Janen elämää

Raivon partaalla - taas

30. Toukokuu, 2007 @ 15:14 kirjoittaja jane

Meitä oli tänään toimistolla lounaalla viisi henkilöä, joista yksi on alun perin tullut meille johdon asistentiksi ja noussut siitä jonkinlaiseen esimiesasemaan. Meillä tosin nää esimiesasematkin tuppaa olemaan enemmän vain työnjohdollisia asioita, TJ päättää kaikista taloudellisista asioista.
Meidän ryhmän koordinaattori oli jokin aika sitten sairaslomalla selkäkipujen vuoksi. Hän oli 1,5 viikkoa sairaslomalla tehden kuitenkin joka päivä kotona töitä. Ja joka kerta kun olin häneen yhteydessä olin vihainen hänelle siitä.
1,5 viikon sairasloman jälkeen hän “sopi” esimiehemme kanssa että ei enää ota sairaslomaa vaan tekee etätöitä. Tämä sen vuoksi, että hän pääsee osallistumaan palavereihin!!
En jaksa ymmärtää tällaista!
Nyt meillä on täällä yksi assistentti, jolla on käsi paketissa, ilmeisesti ranteessa jotain, koska sormet ovat käytössä.
Ja hänkin tekee etätöitä!!
Mä sain helvetillisen raivarin (otsikko on siis virheellinen, en ollut raivon partaalla, vaan raivosin! Mä suutuin niin, että mun tuli ihan hiki).
Jos ollaan sairaslomalla, niin sitten ollaan sairaslomalla!
Mitä helvettiä sillä hyvän työntekijän sädekehällä tekee?
Tuleeko esimies koskaan kiittämään siitä, että olet tehnyt sairaslomalla töitä? Ja jos tuleekin niin vittuako sillä kiitoksella tekee?
Tämä firma ei koskaan opi hoitamaan back-up -asioita, jos jokainen aina joustaa ja joustaa. Ja mitäs sitten kun tulee se päivä että oikeasti ei pysty sairaslomalla tekemään töitä? Ymmärtääkö esimiestaso sitä vai ei?
Veikkaan että ei ymmärrä!
Mä pidin helvetillisen saarnan aiheesta ja oli hauska huomata miten tuo entinen “duunari” on kääntänyt kelkkansa ajatustensa suhteen: aikaisemmin hän oli vahvasti samaa mieltä mun kanssani mutta nyt on vaaka koko ajan kallellaan firmaan päin. Eihän esimiehellä näin voi olla! Hän on se vaa’an kieli joka on välillä hieman toiseen suuntaan kallellaan ja välillä toiseen. Ja esimiehen on ymmärrettävä asiat, jotka ovat hänen alaistensa parhaaksi ja yksi niistä on se, että alaiset voivat rauhassa sairastaa. Me duunaritkin ollaan perkele ihmisiä eikä mitään koneita!
Olen varma, että meidän koordinaattorimme selkä olisi jo kunnossa, jos hän olisi sen ensimmäisen vajaan viikon sairaslomajakson oikeasti lepuuttanut selkäänsä kuten lääkäri määräsi. Nyt se ei ole vieläkään kunnossa ja mitäs sitten jos sairaus vielä uusii? Hän on taas sairaslomalla. Pahimmassa tapauksessa hän jää jatkuvaan sairauslomakierteeseen sen sijaan että olisi hoitanut selkänsä kerralla kuntoon.
No, nyt meillä on kuulemma tekeillä back-up -suunnitelma. Arvatkaa mitä tolle suunnitelmalle tulee tapahtumaan? Ei mitään. Se ei tule koskaan valmistumaan. Täällä on ihmisillä niin kiire, että tuollaiset suunnitelmat on “helppo” jättää tekemättä, kun on niitä pakollisiakin asioita hoidettavana.
Ja taas on verenpaine taivaissa ja syke miljoona!

   Aihe Yleinen