti kasin jälkeen ongelmana parkkipaikkojen vähyys. Mä jouduin jättämään auton jonnekin huitsin helvetin kuuseen. Ja vielä kattotasanteelle, raukkaparka on kastunu siellä ;’-(
Siinä mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun puoli Seutulaa kantaen tonnin painoista duunisalkkuani ja raahaten trolleytä perässäni päästäkseni terminaaliin. Kirosin usemmin kuin kerran sitä, että anomukseni työsuhdekamelista ei ole mennyt läpi :(
Onneksi kone oli ajallaan :)
Koneeseen oli pyrkimässä myös mies, jonka paluulento oli vasta kuukauden päästä. Lippuja varatessa oli käynyt inhimillinen erehdys ja kuukaudeksi oli tullut seiska. Ei auttanut miehen muu kuin ostaa uusi lippu. Ja se paluulippu jää todennäköisesti käyttämättä.
Lento ei ollut niitä kaikkein miellyttävimpiä. ATR42:lla mentiin ja jouduttiin lentämään pilvessä, korkeutta oli 6000m. Pilvessä lentäminen aiheuttaa aina jonkin verran turbulenssia. Ei menaa noista numeroista saada selvää, joita sudokuun täytin kun välillä hyppyytti niin ;)
Auto oli kentällä odottamassa: vihree (yök) 1,4 litranen WV Polo. Ihan uuden karhee, ajettu 199 km. Meinaan meidän matka-assistentille sanoa, että ei enää Aviksesta autoja, kiitos. Nimittäin en saanut omavastuuosuutta nollille edes rahalla (tosin laskelmassa on kohta sille, mutta niin se setä mulle sanoi, kun pyysin poistamaan omavastuun), auotssa ei ollut karttaa, ei parkkikiekkoa eikä auton ohjekirjaa. Onneksi oli saksalainen auto, niin pärjäsin sen kanssa, ranskan rapeen kanssa olis tullu onglemia. Muuten en tykännyt autosta yhtään. Meehen Poloa en ajanut koskaan, joten en tiedä olivatko ongelmat vain tässä uudessa mallissa vai kaikissa poloissa. En löytänyt penkin korkeuden säätöä ja vaikka nostin ratin niin ylös kuin sain, niin silti oli reidet kiinni siinä ratin alaosan tukisysteemissä vai mikä lieneekään. En myöskään saanut hyvää ajoasentoa itselleni ja mun kaasujalan päkiä väsyi. No, onneksi ajettavaa ei tullut kahdessa päivässä kuin reilu 200 km :)
Asiakkaalle mennessä ajoin mun ja meehen viime kesäisen majapaikan ohi. Ja illalla kun kävin omassa määränpäässäni kaupassa, näin majapaikan omistajan siellä.
Asiakkaan luona ei sitten kaikki ollutkaan kunnossa ja iso osa ajasta meni taas “säätämiseen”.
Hotellilla olin noin klo 16.30 ja hetken aikaa tein töitä. Sitten lähdin käppäilemään Juuan “keskustaan”. Hotellille ajaessa olin jo bongannut Alkon joten suunnistin sinne ostamaan pienen pullon punkkua. Kävin myös katsomassa Puu-Juuan (siitä on pari kuvaa tuolla galleriassa). Ja sitten kävin paikallisessa S-marketissa (jossa näin sen viime kesäisen loma-asumuksen omistajan) ostamassa uuden sudoku-lehden.
Rupes nälkä jo painamaan päälle, olin ennen asiakkaalle menoa syönyt Kolin portissa vain munatäytteisen reissumiehen. Koska en ollut lyhyellä kävelykierroksellani nähnyt muitakaan ruokapaikkoja menin hotellin ravintolaan syömään. Tilasin paistettua broilerin filettä kermaisella korvasienikastikkeella ja röstiperunoilla. Alkuun sain niin ison vihreän salaatin (salaatti, tomaatti, kurkku ja porkkanaraaste) että jo se olis riittänyt mulle ruuaksi :) Sekä tietysti lasillisen punaviiniä. Ruoka oli hyvää. Sienikastike taivaallista. Röstiperunat oli jotain pakasteperunoita mutta se ei kauheesti-hirveesti haitannut koska ne oli paistettu kunnolla rapeiksi :) Otin vielä toisenkin lasillisen pukkua. Lasku oli vähän alle 18€!!! Hyvää ruokaa (punkkua ei voi hyväksi sanoa, mutta kyllä sitä joi, koska kerran kaksi lasia sitä otin ;)) ja tohon hintaan! Pitäis vaan enemmän munkin noissa pikkupaikoissa ollessani luottaa siihen, että niistä saa hyvää ruokaa eikä aina ängetä johonkin ABC:hen matkalla mussuttamaan vetistä pastaa!
Palasin huoneeseeni ja katsoin dokumentin Egyptin kadotetusta kaupungista Pi-Ramseksesta sekä uutiset. Uutisia katsellessani kuuntelin kuinka nuoriso veteli pillurallia Juuan keskustassa :)
Soitin likkakaverille ja lähdin sen jälkeen käymään hotellin ravintolan karaoke-illassa. Voi tsiisus! Ikäjakauma oli 18-88 ja musiikki oli 99% ns. tanssimusiikkia. Ja se asiakaskunta!
Se 88-vuotias pariskunta joi kahvia ja konjakkia ja se konjakki tietysti blandattiin sillä jäävedellä. Sitten siellä oli noin 60-vuotias täti jonkun nuoremman naisen (tyttärensä?) kanssa. tämä täti oli pukeutunut vaaleanpunaisiin verkkareihin ja mustaan Nightwishin t-paitaan. No mikäs siinä, jos täti oikeesti tykkää Nightwishistä, hyvä musiikkimakua, mutta jotenkin se yhdistelmä vaan ei sopinut ;) Muuten rouvat olivat pukeutuneet lähes iltapukuihin ja paikalle he saapuivat verkkaritakit päällä :D
Mutta se positiivinen ero siellä oli isompien paikkojen karaokeiltoihin verrattuna, että lähes kaikki osasivat oikeasti laulaa! Ja se illan juontaja oli kyllä varsin söpö kateltava :) Mä oikeesti viihdyin siellä, jotenkin se tunnelma vaan oli makee. Olisin niin mielelläni ollut pidempäänkin, mutta en uskaltanut juoda enempää viiniä enkä viitsinyt sitten vaan vesilasin kanssa istuskella. Ennen hotellihuoneeseen poistumista (klo 22.30 aikaan) kävin vielä yhdellä tupakilla. Siellä seisoi yksi asiakkaani työntekijä (en ollut nähnyt häntä asiakkaan luona vaan hänellä oli asiakkaan logolla varustettu takki päällä). Hän aloitti keskustelun kanssani ojentamalla oikean kätensä.
- Tervetuloa Juukaan
- Kiitos
- Sähän et ole täkäläisiä
- En
- Oletko lomalla
- En, vaan työmatkalla
- Ahaa… mistä sä olet
- Helsingistä
- Kaikki on Helsingistä
- Ei ole. Ethän sinäkään ole
- Mitä sä teet työkses?
- “Oletko sä töissä tuolla?” Kysyin, ja näytin hänen takissaan olevaa logoa
- Joo, olen.
- No, siellä nähdään sitten huomenna.
- Onneks mä oon lomalla. Mitä sä teet työkses?
- Olen kouluttajana xx:llä
- ahaa
Sen jälkeen hän vaan seisoi ja tuijotti mua suurin piirtein suu auki. Sain tupakkani poltettua, toivotin hänelle hyvä yötä ja hyvää loman jatkoa ja lähdin nukkumaan. Ratkoin vielä muutaman sudokun ja nukuin sen jälkeen kahteen asti kuin tukki!
Hotellin aamaiainen ei ollut mitenkään kehuttava mutta parempi kuin mitä mä normaalisti kotona teen :)
Asiakkaan luona oli alkuun teknisiä ongelmia, mutta kun saimme ne ratkottua, niin kaikki sujuikin sen jälkeen oikein hyvin :) Lähdin kohti Joensuuta klo 13 aikaan.
Kone lähti vasta klo 17.45 joten ajoin Joensuuhun ja kävin shoppailemassa. Ostin paikallisesta Sokoksesta punaiset farkun tapaiset housut itselleni :) Housuja mä menin etsimäänkin ja nimenomaan vapaa-ajan housuja. Hitto, kaupoissa oli niin kamalasti alennustavaraa, että jos mä olisin shoppailija en varmaan olis päässyt ekaa kauppaa pitemmälle. Mutta koska mä olin ostamassa housuja, mä en edes katsonut muita vaatteita. No joo, kyllä mä yhdessä kaupassa katsoin punasta farkkutakkia, mutta siitä ei ollut kokoja.
Lentoaseman parkkipaikalle päästyäni jäin hetkeksi seuraamaan ilmaista lentonäytöstä – joku treenas pikkukoneella taitolentohommia, silmukoita ja muita semmosia, joiden nimiä mä en tiedä ;)
Asemalla avasin koneen, kurkkasin sähköpostit, mutten jaksanut ruveta tekemään töitä. Sen sijaan avasin chatin ja aloittelin tämän blogikirjoituksen kirjoittamista. Jossain vaiheessa ulkona (onneksi ei sisällä) rupes satamaan ihan helvetisti. Täysin spontaanisti sanoin �ohos�. Vieressäni istunut mies kysyi että �mitä?� �no ihan pikkasen sataa taas� �jaa, minusta tuo on aika paljon�. Mulkasin miestä ja hän totesi �jaa, taisitkin sanoa sen sillä lailla päinvastaisesti�. Ääliö! Ajattelin itsekseni.
Kun suljin koneeni sama mies kysyi multa �no, tuliko tarkkaan harkittua tekstiä�. Vastasin että toivottavasti ei �jaa, niinkö? No etkö sitten toivo että olisi tullut� �pidän enemmän sellaisesta tajunnan virta –oloisesta tekstistä, joten toivottavasti tekstini ei ollut kovin tarkkaan harkittua�. �No entäs Juhassa?� se kysyi ja taas mä ajattelin että Ääliö!
Lento kotiin oli paljon miellyttävämpi kuin menolento ja olimme ihan aikataulussa. Tulohallissa sitten odotimme laukkujamme. Ja odotimme. Ja odotimme. ja… Varmaan joku 20 minuuttia odotettiin ja sitten mun tunnetusti pitkä pinnani napsahti poikki. Soitin 118 ja pyysin yhdistämään jonnekin Finn-Comin päivystysnumeroon. Ne yhdisti Finskin palvelunumeroon josta valitsin ensin numerolla yksi suomenkielisen palvelun ja sitten uudelleen numerolla yksi saapuvat lennot –palvelun. Ei mua toi â€?valitse yksi jos haluat sitä ja tätä, valitse kaksi jos haluat tätä ja sitäâ€? kiusaa, mutta se, mikä mua kiusaa on se, että kun on päässyt palvelusarjaan jonoon, niin sitten siellä pitää vähän väliä jonkun sedän tai tädin ilmoittaa â€?kaikki palveluneuvojamme ovat edelleen varattuja, olkaa hyvä ja odottakaa, palvelemme teitä niin pian kuin mahdollistaâ€?. Aina kun se odotusmusiikki loppuu niin sitä terästäytyy: ahaa, nyt vihdoinkin joku vastaa mulle ja sitten siellä on kuitenkin vaan se setä tai täti. Perkele. Kai mä sen arvaan että ne kaikki palveluneuvojat on varattuja tai kahvilla tai juoruumassa tai pissalla tai jossain jos ne ei vastaa mun puheluun, ei sitä tartte mulle puolen minuutin välein kertoa. No, onneksi mulle ei ehditty vastaamaan kun laukkuhihna jo käynnistyi ja laukut tulivat. Mutta pitkään siinä oikeesti meni, kai joku raukkaparka joutu kantamaan meidän laukut sieltä kentältä asemalle.
Ja taas meikälikka raahasi vesisateessa puoli Seutulaa puolta omaisuuttaan että pääsi autolleen.
Pyysin siltä heti anteeksi että olin joutunut jättämään sen märkään, kylmään ja vieraaseen paikkaan. Lupasin että ens kerralla kun lähden jollain muulla kuin aamukoneella (tai myöhäisellä iltakoneella) tulen taksilla.
Keskustelin hetki sitten meehen kanssa. Hän on saanut omaan blogiinsa kommentteja joita ei aijo julkaista. Kommenteissa mm. ollaan onnellisia siitä että hän on päässyt noita-akan hirmuvallan alta pois, kerrotaan meehelle miten se lutka (eli minä) tulee jatkossa tarjoamaan pilluaan kaikille joille se vaan kelpaa ja miten minä jo etsin kovasti panoseuraa.
Ok, olkoot ihmiset musta mitä mieltä tahansa, mutta mikä on noiden viestin tarkoitus?
Tukea meestä?
Tuskin tukee!
Meidän suhde ei päättynyt vihaan, katkeruuteen tai edes riitaan. Meillä molemmilla oli (ja on varmaan jollain tasolla vieläkin) halu saada suhde toimimaan. Noi kirjotukset loukkaa meestä! Kommentoijathan sanoo meehelle ihan suoraan päin naamaa: “sä olet ollu saatanan tyhmä kun ole tommosen huoran kanssa ollu 2,5 vuotta ja saanut vielä perkeleen tylsää seksiäkin”.
Mitä wittua???? Missä tossa on minkäänlainen tuki tai ymmärrys tai mikään muukaan positiivinen asia?
Hän on itse (ja täysin ilman mun painostustani) kommentoinut blogikirjoitukseeni että mä olen hänen elämänsä nainen.
Haluaako kukaan kuulla elämänsä ihmisestä tuollaista tekstiä?
Jatkossa pyydän teiltä kolmea asiaa
-
jos teillä on jotain pahaa sanottavaa musta, kertokaa se mulle suoraan. Minulle se kommentointi kuuluu. Ei muille. Ei ainakaan meehelle
-
kommentoikaa mun ja meehen suhdetta vain jos olette seuranneet sitä “läheltä”. Jos oikeasti tiedätte miten asiat olivat, älkää sen perusteella mitä kuvittelette. Veikkaan että kukaan teistä kommentoijista ei ole viettänyt meidän kanssa läheisesti aikaa.
-
jos haluatte tukea meestä, tehkää se niin, että oikeasti tuette häntä. Mun haukkuminen tuskin saa hänen oloaan paremmaksi.
Yllä olevien kysymysten lisäksi haluaisin tietää missä ja mitä olen sanonut tai toiminut niin, että muka etsisin panoseuraa? Ja mitä sitten vaikka hakisinkin. Meillä jokaisella on omat tapamme yrittää päästä murheesta yli, yksi lähtee juoksemaan maratonin, yksi vetää pään täyteen, yksi erakoituu ja yksi rupeaa jakamaan pillua.
Ja edelleen olen meehen kanssa samaa mieltä siitä, että myös paskoihin kommentteihin voisi laittaa jonkinlaisen nimimerkin. Olkoon sitten vaikka Miia Mikko tai mitä tahansa, mutta olisi kiva kun paskankin jauhajat uskaltaisivat esiintyä edes nimimerkin takaa.
Mulla on ollut tänään aikataulullisesti just sellainen päivä, kuin etätyöpäivien pitäisikin olla:
Heräsin klo 07 (no oikeesti heräsin jo kuuden jälkeen, mutta nousin ylös klo 07 radiouutisten jälkeen), laitoin kahvin valmistumaan, puuron mikroon ja menin suihkuun.
Olin syönyt aamiaisen ja pukenut (alusvaatteet ainakin) jo ennen kello 08.
Kirjoitin hetken blogiin ja rupesin se jälkeen töihin. Jotka siis pääsin aloittamaan vähän ennen kasia.
Puolen päivän jälkeen (tämä meni liian myöhäiseksi, myönnetään) lähdin käymään kaupassa. Menin autolla kun kello oli jo sen verran paljon ja satoi vettä. Sen takia se kauppaan meneminenkin lykkääntyi kun odotin että sade loppuisi ja pääsisin kävellen.
Kaupassa olin fiksu: tajusin että tulen torstaina kotiin vasta noin klo 19.30, joten ostin jo tänään valmiiksi torstain päivällisen. Nopeasti valmistuva broileripasta.
Tulin kotiin ja söin lounaaksi salaatin. Sekä Fazerin salmiakkisuklaata. Mutta sitä ei lasketa!
Työt lopetin heti klo 16 jälkeen ja lähdin lyhyelle (30 min) lenkille. Se lasketaan.
Tulin kotiin, kävin suihkussa, rupesin ruuan laittoon ja tiskasinkin ennen kuin ruoka valmistui. Kello oli vasta 18 kun olin saanut kaiken tämän tehtyä :)
Sen jälkeen vielä tiskasin, pesin rintaliivejä sekä kylpyhuoneen, pakkasin ja laitoin uuden puhelimeni käyttökuntoon (ja ehdin jopa “leikkiä” sillä, eli metsästellä niitä soittoääniä ja taustakuvia). Ja nyt olen kirjoittanut blogiin aika monta juttua :)
Siis aivan upeeta, kun ei tarvitse tehdä kuin normaali työpäivä ja iltaisin on aikaa ja ennen kaikkea jaksua tehdä vaikka mitä.
Yeps, mä tiedän että tähän on kaksi syytä.
-
mä touhuan paljon sen takia että ajatukset pysyisi kasassa (on tänään jo ollut helpompaa kuin eilen illalla, mutta en mä voi vielä sanoa nauttivani elämästäni)
-
tämä on vain kesän rauhallisuuden aiheuttama illusio että olis aikaa näin ruhtinaallisesti. Kunhan syyskuu tulee, niin vapaa-aika vähenee. Ja loka-marraskuu sitten ns. räjäyttävät pankin :(
Mutta on hienoa huomata että joskus on aikaa ja että osaan vielä hyödyntää sitä muutenkin kuin vaan makoilemalla sohvalla. Veikkaan että iso syy siihen, että olen oikeasti ollut suhteellisen pirteä ja jaksanut touhuta on renouttava juhannus :)
Lähden huomen aamulla (todennäköisesti) kesän viimeiselle työmatkalle. Onneksi lähtö on vasta aamupäivällä :)
Mutta mulla oli ihan toisenlaisia ongelmia kun keräilin tavaroita mukaani.
Ensinnäkin meinaan laittaa vaaleat kesähousut jalkaani. No, sehän ei ole ongelma, mutta lentosukat on! Mulla ei ole kuin mustia lentosukkia. Eikä vaaleiden housujen kanssa voi laittaa mustia sukkia.
Perkele, ajattelin ja totesin, että minähän lennän ja ajan lentosukissa. Salkkuun siis vaan vaihtosukat.
Selma. Mun pitäis huomenna olla hotellilla viimeistään klo 17, joten iltaa on vielä reilusti jäljellä siihen aikaan. Pakkasin siis myös ulkoilupukuni ja lenkkarit mukaan.
Sitten rupesin miettimään että mihinkäs mä ajokengät laitan? Trolley on jo täynnä (kun siellä on se ulkoilupuku ja ne lenkkarit). Otin pienimmät mahdolliset ajokengät ja totesin, että otan ne duunisalkkuun ja koneeseen, ei ne siellä haittaa.
Kunnes välähti: mullahan on perkele lenkkarit mukana. Mä ajan niissä. Sitten rupes kyllä väkisinkin naurattamana kun ajattelin miltä mä näytän kun menen lounaalle - business-tyyliset housut, punainen (tiätysti!) kauluspaita ja lenkkarit :)
Eli kun lopulta pääsen asiakkaan pihaan, vaihdan sekä kengät että lenkkarit. Tai täräytän enkä vaihda mitään! :D
Otin kotimatkaakin varten lentosukat mukaani (yhdet on kadonneet, veikkaan että ne on tuolla Downtownissa) mutta täytyy nyt miettiä kannattaako niitä edes vaihtaa kentällä. Lentosukat kun pitäis laittaa mahdollisimman nopeasti heräämisen jälkeen jalkaan. Mutta se on sitten paluumatkan murhe :)
Sain meidän hallintoassistentilta tänään sähköpostin:
“Terve,
Olemme tilaamassa uuden omistajan käyntikortteja. Sinun tittelisi korttiin olisi ICT PROFESSIONAL. Kortti on kaksipuolinen (suomi, eng), mutta tittelisi tulee vain englanninkielisenä. Hyväksytkö tämän nimikkeen korttiin?…”
Ei hyvää päivää!
Laitoin viestiä ja kysyin onko muita vaihtoehtoja. Toinen vaihtoehto on sitten ottaa kortti ilman titteliä tai odottaa lomien yli ja jutella TJ:n kanssa titteleistä siinä vaiheessa. Mä olen vielä 3,5 viikkoa töissä ennen lomaa, joten korteille on tarvetta ennen kuin lomat on ohi.
Tarkistin vielä Wikipediasta mitä siellä sanotaan tuosta ICT:stä ja tulin siihen tulokseen että käyntikortti ilman titteliä, kiitos!
Parempi on kortti ilman titteliä kuin harhaan johtavalla tittelillä.
Meidän youngster-kouluttaja on kuulemma hyväksynyt tuon tittelin ja yksi sellainen meidän ryhmässä on, joka sen varmasti voi hyväksyä, mutta nähtäväksi jää, mitä nuo kaksi muuta tekevät.
Kerroin teinille tästä myös ja häntä nauratti niin, että hän meinas pudota tuolilta :)
Mulla oli keväällä isoja ongelmia saada uutta haluamaani ja tarvitsemaani puhelinta. No lopulta sen sitten sain ja todistukseksi siitä, että todellakaan ollut halukas vaihtamaan puhelinta otin uuden puhelimen käyttöön vasta hetki sitten. Uus on ollu varmaan jo semmosen kolme viikkoa mulla. Mutta tossa puhelimen vaihtamisessa on aina omat ongelmansa myös… Soittoäänet, soittajaryhmät, profiilit, taustakuvat ja kaikki muu. Mutta nyt ne on tehty, uusi puhelin on käyttökunnossa (kunnes muistan taas, että joku asetus on tekemättä ;)). Ja on siinä selkeesti yksi vika… en löytänyt mieleistäni taustakuvaa siihen. Edellinen oli just niin mulle sopiva Prinsessa-kuva. Nyt on lohnari. Mut sekin on turhan pieni. Täytyy varmaan yrittää ite ottaa joku hyvä kuva ja laittaa se. Paitsi että mä en löytänyt tosta kamerasta sitä asetusta jolla siitä saa ton räps-räps -äänen pois. Muistelen kyllä jostain kuulleeni, että sitä ei saisikaan enää nykyään pois, koska sillä yritetään turvata yksityisyyden suojaa.
Tuosta puhelimen saamisesta vielä yksi juttu. Näin puhelinyhteyshenkilömme firman kesäjuhlissa ja kävin esittäytymässä hänelle. Kerroin myös että olen kaikille meidän firmassa kertonut että hän on mulkku jätkä ;) Onneksi puhelinyhteyshenkilö on huumorintajuinen mies :) Kerroin hänelle sitten koko stoori: siinä vaiheessa kun nipottaminen puhelimesta alkoi mä tosiaan kerroin vaikka kuinka monelle meidän työntekijälle että tämän uuden omistajan puhelinyhteyshenkilö on mulkku jätkä. Jossain vaiheessa häneltä tuli minulle sähköposti: “vaikka et ehkä saakaan haluamaasi puhelinta, voisitko silti kertoa minulle eräästä tuotteesta….”. No toki mä soitin ja autoin häntä. Tässä vaiheessa otin yhteyttä myös omaan esimieheeni ja pidin mekkalan tästä naurettavasta puhelinjutusta. Esimieheni kertoi, että puhelinyhteyshenkilöllä on tarkka lista siitä, mitä puhelinmalleja saa hankkia. Kaikki ne mallit, joita ei listassa ole hän joutuu hyväksyttämään perustelujen kera jollain isolla pomolla.
No, kun tää prosessi selvis mulle, niin olen sen jälkeen yrittänyt muistaa kertoa myös tästä asiasta ainakin kaikille niille, joille haukuin puhelinyhdyshenkilöä mulkuksi jätkäksi.
Lopulta meillä oli ihan kivaa sen puhelinyhteyshenkilön kanssa ja pyysin jopa anteeksi että olen näin mennyt tekemään :)
Kerroin muuten myös pomolleni viime viikon kehityspäivillä että olin kertonut puhelinyhteyshenkilölle että hän on mulkku jätkä. Pomo ei millään meinannut uskoa mua, mutta totes sitten lopulta, että “jaa, no ehkä sulta käy toikin” ;)
Mä olen nukkunut niin huonosti. Ei tosin mikään yllätys. Otin illalla ihan suosiolla unilääkkeen muuta siitä huolimatta heräilin. Ja näin levottomia unia. Ja aina herättyäni odotin hetken että heräisin tästä painajaisesta ja kaikki olisi taas hyvin. Mutta eihän tämä valitettavasti ole mikään painajainen vaan totista totta.
Miksi me sitten meehen kanssa erosimme kun molemmat ovat nyt onnettomia? Sen vuoksi että kumpikaan meistä ei ollut myöskään yhdessä ollessamme täysin onnellinen, ei niin onnellinen että “pelkkää” seurustelusuhdetta olisi kannattanut jatkaa. Tarkoitan “pelkällä” seurustelusuhteella sitä että mehän “vain” seurustelimme, me emme olleet avopari eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Meidän odotukset ja toiveet sen suhteen miten suhteemme tulee kehittymään ja kasvamaan olivat niin erilaiset että jompi kumpi meistä olisi myös jatkossa ollut ei-niin-onnellinen.
Mutta ei auta! Kuten sanonta kuuluu: tuleen ei kannata jäädä makaamaan. Tästä on vaan suunnistettava eteenpäin. Se, että meinaan jatkaa elämääni, tai paremminkin sanottuna rupean harjoittelemaan elämää ilman meestä, ei tarkoita sitä, ettenkö surisi tilannetta. Elämän vaan on jatkuttava ja mitä nopeammin mä lähden tästä liikkeelle sitä nopeampaa varmasti on myös toipumiseni.
Ensi lauantaina siis suunta kohti Turkua :) Tällä hetkellä olen lähdössä likkakaverin kanssa päiväreissulle, mutta kahden hengen hotellihuone on edelleen varattuna ;)
Kävin tänään viemässä meehen tavarat hänelle ja hain omani pois.
Pitkään tätä eroa tehtiin ja uskon itse, että kaikkemme teimme jotta tähän tilanteeseen ei olisi tarvinnut mennä, mutta….
Mitään draamaa tai dramattiikkaa eroon ei liity. Ei muuta kuin kahden ihmisen suunnaton suru ja varmasti jossain vaiheessa myös kova ikävä toisen luokse.
Menetimme molemmat myös parhaan ystävämme.
Pahaa sanaa en pysty meehestä sanomaan - hän on varmasti hienoin ihminen jonka olen koskaan tavannut.
Älkää te muutkaan edes villeimmissä kuvitelmissanne kuvitelko meehestä mitään pahaa!
Älkää syyttäkö häntä mistään älkääkä haukkuko.
Älkää suoraan hänelle (kuten olen kuullut tehtävän) tai edes selän takana. Siihen ei kenelläkään ole mitään syytä!
Tällä hetkellä ainoa itsekäs toiveeni on, että mees vielä jossain vaiheessa pystyy hyväksymään mut elämäänsä jossain muodossa. Mieluiten ystävänä.
Lisäksi toivon että mees löytää enemmän kuin hyvin ansaitsemansa onnen Elämänsä Naisen rinnalla.
Ukilla oli tänään Jorvissa lääkäri: hänellä on toisessa munuaisessa 5*6,5*5 cm kokoinen kasvain joka leikataan tämän kesän aikana pois. Edelleenkin lääkärin mukaan ainoa riski on, että ukin 82-vuotias sydän ei kestä nukutusta. Nyt vaan odotellaan että hän saa kutsun sairaalaan. Hän sai myös lääkityksen, jolla on tarkoitus pienentään hänen eturauhastaan, sen koko on tällä hetkellä lähes kuusi kertaa normaalia suurempi. Tuo lääkitys on kuulemma sitten elinikäinen.
Mua pelottaa!
Koko iltapäivä on mennyt enemmän tai vähemmän pillittäessä. Kerroin teinille molemmat asiat heti kun ne selvisivät ja hän on ollut niin hieno poika taas! Ensin sain ison halauksen ja kun ei itkustani tullut loppua millään, hän haki nenäliinoja mulle. Hän myös kävi kaupasta sillä välin kun mä piipahdin meehen luona. Ruuaksi oli teinin lisämaustamia ja paistamia pakastepitsoja ja jälkiruuaksi viinerit.
Äitikin soitti iltapäivällä ja meinaan harkita ihan tosissani: ensi sunnuntaina pääsisi viikoksi Tammisaareen mökille. Siellä vois tehdä töitä GPRS-yhteydellä eikä matka kotiinkaan olis kovin pitkä, jos välillä olis käytävä, noin 100 km. Täytyy vielä huominen miettiä ja jutella äidin kanssa ketä sinne oikein olisi lähdössä - yksin mä en ainakaan halua lähteä, se ei nyt tässä mielentilassa tee hyvää.
Kun mä olen ollut etätöissä, mä olen yleensä heti herättyäni tullut koneelle, avannut mesen, chatin, skypen ja duunimailit. Sen jälkeen olen mennyt laittamaan aamiaisen ja syönyt aamiaisen koneen ääressä. Lounasaikaan olen sitten pupeltanut lounaan tässä koneen ääressä. Iltapäivällä sitten kun on tullut aika lähteä kauppaan (tai edes lenkille) on ollut semmonen fiilis, että helevettiäkö tässä enää klo 17 menemään suihkuun ja laittamaan itseään ihmisen näköiseksi. Hyvin usein kaikki onkin jäänyt sitten tekemättä tuon takia.
Tänään aloitin näiden etätöiden kanssa uuden elämäntavan (nyt kun on töissä jo huomattavasti rauhallisempaa, tämä saattaa vielä onnistuakin): aamutoimet tehdään ihan kuten niinä aamuina kun on tarkoitus lähteä toimistolle tai asiakkaan luokse. Meikkaamisen voi jättää tekemättä, mutta jotain vaatettakin on puettava päälle, ilkosillaan tai pelkässä aamutakissa en koko päivää enää vietä.
Lounastauolla voin hyvin kävellä tuonne läheiseen K-markettiin ja käydä ostamassa sieltä salaatin lounaaksi. Tai parempi ehkä on valmistaa se salaatti itse tässä kotona. Eli pitää kunnon lounastauko.
Täytyy myös aikatauluttaa ja miettiä nää etätyöpäivät paremmin, eli varmistaa että joka päivälle on lounastarvikkeet kotona ja varmaan on hyvä varmistaa myös se, että päivällisen pääsee tekemään kotona olevilla tarvikkeilla, kaupassa voi sitten käydä vaikka päivällisen jälkeen.
Tällä hetkellä tässä pikkuhiljaa yritän päästä eroon tästä kahden koneen loukusta: kopioin Outlookin sisältöä, jotta saan siirrettyä sen uudelle koneelle ja pääsen tekemään sillä töitä. Tosin meinaan ottaa tämän vanhan koneen vielä keskiviikkona mukaan Juukaan (tää painaa varmaan 2 kiloa vähemmän kuin uusi) ja toimin siellä sitten web-mailillä.
Kiinnostaako Turun keskiaikaiset markkinat? Mä haluaisin mennä sinne. Kävin siellä päiväreissulla silloin kun ne oli ensimmäistä tai korkeintaan toista kertaa ja vielä silloin tapahtuma oli kovin pieni. Nyt se vaikuttaa paisuneen reippaasti.
Varasin jo lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi kahden hengen hotellihuoneen Turun Holiday Innistä. Sokos-hotellissa ei ollut tilaa :( Huoneen hinta 85€. Park Hotel olis varmaan kans tosi ihana, jos seuralaiseksi lähtee joku, joka osaa arvostaa pienempää hotellia. Mutta jos seuralainen vaan löytyy, niin hotellihuonetta voi sitten säätää :) Mikäli tilaa löytyy - kovasti tuntuvat Turun hotellit olevan täynnä kyseisenä ajankohtana.
Lauantaina vois lähteä klo 10.09 pendolinolla joka on Turussa klo 11.58.
Jos en saa seuralaista mukaani, niin taidan sitten tehdä sinne ihan päiväreissun. Eli saa ilmoittaa myös siinä tapauksessa, että juna+hotelli -reissu ei kiinnosta mutta päiväksi vois lähteä piipahtamaan.
