Kuukausiarkisto Joulukuu, 2006
Nyt on taas onneksi vaateasiat pitkäksi aikaa kunnossa. Kävin “shoppailemassa”. Siis mähän olen yksi maailman huonoimmista shoppailijoista.
Mun piti ostaa uudet vapaa-ajan housut (lähdin etsimään farkkuja) ja muutama duunipusero.
Yleensä ostan vaatteeni teinikaupoista, mutta farkkuja en lähtenyt niistä katselemaan. Mä vaan en voi laittaa matalalla vyötäröllä varustettuja farkkuja jalkaani. Ei tässä iässä! Eikä varsinkaan tällä mahamakkaralla!
Menin siis ensin Anttilaan. En kokeillut yksiäkään farkkuja - kaikissa matala vyötärö tai boot cut -lahkeet, nekään ei ole mua.
No, seuraavaksi CM:ään. Sieltä löyty sitten jo useammatkin farkut kokeiltavaksi ja löytyi jopa yhdet sopivat :)
Kurkkasin vielä pikaisesti puserot läpi ja ostin kaksi kauluspaitaa. Toinen ihan perusvalkoinen 3/4-hihalla ja toinen punavalko-raidallinen. Pystyraidat! Yksikään itseään kunnioittava nainen ei laita vaakaraitaa päällensä. Ellei kyseinen nainen satu olemaan anorektikko tai muuten vaan alipainoinen.
Muuten ostoskierros meni suhteellisen mukavasti: ihmisiä tai huutavia kakaroita ei ollut hermojen menoon asti liikenteessä :)
Ihanaa, nyt ei tartte shoppailla pitkään, pitkään aikaan :)
Sillon kun mulla on hyvä nukkumisvaihe menossa ja saan nukkua niin paljon kuin haluan, nukun näköjään 10-11 tuntisia yöunia :)
Kyllä mä sen olen tiennyt että talviaikaan kahdeksan tuntia on mulle ihan ehdoton minimi, mieluiten yhdeksän, mutta yhdeksän tunnin yöunet on joskus viikolla vaikee järjestää: jos herää kuudelta, niin olis ysiltä jo käytävä nukkumaan. Käytännössä se tarkottais sitä, että univalmistelut olis alotettava jo kasilta - usein se on vielä liian aikaista, siihen aikaan tulee vielä tehtyä kotitöitä.
Mutta nyt olen nukkunut monta yötä todella hyvin ja pitkään - olo on todella upee :)
Nyt tähän päälle sopivasti ulkoilua tänään, huomenna ja sunnuntaina, niin eiköhän sitä sitten taas jaksa pakertaa töissä muutaman viikon :)
Jouduin illalla ottamaan toisenkin migreenilääkkeen. Tää oli taas näköjään pitkä kohtaus :( Siitä ei muuten ole kauheen montaa viikkoa kun mulla viimeeksi oli migreeni. Jos en ihan väärin muista, niin se oli 15.12., eli samana päivänä kun meillä oli kehityspäivä. Ja silloinkin muistaakseni jouduin ottamaan kaksi lääkettä ennen kuin kohtaus meni ohi. Onneksi noi lääkkeet kuitenkin auttaa niin paljon, että jos otan sen ajoissa ja saan sen jälkeen nukkua vähän niin kohtaus ei häiritse. Mutta silti mä en suostu siihen, että kohtauksia rupeaa tulemaan useammin ja että ne kestää pidempään. Kukaan ei ole mun kanssa neuvotellut tästä asiasta, joten mä en ole antanut siihen lupaani!
Toisaalta…. (täysin aiheesta riippumaton kommentti: mun aamukahvi maistuu pohjaan palaneelta) mä mietin eilen illalla sitä, että kun viimeeksi otin lääkkeen siinä vaiheessa kun migreeni oli vasta tulossa ja eilen otin sen samaan aikaan ja molemmilla kerroilla olen joutunut ottamaan kaksi annosta, niin voisiko se kuitenkin mennä niin, että jos annan sen kohtauksen tulla kunnolla päälle ja otan lääkkeen vasta sitten, niin pääsisin sitten kuitenkin tavallaan niinkuin vähän helpomalla?
Välipalaksi muutama hapankorppu, joissa päällä juustoa ja kinkkua.
Hetken päästä janottaa. Iso lasi vettä.
Kirjan kanssa sohvalla ja käsi etsiytyy kuin itsestään Fazerin konvehtirasian sisälle ja poimii ensimmäisen sormiin osuvan konvehdin. Kymmenkunta konvehtia menee lähes huomaamatta.
Hetken päästä janottaa. Iso lasi vettä.
Kohta tekee mieli jotain suolaista.
Josko vaikka yhden kinkkuleivän.
Hetken päästä janottaa. Iso lasi vettä.
Kirja ja sohva. Ja käsi vaeltaa itsestään konvehtirasian sisälle.
Tätä tää on ollut koko päivän :)
Tai siis sen jälkeen kun migreeni helpotti.
Kirjaa on jäljellä noin 70 sivua.
Luen sen loppuun ja lähden sitten tonne ostoshelvettiin jos ehdin.
Mä olen hidas lukemaan.
Jos en ehdi, niin huomenna sitten. Mä olen nyt lomalla ja mä rentoudun nyt kunnolla!
Kirjan, suklaan ja kinkkuleipien voimalla!
Tänään ei sitten mennä ainakaan ratsastamaan. Ja vaateostoksille mahdollisesti vasta illalla.
Iski perkele migreenin!
Onneksi olen tullut edes jossain asiassa hieman järkiini ja otin lääkkeen ajoissa enkä niinkuin tähän asti olen toiminut: lääke vasta sitten kun ei enää näe mitään ja pää räjähtää ihan nyt just tällä sekunnilla. Nukuin tunnin ja olo on nyt suhteellisen hyvä. Särkee enää oikeeta poskipäätä. Ja ruokakin maistuu - pupellan tässä samalla hapankorppua kinkulla :)
Hyvä ettei huomiselle ollut mitään ohjelmaa, voi suosiolla siirtää tälle päivälle suunnitellut asiat huomiselle - älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomenna ;)
Tapas-lajitelma, juomana kuiva kuohuviini, esim. Sibelius
- combo italialaisista ja espanjalaisista tapaksista sen mukaan mitä kenenkin tekee mieli ja mitä kaupasta löytyy
Paimenen pihvit, Hasselbackan perunat ja aurinkotomaattikastike. Lisäksi meehen tekemiä hyviä paprikoita. Juomana punaviini pönikästä
- paimenen pihvin ohjeen löysin ruokapirkasta, ei olla aikaisemmin tehty niitä, mutta pihvi ei kai voi mennä pieleen? Tosin me jo eilen keskusteltiin meehen kanssa siitä miten pihvit kuuluisi oikeaoppisesti valmistaa - saas nähdä mitä siitä tulee ;p Mä en ole pihvi-ihminen enkä muista koska olisin viimeeksi syönyt kunnon pihvin, mutta kai sellaisen voi kerran vuodessa syödä? Varsinkin kun sain pihviveitset joululahjaksi :) Aurinkotomaattikastikekkin on ihan uusi tuttavuus, se löytyi mun ruokaohjeista. Siihen on jo suunniteltu omat sovellukset ;) Ja paprikat on niitä hyviä paprikoita joita söimme meehen kanssa kun hän oli mukana mun työmatkalla Etelä-Karjalassa.
Suklainen jogurttivaahto
Tää on mun bravuuri :) Ei liian makea, suhteellisen kevyt ja ihan älyttömän hyvä :)
Jälkiruoka ja paprikat on valmistettava jo perjantaina.
Halukkaille kahvi & avec tai irkkukahvi
Illalla juustolajitelma.
Miltäs kuulostaa?
Nyt täytyy ruveta tekemään kauppalappua :)
Miksi miehet on noin omituisia?
Miksi täysin yksinkertaisesta asiasta tehään helvetin vaikee?
Ja miksi mietitään että mitä muut mahtavat ajatella?
Ja miksi mies ei voi tehdä omille tavaroilleen (en nyt puhu mulkusta enkä kivespusseista vaan esimerkiksi vaatteista) samaa mitä nainen voi tehdä omilleen?
Miksi miehet ihmettelevät mistä naiset vetävät herneen nenäänsä?
Miksi miehet ihmetellessään yrittävät syyllistää naisen siitä että nainen on suuttunut?
Miksi, oi miksi miehet on niin hankalia???
Vaikka kyllä….
mees on aivan ihana.
Vaikka onkin välillä niin saatanan perkeleen helvetin hankala.
Mees löysi jokin aika sitten (8.12.) Cityn blogeista merkinnän, jonka kirjoittaja on lähdössä ensi keväänä Tunisian Sousseen ja pyysi ihmisiä kertomaan paikasta.
Mees kertoi kirjoituksesta minulle ja minä lisäsin hänelle linkit meidän viime kevään matkapäiväkirjaan sekä kerroin että Suomi24:n sivuilta löytyy joku matkailukeskustelupalsta, jota kannattaa käydä myös lukemassa.
Mitään kommenttia emme ole saaneet ko. henkilöltä.
No, eihän meidän matkapäiväkirjamme varmaankaan ollut ihan sitä, mitä hän odotti. Hän on syntynyt 1986, eli on 20-vuotias. Ja mehän ei käyty kertaakaan missään bilettämässä.
Mutta mielestäni hän olisi silti voinut laittaa jollain konstilla edes viestin “kiitos”.
Oli sitten taas vaihteeksi perkele viimenen kerta kun mä ketään autan ;)
Joulun juhlapäiväputki on ohi. En meinaa tehdä teille yksityiskohtaisesti selkoa miten meidän joulu meni, mutta sen kerron, että se meni äärimmäisen rennosti ja hyvin - kuten aina. Nautin meidän perheen tavasta viettää joulu :) Mutta ehkä “saunan jälkeen syötiin jouluateria” on kuitenkin sitä tekstiä, joka kuuluu “jokaisen” jouluun eikä oikeasti kiinnosta ketään ;)
Eilen hyvin varovasti lopettelin joulun “makaan sohvalla, luen kirjaa ja syön suklaata” -olemista ja kävin ratsastamassa.
Tänään noustiin meehen kanssa sängystä klo 11 aikaan ja klo 13.30 mä otin jo päiväunet ;) Olen nukkunut kaksi yötä todella hyvin :)
Kävin kävellen kaupassa ja ostin meehelle yhden punaisen ruusun; hän oli saanut postia, joka antoi aihetta juhlaan. Toin ruokaostokset kotiin, otin yhden shampanjapullon ja lähdin viemään ruusua ja shampanjaa meehelle.
Soitin ovikelloa mutta hän ei avannut. Soitin toisen kerran eikä hän avannut vieläkään. Menin vastoin omia periaatteitani mutta meehen luvalla sisään omilla avaimillan ja… yllätin meehen ns. “rysän päältä”. Ei, ei hän toisen naisen kanssa ollut, vaan…. No, käyttäkää mielikuvitustanne ;)
Mees oli hieman nolona, mutta mua asia ei haitannu pätkääkään.
Lähdin lenkille kuten oli suunnitellutkin.
Mitäs tässä nyt sitten on loppuloman aikana ohjelmassa?
Ajattelin vielä jatkaa “makaan sohvalla, luen kirjaa ja syön suklaata” -olemista (lukemattomia kirjoja riittää ja ostin tänään vielä puoleen hintaan Fazerin ison konvehtirasian ;)).
Huomenna vois yrittää jaksaa mennä tonne ostoshelvettiin etsimään vapaa-ajan housuja ja työpuseroita. Tosin just kerrottiin uutisissa että alennusmyynneissä on ostoryntäys, joten voi olla että mun hermoni ei sitä kestä ;( Illalla yritän päästä ratsastamaan.
Perjantaille ei ole mitään ohjelmaa :)
Lauantaiksi yritän saada ratsastustunnin (meillä on lauantaisin opettaja, jonka tunneilla en ole vielä käynyt) ja illalla on Kolmannessa olohuoneessamme “pikkujoulut” ;)
Uuden vuoden aatto vietetään näillä näkymin rauhallisesti kolmisin kotona. Laitetaan hyvää ruokaa ja puolen yön aikaan lähdetään shampanjapullon kanssa ulos katsomaan kun ihmiset ampuu raketteja.
Meillä on meehen kanssa tänään 2-vuotisseurustelupäivä. Ai miten me juhlistimme päivää? Juomalla kolmannessa olohuoneessamme siiderit ;) Ei vaan, emme oikeasti mitenkään. Satuimme vaan meehen kanssa olemaan lähes samaan aikaan lähdössä kotiin joten teimme treffit Seehen ja joimme siiderit.
Aika on mennyt nopeasti. Ja suurin osa siitä on ollut hienoa tai upeaa :) Toki on ollut myös vaikeita aikoja, mutta me osataan meehen kanssa keskustella vaikeistakin asioista ja nopeasti me on aina saatu kaikki kipeätkin asiat selvitettyä.
Tästä on upea jatkaa eteenpäin ja katsoa kuinka monta kahta vuotta meillä vielä on edessä :)
Kävin tulevan aviomieheni kanssa maanantaina paikallisessa kauppakeskuksessa “kahvilla”. Siis sovimme että menemme kahville, oikeasti menimme kuitenkin mäkkäriin syömään.
Kun olimme syöneet, tuleva aviomieheni nousi pöydästä ylös ja sanoi “no niin, nyt mennään” ja lähti viemään omia roskiaan pois. Minä keräilin tavaroitani ja huutelin hänen peräänsä: “vittu sä oot aina just tommonen! Koko ajan vaan pitää mennä ja olla tekemässä jotain. Koskaan ei saa edes hetkeä vaan olla. Mä en kestä tota! Mä vittu otan eron susta”.
Aika monta päätä kääntyi katsomaan ;)
Lähdimme kävelemään kauppakeskuksen toiseen päähän ja tuleva aviomieheni kysyi: “huomaatko miten säälivästi sua katotaan?”. “Jaa, en ole huomannut, mutta se varmaan johtuu siitä että ihmiset ovat tottuneet näkemään mut täällä huomattavasti sua komeamman miehen kanssa ja nyt mä olen tommosen kanssa liikenteessä ;)” “ei se siitä johdu, vaan siitä, että ne huomaa kun mä tarkistan kaikkien naisten perseet täällä” :)
Menimme sellaiseen väliaikaiseen myyntipisteeseen, josta tuleva aviomieheni halusi ostaa erilaisia “knoppileluja”, semmosia niinkuin esimerkiksi pirunnyrkki.
Tuleva aviomieheni kertoi siinä leluja valkatessaan että Thaimaassa ollessaan hän oli ostanut sellaisia leluja toista kymmentä.
Kysyin häneltä “mitäs tauteja sä toit sieltä?” “No mitäs sä sait multa?” “no ainakin sen klamydian ja tippurin”.
Saatiin taas vähän omituisia katseita osaksemme ;)
