Kuukausiarkisto Helmikuu, 2007
Mun pitäis ruveta oikeasti miettimään ketä mä äänestän eduskuntaan!
Testasin äskön (pikaisesti) sekä Maikkarin että Ylen vaalikoneilla eikä ne antaneet samanlaisia vastauksia. Viiden ensimmäisen joukossa yksi kolahti, toisessa vaalikoneessa hän oli toinen, toisessa viides. Mutta kun ehdokkaan puolue mietityttää!
Mun viime kertainen ehdokkaani meni läpi ja voisin ehkä äänestää häntä.
Toki mun täytyy tutustua hänen ajatuksiinsa vähän tarkemmin.
Tai oikeastaan mun täytyy miettiä mitkä asiat on mulle tärkeitä: autojen verotus, Nato, ydinvoima, alkoholiverotus, tuloverotus, pääomaverotus, ns. kansalaispalkka jne, jne.
Kunhan olen itselleni tärkeät asiat ja mielipiteeni niihin saanut selväksi täytyy mun oikeasti ruveta miettimään sitä ehdokasta.
Ja toivottavasti löydän jonkun joka ajattelee yhtä fiksusti kuin minä ;D
Käyn äänestämässä ennakkoon.
Ollaan äänestysviikonloppu mökillä saman porukan kanssa kuin viime syksynä ja veikkaan että kunhan palaudumme mökiltä sunnuntai-iltana ei eduskuntavaalit juurikaan jaksa kiinnosta ;)
Olipa kivaa taas pitkästä aikaa päästä reissuun :) Olen nimittäin jo ehtinyt kaipaamaan maantieajoa! Kun teinin vanhojen tanssien jälkeen ajelin illalla hiljasta Porin tietä pitkin kotiin tuli ajettua ehkä hieman liian vauhdikkaasti. Ajattelin jo silloin, että “hemmetti, kun pääsis pian jonnekin reissuun että sais taas hetken ajaa kunnolla”.
Eilen tuli pikailmoitus, että mua kaivattaisiin tänään keskisessä Suomessa erään ennestään tutun asiakkana luona. No mikäs siinä, kyllähän minä lähden :)
Sain sovittua asiakkaan kanssa kohtuullisen aikataulunkin: olen heidän luonaan noin klo 11.30, käymme lounaalla ja aloitamme palaverin klo 12.
Olin paikalla jo klo 11.00 ja sain heti “moitteita”: sä olet etuajassa :)
Olin varannut hieman ylimääräistä aikaa koska ajokelin uhattiin olevan huono. Valitsin mennessä muutaman kymmenen kilometriä pitemmän reitin koska pääsin ajamaan valtateitä pitkin ja ajokeli olikin koko matkan normaali. Ajoaikakin oli ihan sama kuin lyhyempää reittiä pitkin.
Päivä asiakkaan luona meni kivasti ja kun tein lähtöä tuli oikein hyvä mieli: asiakkaan toimitusjohtaja kätteli mua ja sanoi: “sun kanssa on ilo asioida ja aina vaan mä jaksan ihmetellä tota sun pinnan pituutta”. Eipä tuo(kaan) toimitusjohtaja tiedä totuutta mun pinnani pituudesta ;D
Kotiin päin ajelinkin sitten lyhyintä mahdollista reittiä, eli reilu puolet matkasta kaksinumeroista tietä pitkin. Noin 40 kilometriä oli aivan jäistä osuutta! Onneksi en aamulla mennyt sitä kautta.
Nyt on hyvä fiilis ja persus puuduksissa ;)
Olin ratsastustunnilla. Meillä oli hyppytunti. Hyppäsin samalla “satuhevosell” (irish cob) jolla viime syksynä meni hyppytunti täysin pieleen.
En silloin saanut hevosta laukkaamaan tarpeeksi tai sitten en saanut sitä kuuntelemaan pidätteitä ja meidän hypyt oli hirveitä.
Tänään hyppäsin sillä taas.
No ensinnäkin jos hevosilla on ADHD, niin tolla hevosella se on. Se ei ole neljännesosasekuntia paikallaan. Hirveetä sähläämistä ja säätämistä koko ajan. Mä en voi sietää tommosta jatkuvaa sähläämistä. Se hevonen oikeesti saa mut itkemään jo ennen kuin tunti edes alkaa!
Eikä sitä saa anteeksi kauniilla ulkomuodolla!
Hevosta harjatessani ja satuloidessani mietin että pyydän toisen hevosen itselleni. Ei, en pyydä. Mä sitten jätän vaikka hyppäämättä jos siltä tuntuu.
Alkuverryttelyn jälkeen tuli aika hypätä ensimmäinen este, hevoset laukkaan ja keskellä keskiympyrää oli este. Sen yli.
“Pidä laukka aktiivisena, muista kantapäät, muista katse, jousta nilkoista, jousta polvista, aktivoi laukkaa” hoin itselleni.
Ja voilà, hyppy meni hyvin :)
Ei se mikään oppikirjahyppy ollut eikä sillä olisi korkeaa estettä hypätty, mutta tolle estekorkeudelle se oli riittävä! Laukka ei ollut tarpeeksi aktiivista ja opettaja sanoikin suoraan että jos en saa aktivoitua sitä, niin sitten olen ongelmissa.
No eihän siinä sitten muuta kuin laukkaa aktivoimaan. Ja sitten meni jo vähän överiksi. Jätin yhden kierroksen väliin kun sitä laukkaa oli jo liikaa.
Mutta ilmeisesti sisuunnuin siitä tarpeeksi ja lopputunti meni viime syksyyn verrattuna upeasti :)
Hypättiin neljän esteen radan kolmeen kertaan ja nekin meni hyvin :D
Voi hemmetti että jäi hyvä fiilis. Olen niin onnellinen että en vaihtanut hevosta ja että uskalsin hypätä sillä. Koska mua oikeesti pelotti ennen tunnin alkua!
Toivottavasti me hypätään vielä ensi viikollakin. Yleensä me hypätään kaksi tai kolme kertaa peräkkäin. Viime viikolla oli liian kova pakkanen hyppäämiseen, mutta sitä edellisellä kerralla ryhmä oli hypännyt.
Mä olen niin cowgirl ;D
Multa on jo viime vuoden puolella tilattu Turkuun kaksi keikkaa: tämän viikon torstaina koulutus ja keskiviikkona käyttöönotto.
Perjantaina päämiehen koordinaattori soitti mulle: nämä koulutukset siirtyy ja ne muuttuvat toisenlaisiksi, asiakas onkin päättänyt ottaa toisenlaisen ratkaisun.
Okke, eihän siinä sitten mitään, kunhan koordinaattori ja asiakas vaan muistavat että mulla on maaliskuussa kaksi viikkoa jo ihan täynnä ja 2,5 viikon loma heti huhtikuun alusta.
Tänään sitten ilmottauduin töissä yhdelle meidän omalle kurssille koskien sitä uutta asiaa jota opiskelen voidakseni ruveta kouluttamaan sitä.
Olin juuri ehtinyt ilmottautua kurssille kun koordinaattori soitti mulle: kuule, ei se toisenlainen ratkaisu onnistukaan sinne asiakkaalle, joten onko sulla vielä eka ja seitsemäs päivä vapaana?
No, asiakas menee edelle (ne on kuitenkin laskutettavia päiviä), joten sanoin että saan kyllä järkättyä ne.
Laitoin meidän kurssikoordinaattorille sähköpostin ja peruutin osallistumiseni kurssille.
Laitoin myös Turussa asuvalle vanhalle kaverille tekstiviestin: “olen tulossa Turkuun 7.3. ja mietin tässä justiin että tulisinko jo 6. päivä yöksi sinne. Ehtisitkö silloin kanssani syömään tai lasilliselle?”
Juuri kun olin saanut tekstiviestin lähtemään koordinaattori soitti. Vastasin huokaisten puhelimeen.
Kuule, josko siirrettäisiin niitä koulutuksia vielä. Miten sulle onnistuis 15. päivän jälkeen?
Perkeleen perkele!
No, saimme sovittua uudet päivät. Toivottavasti ne pitää.
Turkulaiselle ystävällekin olisi sopinut tapaaminen sillon 6. päivä, toivottavasti myös seuraava päivämäärä sopii.
*ärisee ja murisee hieman*
Joskus - kuten tänään - mä mietin että mimmosten tollojen kanssa mä oikein teen töitä!
Mun neljästä kollegasta kaksi on myöhästynyt lentokoneesta viime viikolla. Molemmat lentokentällä ollessaan ja toinen lomamatkalta!
No, tämä ensimmäinen tollo oli lähdössä työmatkalle. Hänellä oli Blue1:n lento Ouluun mutta hän oli odotellut Finnairin Oulun lennon portilla.
Sitten kun ei kukaan ruvennut kuuluttamaan heitä portille hän oli ruvennut ihmettelemään että miksi ei tule myöhästymistietoa ja todennut olevansa väärällä portilla.
Blue1:n lennolle oli jo viimeinen kuulutus ehtinyt tulla eikä häntä enää saatu koneeseen.
Hän olisi mahtunut siihen Finskin koneeseen Ouluun. Mutta kun matkan ostaa kentältä suoraan lentoyhtiöltä on se maksettava heti.
Luottokorttia työkaverini ei käytä eikä hänellä ollut moista summaa käteistä.
Eikä myöskään järki pakottanut päätä niin paljoa että olisi siinä vaiheessa soittanut siihen matkatoimistoon jota kautta me varaamme matkamme.
Hänen Oulun matkansa siirtyi siis seuraavalle päivälle!
Toinen työkaveri oli ollut lähdössä lomamatkalle.
Heille oli lähtöselvityksessä sanottu että kone on puoli tuntia myöhässä.
He eivät olleet odotelleet konetta omalla portilla vaan muutaman portin päässä.
Yhtäkkiä he olivat todenneet että missään ei näy ketään.
Kone olikin lähtenyt aikataulussaan!
Kun kysyin heiltä eikö kumpaakaan oltu kuulutettu, niin lentokentällä on kuulemma kaksi vaihtoehtoista tapaa kuuluttaa portilta: joko vain siihen lähtöportille tai sitten koko kentän alueella ja ilmeisesti kumpiakin oli kuulutettu vain lähtöportille. Jos lainkaan, mitään kuulutusvelvollisuuttahan ei ole.
Huh-huh! Ja just kun mä nauroin katketakseni likkakaverille joka kertoi että hänellä on työkaveri jonka mielestä perunoiden kuoriminen perunamuussiin on turhaa!
Ja arvatkaas kuinka tässä tulee käymään: mä tulen aivan varmasti lähitulevaisuudessa myöhästymään joltain lennolta jonkun vähintään yhtä “fiksun” syyn takia!
Kunhan en koneesta joka lennättää mut ja meehen Egyptiin. Vaikka mees vois tykätä, sais A-luokan matkan ;D
Näin sunnuntaiaamuyönä varmaankin kipulääketokkurassani täysin sekopäisen unen.
Olimme viettämässä ulkomaille muuttavan entisen työkaverin läksiäisiä ja 18-vuotissynttäreitä. Oikeasti noista synttäreistä on aikaa jo “joitakin” vuosia ;)
Juhlat pidettiin työkaverille yllätysjuhlina.
Jossain vaiheessa mä lähdin etsimään vessaa ja löysinkin sen. Se oli yhteen huoneeseen rakennettu “ulkohuussi”. Vessa siis oli talon sisällä mutta vessanpyttyjen virkaa suoritti sellainen puureikärivistö - samanlainen siis joita on ulkovessoissa.
Reikiä oli useita kappaleita ja ne oli kaikki varattuina. Yhden reijän edessä istui nainen polvillaan ja levitteli hesaria sinne reijän pohjalle. “Mä oksennan kohta enkä pysty katsomaan tuota pohjalla lilluvaa mönjää, joten peitän sen lehdillä” hän selitti. Siellä istui yhdellä reijällä myös transvestiitti ja mietin pitkään että saako hän olla naisten vessassa vai pitäisikö hänen mennä miesten vessaan.
Seuraavaksi olinkin jossain talon alakerroksessa avoportaitten alla. Ihmettelin että missä meidän juhlakalumme oikein viipyy ja minulle vastattiin: “tuossahan hän on, etkö sä tunne?”.
Ex-työkaverini oli lyhentynyt jonkin verran, nyt oli pituutta ehkä noin 140 cm, hiukset olivat pidentyneet ja hänestä oli tullut blondi. Hän oli oikeastaan sekoitus omaa itseään ja Tampereella asuvaa Amerikan Ystävän entistä työkaveria. Ainoa josta ex-työkaverini tunnistin oli hänen ruskeat silmänsä.
Sotketaan tähän juttuun sitten vielä se, että juhlissa oli paikalla mies, jonka kanssa etsimme koko unen ajan paikkaa jossa voisimme harrastaa seksiä.
Mies ehdottomasti ei halunnut paikkaan jossa meidät voitaisiin yllättää “kun nää on mun työkavereita, niin en todellakaan halua jäädä kiinni siitä että harrastan bileissä seksiä.”
No, monille asioille löytyy selitys: ex-työkaveri on tosiaan muuttamassa ulkomaille, Amerikan Ystävän ex-työkaveria olen miettinyt paljon: en tiedä onko hän yt-neuvotteluiden alainen vai ei, lauantaina kävimme Meehen ja teinin kanssa ulkona syömässä ja tarjoilijattaremme oli kovin lyhyt, mees sanoi hänestä “tolla tarjoilijalla on pituutta varmaan 140cm”.
Mutta mistä tulee tuo talon sisällä oleva puu-cee, trasvestiitti, oksentava nainen ja seksikumppanini???
Unet on hassuja ja hauskoja ja omituisia ja mielenkiintoisia ja jänniä ja pelottavia ;o)
Veljen koiruudet kotiutuivat lauantaina.
Meehen kanssa käytettiin ne mettässä juoksemassa ennen kuin veljeni ja lapset tulivat hakemaan ne.
Näytin broidille kuvia ja hän oli taas kauhuissaan kun annan koirien olla vapaana.
Eihän se muuta tarvi kuin ei-niin-tuttu-ympäristö ja tasku täyteen nakkeja :)
Koiruudet ei kymmentä metriä kauemmas meistä menneet ja senkin jälkeen piti kääntyä takaisin päin tarkistamaan että tullaanhan me varmasti perässä.
Danilla on hauska tapa pyytää päästä syliin rapsutettavaksi. Se istuu ihmisen eteen ja rupeaa “juttelemaan”. Se ei ole yhtäjaksoista vinkumista eikä se hauku, mutta se selkeästi “sanoo” välillä “ota mut syliin”.
Ja sitä Dani teki lauantaina useampaan kertaan sillä välin kun veljeni kanssa joimme kahvit. Mahtoikohan se ymmärtää että nyt on kotiin lähdön aika ja jos haluan vielä olla tuon naisen rapsutettavana on sitä pyydettävä nyt.
Doris on täysin veljeni vaimon koira. Veljen vaimo ei ollut mukana hakemassa koiria. Kun veljeni perhe lähti ja siirtyi rappukäytävään jäi Doris seisomaan rapputasanteelle ja katselemaan mun perääni: no, etkö sä tulekaan mukaan?
Tuli kyllä oikeasti hyvä mieli kun rotat selkeästi olivat nauttineet meillä olemisesta :)
Olin varmaan 14-16 vuotias kun oli todella helteinen kesä. Sen kesän aikana opin nukkumaan alasti enkä sen jälkeen ole yöasuja käyttänyt kuin “pakkotilanteessa” eli lähinnä yöpyessä sellaisessa paikassa jossa samassa tilassa yöpyy muitakin ihmisiä.
Mulla on makuuhuoneen patteri pois päältä koska nukun mielelläni viileässä. Väitetään että ihminen myös nukkuu viileämmässä paremmin, en tiedä auttaako se mua, mutta näin kuitenkin toimin. Ja jos ei siitä muuta hyötyä ole, niin makuuhuoneessa saa punaviinin juuri oikean lämpöiseksi ;)
Nyt kun on ollut kovia pakkasia ja varsinkin yöt tosi kylmiä on mun makuuhuoneessakin kylmä.
Jotta saisin nukuttua eikä yöt menisi valvomiseksi kylmän takia olen nyt “pukeutunut” öisin.
Jalathan mulla palelee aina, joten sukat jalkaan. Mulla on kaksi paria “unisukkia”. Vanhoja Karhun urheilusukkia. Niin vanhoja että niistä on resoreista kaikki joustu kadonnut. Ne putoaa jalasta jos ne jalassa kävelee, eli siis varsin upeat yösukat: lämpöset mutta eivät kiristä.
Sukkien lisäksi mulla on päällä pitkähihainen t-paita tai joskus joltain lahjaksi saamani yöpuvun pusero. Jalkaani mä en pysty mitään laittamaan kun tuntuu että jo pelkkä paita ahdistaa.
Varsin seksikäs näky siis ;D
Mulla on ollut helvetillinen sunnuntai.
Eilen iltapäivällä alko kuukautiskivut jotka vaan paheni illan aikana. Nukkumaan mennessä otin puolikkaan 800mg Buranasta ja sainkin nukuttua noin viisi tuntia. Sitten heräsin ja väsymys varmaan lisäsi kivun kokemusta mutta mä olin ihan varma että kuolen siihen. Otin sen toisen puolikkaan Buranasta mutta ei se auttanut.
Ähisin ja puhisin kivusta ja siirryin sohvalle jotta mees saa nukkua. Ylös noustessani kävin samalla ottamassa tulehduskipulääkkeen joita minulle on määrätty viime syksynä selkäkipuun.
Se sitten helpottikin sen verran että uskaltauduin takaisin sänkyyn ja sain nukuttua.
Tänään oli meehen veljenpojan rippijuhlat mutta niistä mä jättäydyin suosiolla pois, olo ei nimittäin vielä aamullakaan ollut niin hyvä että olisin jaksanyt kautta kyennyt olemaan sosiaalinen.
Sain nukuttua aamulla vielä hetken aikaa.
Syöminen ei tuntunut hyvältä idealta mutta tein silti puuron itselleni. Ajattelin että puuro ei ainakaan voi tehdä pahaa. Ja kyllä mä sain sen syötyä.
Hieman heikkokuntoisena pesin kaksi koneellista pyykkiä mutta muuten ajattelin että odotan suosiolla olon paranemista.
Mutta eihän se parantunut. Puolen päivän jälkeen iski migreeni!
Ei muuta kuin lääke naamaan, meehelle tekstiviesti: menen nukkumaan migreenini pois, älä tule soittamaan ovikelloa.
Nukuin hetken aikaa ja olo parani. Toki eihän olo migreenin päällä ollessa koskaan ole hyvä vaikka lääkkeet kivun poistavatkin.
Mees tuli aika pian ilmoitettuani että olen herännyt.
Laitoin teinin auttamaan meestä ruuan laitossa (pitsaa oli ruokalistalla) ja makoilin itse sohvalla parantelemassa oloani.
Nyt rupeaa olemaan jo muuten normifiilis mutta migreenin jälkeinen väsymys vaivaa. Taitaa olla parasta suosiolla ottaa ensi yöksi unilääke, jotta saa varmasti nukuttua väsymyksen pois.
Kiitos mees ja teini kun olette huolehtineet musta tänään :)
Viime syksynä gynellä käydessäni sain häneltä vuotoa vähentävien lääkkeiden lisäksi varmuuden vuoksi ehkäsypillerireseptin. Jos ne vuotoa vähentävät lääkkeet ei auta, voin ruveta syömään niitä. No, tähän asti olen ollut syömättä niitä. Mä niin monta vuotta tungin itteeni hormoneita että ei enää huvittaisi.
Viime kuukautisten aikaan kuitenkin laskin että mulla alkaa kuukautiset meidän talviloman aikana. Ja vielä sellaiseen aikaan että ollaan kahden päivän bussiretkellä.
Alotin siis pillereiden syömisen jotta saan siirrettyä kuukautisten alun siihen kunnes loma on ohi.
Olen syönyt pillereitä nyt reilun viikon ja mulla alko menkat tänään!!!
Tää nyt vaan on niin perseestä!
Jos noi pillerit reissusakin aiheuttaa mulle yhtäkkiä menkat, niin ilman pillereitä olis ollu parempi. Ainakin tietäsin koska ne on alkamassa, nyt on kai sitten kuljettava kaks viikkoa rätti perseessä, ihan siltä varalta että…
Perkeleen perkele!
No, soitan työterveyslääkärille ens viikolla ja kysyn josko se antais mulle noista samoista pillereistä vähän voimakkaammalla hormonilla varustetut. Niitä mä olen syönyt ehkäsyynkin sillon aikanaan.
