Silloin kun meidät ulkoistettiin nykyiseltä päämieheltä olimme ennemmän kuin tyytyväisiä yhteen asiaan: pääsemme töihin yritykseen jonka toimiala on koulutus! Tästähän seuraa automaattisesti se, että heillä pidetään kouluttajista “hyvää huolta”, eli järjestetään koulutusta, joka edistää kouluttajien kouluttajataitoja.
Tähän asti ei ole ollut mitään merkkejä siitä, että tuollaista koulutusta olis tarjolla. Ei vaikka itse kerran esimiehelleni esitin että menisin mielelläni IIR:n järjestämälle kurssille “kehity kouluttajana”. Vastausta toiveeseeni en saanut :(
No, nyt on sitten varattu yksi päivä äänenkäytön koulutukseen. Tulee mulle ainakin tosi tarpeeseen. Kyllä mun ääneni koulutukset kestää, mutta tiedän muodostavani ääneni väärin, joten jossain vaiheessa voi tulla ongelmia sen kanssa.
Lisäksi pomo on ilmoittanut että kevään aikana tullaan järjestelmään esiintymistaidon koulutusta. Itse kaipaan näiden lisäksi vielä jonkinasteista koulutusta pedagogisista taidoista.
Tänään assistenttimme tuli minun kyydissä päämiehemme luota palaverista toimistolle.
Hän kertoi, että entinen esimiehemme päämiehen luona oli eräässä palaverissa kysynyt nykyiseltä esimieheltämme mikä on meidän kouluttaja-koulutuksen tilanne. Sen jälkeen kuulemma alkoivat rattaa pyöriä näiden koulutusasioiden kanssa.
Ilmeisesti siis nykyinen työnantajamme on ainakin suullisesti luvannut kouluttaa meitä esiintyvinä työntekijöinä ja nyt kun kysymys otettiin päämiehen taholta esille on asialle ollut pakko tehdä jotain.
Mulle tuli semmonen fiilis, että tuskin olisimme näitäkään koulutuksia saaneet jos ei sitä olisi luvattu asiakkaalle.
Tiedän, että monissa asioissa epäilen pomoni vilpittömyyttä, mutta aivan itse hän on sen aiheuttanut.
Eikä tilanne todellakaan ole mukava! Kauhulla jo odotan sitä kehujen määrää kun perjantaina esittelen hänelle hänen pyytämänsä esityksen. Toki sieltä tulee myös kehitysehdotuksia ja kommentteja, mutta se kehujen määrä tulee kyllä olemaan valtava! Eikä suinkaan sen takia että saisin tuosta aiheesta aikaiseksi maailman parhaan esityksen vaan sen vuoksi että se on pomoni tapa!
OK, kerran olen hänen kehunsa uskonut: silloin kun hän oli seuraamassa mun pitämääni koulutusta. Uskoin ne sen vuoksi, että hänellä ei ollut antaa mulle kehujen lisäksi kuin yksi kehityskohde: jämäkämpi aloitus ja lopetus. Sitä hänen tapaansa aloittaa koulutus olen kokeillut pariin kertaan mutta se ei ole mua. Lopetuksen kanssa menee vähän niin ja näin. Joskus saan hyvinkin jämäkän lopetuksen, joskus käy niin, että puolet koulutettavista katoaa koulutustilasta siinä vaiheessa kun mä vielä puhun. Tosin mulla on itselläni idea tohon, miten mä sen lopetuksen saisin paremmin haltuuni, täytyisi vaan tehdä se. Kun jossain vaiheessa kun on aikaa (esim. ensi viikolla) muistaisi sen!
No joo, en mä tän takia valvo keskellä yötä. Itse asiassa mulla ei ole mitään syytä taaskaan valvoa, kaikki on todella hienosti. Heräsin vähän ennen yhtä kun teini touhusi jotain ja sen jälkeen ei uni heti tullut. Onneksi huomenna on etäpäivä, kello on vielä toistaiseksi soimassa 07, mutta saatan siirtää sen soimaan vasta 08.
Oho… meille tuli justiin postia postiluukusta. Hesari mulle tulee vaan pe-su. Tapahtuikohan jakajalla virhe, onko HS:lla joku kampanja vai ovatko HS:n jakajat ruvenneet jakamaan lehden lisäksi mainoksia?
Käyn kurkkasemassa mikä se oli ja sitten lakanoiden väliin :)
Otsikon mukainen artikkeli oli Me-lehdessä 01/07. Sitä lukiessa mietin monesta asiasta että “tuonkin olen kokenut”, “tuon olen jo oppinut” jne.
Tässä ajatuksiani asioista, olen lyhentänyt tai sitten vaan kirjoittanut asian omin sanoin, en jaksa ruveta kirjoittamaan uudestaan kahden sivun artikkelia ;)
“1. Olisi pitänyt seurustella pitempään ennen yhteen muuttoa”
Tähän olen sortunut kahdesti. Teinin isän kanssa muutettiin yhteen reilun kuukauden seurustelun jälkeen. Toisaalta se ei ollut mikään ongelma kun ei kummallakaan ollut pieniä lapsia joita olisi täytynyt ajatella. Itse asiassa luulen, että me oltaisiin teinin isän kanssa muutettu yhteen joka tapauksessa.
Toisen eksän kanssa yhteen muutto olisi varmasti jäänyt tekemättä jos oltaisiin seurusteltu pitempään. Seurusteltiin vajaa puoli vuotta ennen yhteen muuttoa.
“2. Opiskelisin rauhassa ja eläisin nuoruutta ennen yhteen muuttoa. Lykkäisin myös lapsen hankkimista.”
Onneksi tuonhon ei tarvitse yhtyä :) Mä ehdin elää nuoruutta ihan tarpeeksi, ehkä jopa hyvä, että se “nuoruuden eläminen” oli pakko lopettaa ;D Ja ikinä en ole hetkeäkään katunut sitä, että teini on tehty silloin kun on tehty. Toki teinin kannalta olis voinu olla parempi jos mä olisin ollut pari vuotta vanhempi, veikkaan että kärsivällisyyttä olisi ollut huomattavasti enemmän. Ei olis tullu huudettua teinille niin paljoa. Mutta upea poika siitä on huutamisesta huolimatta tullut :)
“3. Ei olisi pitänyt alkaa seurustella 17-vuotiaana”
No, mä seurustelin ekan kerran 15-vuotiaana. Ja sen jälkeen olenkin sitten “aina” seurustellut. Muutamia pitempiä sinkkuaikoja lukuun ottamatta (eka kesti 2 vuotta, toinen melkeen 5 vuotta). Mutta tuo ehkä tarkoittaa sitä, että ei olisi pitänyt ruveta seurustelemaan “elämänsä ihmisen” kanssa niin aikaisin.
“4. Painostin miestäni kihloihin…. Mieheni on silloin tällöin kommentoinut: “olisin halunnut kosia sinua kunnolla”".
Mua on kerran kosittu “kunnolla”. Eksä polvistui ruusun kanssa mun eteeni ravintolassa ja kosi. Ulkomailla. Ja mä kieltäydyin. Harmittaa se, että hän kosinta ei tullut sellaiseen aikaan, että olisin voinut vastata siihen myöntävästi. Olimme seurustelleet vasta pari kuukautta enkä missään tapauksessa halunnut vielä edes ajatella avioliittoa.
Tilanne oli aika inhottava. Monet huomasivat mitä tapahtuu ja mun oli pakko vastata kieltävästi. Ehkä hän laskikin sen varaan että en kieltäydy kun meitä katsotaan. Mutta pakkohan mun oli.
“5. Jokainen ammentaa perhe-elämän mallit lapsuudestaan ennen kuin yhteiset tavat muotoutuvat.”
En koe että tämä olisi ollut mikään suuri ongelma mulle koskaan (toki toisesta osapuolesta en tiedä). Toisaalta mun ja teinin isän suhde kaatui suurelta osaltaan siihen että meillä oli täysin erilainen käsitys lapsen kasvattamisesta. Lisäksi häneltä puuttui kyky kommunikoida joten asioista ei edes keskusteltu.
“6. Kun parisuhde tuntuu olevan lopuillaan kannattaa istua alas ja keskustella asioista. Tietoinen päätös ratkoa ongelmat ja jatkaa parisuhdetta saattaa kantaa jatkossakin vaikeiden aikojen yli”
Toisen eksän kanssa tämän teimme. Se keskustelu kantoi parisuhdettamme eteenpäin noin neljä kuukautta.
“7. Päätimme varata joka perjantain perheelle. Kun lapset menivät tuutimaan, panimme telkkarin kiinni ja keskityimme toisiimme”.
Mä luulen että tommonen “aina joka perjantai on perheilta” ei sopis mulle. Toki sitä perheen yhteistäkin aikaa on oltava ja jossain elämän tilanteissa sitä on ehkä jopa varattava kalenterista, mutta ei se saa olla mikään pakko.
“8. Aloimme riidoissamme kerrata toinen toistemme vanhoja mokauksia”
Eksä teki tätä. Vielä eroriitojemme aikana hän kaivoi esille asioita joista olimme riidelleet seurustelumme alkuaikoina. Minusta se oli merkki siitä, että hän ei ollut kuitenkaan koskaan antanut niitä asioita minulle täysin anteeksi.
“9. Ei olisi kannattanut tilittää suhteen alussa koko menneisyyttään”.
En missään tapauksessa allekirjoita. Tosin eksän kanssa tämä teetätti tiettyjä ongelmia mutta kyllä toisen on hyväksyttävä se menneisyys. Eihän toinen olisi se ihminen joka on tänä päivänä jos hänellä olisi erilainen menneisyys.
“10. Ajattelin että ajan kanssa karsin miehesteä tuon ja tuon tavat. Mutta toista ei voi muuttaa ja väsyin yrittämään. Ero siitä tuli”
Mä toivottavasti en ole yrittänyt koskaan muutta ketään. Toki ärsyttävistä tavoista olen huomautellut ja yrittänyt karsia niitä pois (esim. se, että ei koskaan pistä mitään kaapin ovia kiinni).
“11. Olisi pitänyt stressaantua vähemmän häistä…”
No comments ;)
“12. Olisi pitänyt ymmärtää että kotitöiden linjaukset tehdään silloin kun muutetaan yhteen.”
Yeps, teinin isää taisin passata yhteen muuttaessamme hieman liikaa. Ja sitten tosiaan teinkin kaiken aina yksin. Mutta onneksi opin kerrasta :)
“13. Vaimoni alkoi yhteen muutettuamme määrätä, miten kotityöt on tehtävä. Vaimo ei ottanut huomioon sitäkään että esimerkiksi lumityöt on kotitöitä.”
Tän mä tunnustan! Mä osaan tehdä kaikki kotityöt täysin oikein ja olen kova neuvomaan niissä! Minun tapani on ainoa oikea!
Mutta noista lumitöistä en ole samaa mieltä. Olen aina sanonut (tämähän on tietysti vain teoriaa), että jos asutaan omakotitalossa, niin mies tekee enemmän niitä raskaampia ulkotöitä ja kodin korjausta (jota omakotitalossa riittää aina) ja naiselle jää sitten enemmän niitä sisällä tehtäviä töitä.
“14. Olisi pitänyt vaatia että mies olis enemmän kotona ja osallistuisi lasten hoitoon. Hän teki töitä, koska meillä oli niin paljon lainaa”.
Vaikka asuntolainasta onkin kokemusta niin me otimme lainan niin, että pärjäsimme tekemällä normaalisti töitä.
“15. Minun ei olisi pitänyt sinnitellä ja ajtella, että miehen mustasukkaisuus menee ohi.”
Minun olisi pitänyt tajuta että mies on sairaaloisen mustasukkainen jo monta vuotta aikaisemmin. Tajusin sen (tai oikeammin kai suostuin myöntämään sen) vasta erotessamme.
“16. Minulla oli pitkään harhakuvitelma että puolisoni tykkää samanlaisesta kohtelusta kuin mitä itse haluan. Yritysten ja erehdysten kautta älysin kysyä kumppaniltani mitä hän itse toivoo.”
Mä sorrun siihen kuvitelmaan että koska mies viime maanantaina halusi ruuaksi lihamureketta niin hän haluaa sitä joka maanantai. Ja sitten tieysti loukkaannun kun mies neljäntenätoista maanantaina sanoo että lihamureke on ihan hyvää mutta ei sitä tarttis ihan joka viikko olla.
“17. Mieheni sanoi että minä valitan kaikesta minkä hän mielestäni tekee huonosti mutta en kiitä koskaan”.
Tunnustan :( Tosin tuosta sain eksästä erotessa niin paljon palautetta eksältä että luulen (ja toivon) sen vähentyneen huomattavasti. Mä veikkaan että osaan nykyään jopa kiittää.
“18. Vaimoni löysä rahankäyttö oli jatkuva riidanaihe.”
En ole koskaan joutunut riitelemään kummankaan osapuolen rahan käytöstä.
“19. Yritän muistaa sanoa, miten kiva on kun mies tulee kotiin. Hän joutuu olemaan paljon ylitöissä ja olin alkanut valittaa myöhäisistä kotiintuloista, kun hän vihdoin saapui.”
Eksä teki välillä pitkää päivää mutta ei se mua haitannut - sainpahan aikaa olla “yksin”. Se, mikä mua raivostutti oli se, että hän ei ilmoittanut tulevansa myöhempään kotiin. Vitutti ihan suunnattomasti kun ruoka oli laitettuna eikä toista kuulu ei näy. Nopeasti opin että jos hän ei itse ilmoittanut tulemisistaan soitin hänelle ja kysyin koska hän on tulossa.
“20. Olen oppinut olemaan motkottamatta miehelle kun tämä lähtee kuntoilemaan, vaikka kotonakin olisi hommia.”
En ymmärrä! Miksi hemmetissä tuosta täytyy motkottaa? Kotityöt odottaa kyllä. Eikä se mies välttämättä jaksa tehdä niitä kotitöitä jos ei kuntoile välillä.
“21. Kun on lähdössä omiin menoihinsa ja potee siitä syyllisyyttä, on helpottavaa kun puoliso kehottaa menemään hyvällä omallatunnolla”.
Syyllisyyttä omista menoista? En ymmärrä! :o
“22. Olen hommat heti kuntoon -tyyppiä. Puolisoni on tahdiltaan hitaampi, mikä ärsyttää. Olen opetellut olemaan kärsivällinen. Kun toinen saa tehdä hommat rauhassa omaan tahtiinsa, ne kyllä hoituvat - ajallaan.”
Mä sanon meehelle silloin tällöin että hän on saamaton vätys. Kun tuntuu että mikään asia ei valmistu. Vielä toistaiseksi asia on jäänyt tuolle tasolle, en osaa sanoa miten paljon mua raivostuttaisi hänen hidas tekemisensä jos asuisimme yhdessä. Veikkaan että riitoja tulisi.
“23. Minun piti avioliitossani toimia kuten mies käski tai tuli riita. Luulin pitkään että jos osaa olla niin kuin hän haluaa, hän muuttuu ystävällisemmäksi. Mutta tilanne vain paheni eikä minulla ollut vähitellen omaa tahtoa ollenkaan.”
Tämä onkin sitten ihan oman blogikirjoituksensa arvoinen asia!
“24. Jälkeenpäin näen, kuinka me aloimme toistaa samojua kuvioita riidellessä… Ja olisi pitänyt hakea ulkopuolista apua, vaikka yksin, jos ei mies olisi lähtenyt mukaan”.
En osaa kommentoida. En näe mitään pahaa siinä, että riidat noudattavat “samaa kaavaa”, jos siinä kaavassa itsessään ei ole vikaa (esim. vanhojen asioiden kaivelua tai väkivaltaa). Joskus parisuhdeterapia auttaa, joskus ei.
“25. Meidän olisi pitänyt hankkia yhteisiä harrastuksia ja ystäviä”.
Kyllä! Mutta sen lisäksi molemmilla ne omat harrastukset ja ystävät.
Huomasin että kaikki omat kokemukset olivat lähinnä teinin isän ja eksän aikaisista parisuhteista. Johtuu varmaan siitä, että meehen kanssa emme elä jokapäiväistä arkea yhdessä. Sillä välttyy monelta ongelmatilanteelta ;)
Näin viime yönä unta pomosta, semmosta unta että me olimme ihastuneita toisiimme ja varovasti testailimme tunteeko toinen samalla tavalla: pieni varovainen hipaisu silloin tällöin, pitkiä katseita silmiin jne.
Mä olen viime päivinä miettinyt pomoani paljon ja sitä että pidänkö hänestä vai en. Ja ennen kaikkea sitä miten paljon voin luottaa häneen.
Hän on nimittäin todella kova manipuloimaan. Onneksi olen saanut seurata sivusta miten hän sen tekee, enkä ole itse mennyt tuohon ansaan. Narsistina olisin langennut hänen kehuihinsa välittömästi jos olisin ollut hänen ensimmäinen “uhrinsa”.
Viime viikolla kun hän tällä viikolla antoi mulle toimeksiannon, niin voi hyvää päivää sitä kehumisen määrää! “Meiltä ei löydy yhtään sellaista työntekijää eikä päämieheltäkään (yli tuhat työntekijää) kuin muutama. Mutta jos me kaksi saisimme tuollaisen toimeksiannon, ei vastapuolella olisi muuta mahdollisuutta kuin ottaa kynä ja allekirjoittaa sopimus”. Hän kehui mun myyntitaitojani tietämättä että mä en osaa myydä. Mä en saisi myytyä eskoimoille lämmittimiäkään. Ja miksi hän halusi mut tekemään tuon toimeksiannon: koska mulla on upeita ajatuksia ja kokonaisnäkemystä. Kun yhdessä teimme alustavaa suunnitelmaa niin aina kun ehdotin tai kyseenalaistin jotain sain vastauksen: “todella hyvä / upea / ehdottoman tärkeä ajatus”. Yaiks.
No, mitäs minä, hymyilin kauniisti (!?) ja annoin pomon ymmärtää että hänen kehunsa menevät läpi.
Tuota hänen kehumistaan voisi pitää jopa flirttailuna ja olen varma että koska hänen käyttäytymisensä on ollut niin paljon viime päivinä ajatuksissani se tuotti tuon unen.
Toisaalta en vieläkään tiedä miten paljon voin luottaa häneen - on siis vaan pidettävä tietty varovaisuus ja epäilys yllä. Ei tietenkään kovin kivaa ja varmasti stressaa omalta osaltaa, mutta ehkä parempi niin kuin se, että luottaa sokeasti ja huomaa tulleensa “kusetetuksi”.
Eikä muuten ollut tän päivän HS:ssa mulle uutta työpaikkaa. Joku firma haki työntekijää henkilöstöhallintoon ja se kyllä kiinnostaa mua edelleenkin. Mun vaan tarttis ensin opiskella ja kun nyt jo tulee sanomista siitä että mulla ei ole tarpeeksi aikaa parisuhteelle niin mitä se sitten olisi? Eikä mulla realistisesti kyllä varmaan olisi aikaakaan opiskeluun, saattais kolmen vuoden opiskelut venyä kuuteen vuoteen. Eli unohdetaan henkilöstöhallinnon ala ja yritetään keksiä joku muu. Vaikka Siwan kassa.
Ja likkakaveri on nyt huolissaan musta ton unen takia :) Lupasi jutella mun kanssa ens viikonloppuna laivalla ja psykologiaa: “paan sut soffalle ja otetaan snapsei ja mä teen analyysin”. Mä julkasen sen sitten täällä - mä takaan että se on hauska :D
Eilen kotiin ajellessa mietin että täytyy viikonlopun aikana laittaa Amerikan Ystävälle sähköposti. Illalla hän kuitenkin ilmestyi meseen ja sain kerrottua asiani hänelle :)
Hän on vihdoin saanut green cardin. Olen onnellinen hänen puolestaan :)
Vaikka itsekkäänä ihmisenä ajattelin että se taitaa nyt sitten tarkoittaa sitä, että häntä on ihan turha kovin nopeasti odottaa takaisin Suomeen noin niinkuin pysyvämmin. Joudun siis edelleen elämään hänen kanssaan virtuaaliystävämaailmassa *snif*
No, onneksi on nykyaika ;p Sähköpostit kulkee ja mese on olemassa.
Eikä auta muu kuin jatkossakin reissata ja olla toinen toistemme riesana ;)
Hän on ehkä tulossa parin kuukauden päästä eurooppaan ja samalla Suomeen - odotan sitä jo kovasti!
Ja onhan meillä teinin kanssa suunnitteleilla syksyksi reissu Amerikan Ystävän luokse.
On ollu hässäkkä viikko. Tuli tehtyä 53 tuntia töitä.
Päivitys lauantaina 27.1: Tein tänään vielä yli kaksi tuntia töitä, purin viime viikon sähköpostit ja tein tammikuun matkalaskut, yhteensä tunteja tuli siis 55!
Päivitys sunnuntaina 28.1: tein tänään vielä 50 minuttia töitä. Piti tutustua uuden tuotteen materiaaliin jotta osaan tehdä siitä tiistaina “tiukkoja” kysymyksiä. Tunteja lähes 56.
Sain pomolta keskiviikkona toimeksiannon: mun täytyy tehdä noin 20-diainen voimapiste-esitys ensi perjantaiksi. Täytyy viikonlopun aikana kaivella esiin se toiminto jolla voimapisteessa voi tehdä niitä linkkinappeja - en muista mistä ne tulee.
Torstaiaamuna oli kello soimassa klo 4.30, mutta heräsin jo 3.20 - yaiks! Kone Kemiin lähti klo 6.20.
Tornion reissu meni hyvin :)
Kotimatkalla Kemin kentällä pisti väkisinkin yksi paikallinen täti hymyilyttämään. Hän oli lähdössä kolmen naisystävänsä kanssa Thaimaahan. Häntä jännitti ihan hirmusesti koko ajan että onko kone myöhässä. Koko ajan kuitenkin infotaululla oli aikataulun mukaiset ajat. syy tädin hermoiluun oli se, että hänen piti olla lomalennon lähtöselvityksessä klo 23.50. Ja meidän kone oli aikataulun mukaan Helsinki-Vantaalla klo 19.40. Eli vaikka kone olisi ollut hieman myöhässäkin ei tädillä olisi ollut hätää. Ja jos perkele on tommonen hermoheikko apina, niin menis aikasemmalla koneella! No joo.
Tän päivän Kotkan reissukin meni hyvin vaikka ajokeli kotiin päin olikin ihan helvetin huono. Mutta malttia onneksi löyty :)
Kotiin tulin Itäkeskuksen kautta. Kävin ettimässä uutta talvitakkia itelleni. Kävin Halosella, Aleksi 13:sta ja Stokkalla. En kokeillut yhtäkään takkia :(
No, Haloselta löysin uuden blazerin - mulla oli tarve uudelle mustalle blazerille. Yhtä kokeilin ja sen ostin. Helppoa kuin hengitys.
Ens viikolla ei ole koulutusta kuin torstaina Riihimäellä mutta muuten viikko onkin taas ihan täynnä.
Maanantaina opettelen uutta koulutettavaa tuotetta ja sen jälkeen teen torstain koulutusmateriaalin.
Tiistaina on ensin asiakaspalaveri ja sen jälkeen päämiehen tiedotustilaisuus heidän uusista tuotteistaan.
Keskiviikkona teen sen pomon haluaman esityksen.
Perjantaina testaan yhtä etäkoulutussovellusta ja sen jälkeen demoan toisella sovelluksella etäkoulutusta pomolle ja kollegoille.
Sitten pian kotiin, junaan ja Helsinkiin.
Laiva Stokikseen lähtee klo 17 :D
Mies sanoo naiselle: “sä olet lihava” ja nainen loukkaantuu.
Mies kysyy naiselta: miksi sä olet loukkaantunut?
Nainen vastaa: koska sä sanoit mua lihavaksi, se tuntuu minusta pahalta.
Mies on sitä mieltä että naisen “tulkinta” miehen sanomisesta ei ole “täysin oikeudenmukainen”!
Miten helvetissä tuo sitten pitää “tulkita”?
Ja miksi vitussa mies edes puhuu niin, että hänen puheensa on “tulkittava”?
Miksi mies ei voi puhua suoraan?
“Sä olet sosiaalinen ideaalikaasu. Laajenet täyttämään kaiken käytettävissä olevan tilan lyhyimmässä mahdollisessa ajassa”.
Amerikan ystävän kommentti tänään mesessä.
Mulla oli ratsitunti tänään. Meitä edeltävällä tunnilla oli puolet ratsastajista paikalla (hitto kun olis tienny, olisin mennyt sillekin tunnille). Meidän tunnilta ja meitä seuraavalta tunnilta oli niin moni peruuttanut, että nämä kaksi ryhmää oli yhdistetty.
Vähän mietin etukäteen että miten “mielenkiintoisia” hevoset mahtaa olla kun tuli nämä pakkaset ihan yllättäen mutta ehkä ne olivat ehtineet suurimmat virtansa juosta jo eilen. Kaksi hevosta sinkoili - molemmat sellaisia jotka saattavat sinkoilla muulloinkin ihan “huvikseen”, eli silloinkin kun ihminen ei näe / kuule /haista siihen mitään syytä. Ei siis onneksi mitään draamaa tunnin aikana.
Meidän opettaja on ostanut uuden hevosen - naamastaan se on nätti kuin mikä mutta ihan helvetin iso. Taas. Hänen edellinen hevosensa oli myös sellainen zernobyl-versio. Sen enempää hevosesta en nähnyt kun se oli karsinassa, jossa on kalterit “liian” korkealla ja pojalla (nimestä päätellen: Jori) ol iloimi päällä. Se on meidän tallilla parin viikon ajan väliaikaismajotuksessa.
Meillä alkaa kaksi pienryhmää (maks. viisi ratsukkoa): tiistaisin klo 16-17 istuntaryhmä ja torstaisin samaan aikaan kokeneet ratsastajat. Tiistain istuntaryhmä tekis mulle ihan helvetin hyvää, mutta on mun kannalta hassu aika, oma vakkaritunti kun on tiistaisin klo 19-20. Toisaalta jos pääsee tuohon istuntaryhmään niin sitten voi oman tunnin perua ja käydä ratsastamassa sen pois joku toinen päivä.
Kokeneiden ratsastajien ryhmään voisin kai osallistua harrastusvuosien perusteella mutta mä en pidä itseäni “kokeneena” eli osaavana ratsastajana.
Käväsin tänään keskisessä Suomessa, eli Jämsässä.
Mä tulin äärimmäisen iloiseksi kun huomasin klo 7.50 että taivas vaalenee, selkeästi rupes aurinko nousemaan - se tietää pitempää päivää eli kevättä :)
Paitsi että kun pääsin asiakkaan pihaan noin tasan kello 9 en ollut enää yhtään iloinen: auton lämpömittari näytti 23 astetta pakkasta!
Paikka paikoin oli kyllä tosi kaunista kun puissa oli vähän lunta!
Torstaina menen Tornioon, tällä hetkellä FMI:n sivujen mukaan Torniossa on silloin enää kuusi astetta pakkasta, mutta helvetillinen tuuli: 15m/sek. Se tekee pakkasen purevuudesta saman kuin 17 asteen pakkanen - yaiks! Ennemmin olisin torstaina pk-seudulla: täällä on (FMI:n sivujen mukaan siis) 13 astetta pakkasta mutta tuulta vain 1m/sek.
Ei mulla mitään pakkasta vastaan ole, kunhan sitä vaan ei ole liikaa. Kymmenen miinusastetta on ihan sopiva. Jos ei tuule! Tuuleminen pitäisi pakkasella kieltää.
Voisiko joku käydä vaijereilla sitomassa puut kiinni, ettei ne pakkasella heilu ja aiheuta tuulta?
Mä muuten ajan perjantaina Kotkaan ja sillon voi olla ihan vitun liukasta: torstaina Hesassa pakkasta 13 astetta ja perjantaina miinus nolla. Kotkassa on torstaina kanssa 13 pakkasta ja perjantaina plus yksi.
Perse!
Teini katteli viikolla jotain ruokaohjelmaa ja tokas mulle: “säkin voisit äiti ottaa vähän uutta näkökantaa tohon ruuan laittoon ja tehdä joskus jotain erilaista”. “Joo, mielelläni. Kerro vaan mitä tehdään, niin kyllä mä teen.” “Voitaisko lauantaina syödä salaattia?”.
Ja niinhän teini sitten teki listan salaattiaineista ja salaattia syötiin.
Koska yhdistetty lounas ja päivällinen oli niin kevyt (me ei viikonloppusin yleensä syödä kuin yksi lämmin ruoka) oli “pakko” keksiä illaksi joku iltapala. Annoin senkin keksimisen teinin tehtäväksi, mutta ei hän kuulemma keksinyt mitään. No, iltapalaksi oli sitten dippivihanneksia, lihapullia ja teinin toiveesta myös nakkeja ja juustoa.
Ja jos joku vielä väittää mulle että kevyttuotteet on yhtä maukkaita kuin ei-kevyttuotteet niin mä en enää usko. Ostin nimittäin kevyt-salaneuvosta ja kevyt-mustaleimaa eikä kumpikaan ollut lähelläkään oikean makuista! Salaneuvos oli itse asiassa jopa täysin mautonta!
Mees osti tänään kaupasta pussillisen peruna-sipulisekotusta ja paketillisen munia. Kun tultiin kyläreissulta kotiin teini kysyi ensimmäisenä “mitä me syödään”. Pyttipannua, vastasin. Mees meni jääkaapille ja kysyi: “mistä se pyttipannu tehdään?” “Niistä perunoista ja eilen jääneistä nakeista ja lihapullista” “ei täällä ole nakkeja eikä lihapullia”.
Teini-perkele ;) oli syönyt ne “aamupalaksi”. *Huoks*
No, mees lähti sitten kaupasta ostamaan nakkeja ja lihapullia.
Tyhjensin jääkaapista sitten kaikki herkut siihen pyttipannuun joten nyt voi alottaa painon pudottamisen. Ei sitä onneksi ole kuin kilo yli “sallitun”, mutta siitä kilostakin on päästävä eroon. Painoindeksi on vieläkin normaalin rajoissa (23), mutta mulla on omat rajani siihen mitä mä saan painaa ;)
Tuo kilo pois ja toivottavasti pari muutakin - eikös jokaisella naisella ole tarve saada se “viisi ylimääräistä kiloa” pois ;)
Autossa on vielä puoli pussia mun “matkanameja” (ostan aika usein Pandan Lakumixin pitkillä ajomatkoilla), mutta ne tulee tuhottua huomenna - kuusi tuntia autoilua edessä.
Niin, ensi viikko: huomenna lähtö kuudelta Jämsään ja toivottavasti viimeistään klo 14 aikaan takaisin kotiin päin.
Tiistaina tohon muutaman kilometrin päähän pitämään puolen päivän lisäkoulutusta - tämän asiakkaan yhteyshenkilöt ovat aivan ihania, sinne on kiva mennä :)
Keskiviikkona pomon kanssa palaveri koskien meidän tuoteprojektia ja loppu päivä toimistolla.
Torstaina aamulennolla Kemi-Tornioon ja toivottavasti jo päiväkoneella takasin. Liput on kuitenkin varoilta varattu iltakoneeseen.
Perjantaina mahdollisesti toisen asiakkaan luokse antamaan lisäkoulutusta - reissupäivä siis mahdollisesti sekin.
Jos perjantain koulutus toteutuu, ei ensi viikolla siis ole kuin 2 * 1/2 toimistopäivää. Eli se tavoite kahdesta toimistopäivästä ei toteudu :(
Eikä viikko muutenkaan ole paras mahdollinen - kahtena aamuna herätys aikaisemmin kuin laki sallii :( No, Torniossa ei onneksi tarvitse itse ajaa, vaan menen kentältä taksilla asiakkaan luokse.
