Kuukausiarkisto Lokakuu, 2006
Olen tänään ajatellut meehen teiniä aika paljon. Lähinnä sympatiseerannut ja toivonut että kaikki on mennyt tänään tallikeikalla ok. Tiedän millaista tietä hän joutuu ajamaan tallille ja veikkaan että se ei ollut yhtään sen paremmassa kunnossa kuin meidän tallitie. Mulla ei onneksi ollut mitään ongelmaa vaikka auto pariin kertaan lähtikin menemään uria pitkin eikä totellut ohjausta. Mutta ajokokemuksesta on hyötyä, ei tule toimittua reaktion mukaisesti ja iskettyä jarrua pohjaan. Lisäksi meehen teinin pikkuvolkkari on huomattavasti kevyempi kuin mun autoni.
No, jokainen joutuu joskus ajamaan ensimmäiset liukkaan kelin ajonsa ja kun vaan pitää maltin mukana niin kuten OPKK:n mainoksessa sanotaan: kokemus tuo varmuutta :)
Nyt mä tarvitsen hyviä neuvoja! Tai itse asiassa yksi hyvä neuvo riittää ;)
Kuten kerroin, kummipoika oli meillä kylässä viikonloppuna ja veimme hänet ja hänen pikkusiskonsa kotiin sunnuntaina.
Kummipoika ei muistanut muistuttaa huonomuistista kummitätiään siitä, että hän saattaa kärsiä matkapahoinvoinnista joten ajoin - kuten aina ennenkin - isäni luokse “pikkutietä” pitkin. Vaihtoehtona olisi kiertää kehää pitkin, jos kummipoika olisi huomannut muistuttaa asiasta.
Lisäksi kummipoika ei kuulemma pystynyt kertomaan että hänen on paha olo (tästä meni kummitädillä pienoisesti hermot) vaan se oksennus tuli sitten autoon.
Ja nyt autossa tietysti haisee!
Oksennukset putsattiin autosta ja veljeni luona sitä putsattiin myös tekstiilien kuivapesuaineella. Haju oli ja pysyi. Ostin eilen jotain tekstiilien puhdistusvaahtoa ja putsasin penkin hyvin. Edelleen haisee.
Millä mä saan sen hajun pois?
Tarvittaessa saan auton viikonlopuksi lämpöiseen talliin, joten mulla on mahdollisuus pestä se jonkinlaisella (siis pienellä) vesimäärällä mutta tarttis tietää mikä on se paras “pesuaine”, jotta ei tarvitsisi moiseen operaatioon ruveta kovin moneen kertaan.
Onhan tässä maassa paljon lapsia jotka oksentelee autoon - jonkun on pakko tietää joku hyvä konsti!
Auttakaa!
Vinkit voi lähettää vaikka suoraan mun sähköpostiin janen_posti@luukku.com.
Kiitos jo etukäteen :)
Tää ei ole mun (vaate)aamuni! Työvaatteiden valkkaaminen oli helppoa - mulla yleensä on. Punainen pusero (lähes uusi, kerran käytetty), harmaa farkkuhame ja -liivi.
Kuinka ollakaan, puserossa oli edessä joku vitun tahra! Kyllähän mä sitä jo eilen kattelin kun silitin puseroa, mutta luulin sen olevan vaan höyrysilitysraudan kosteutta. Pesin sen tahrakohdan, toivottavasti lähti puhtaaksi! Pusero on nimittäin kivan punainen enkä todellakaan haluaisi värjätä sitä! No, sitten ei enää ollutkaan kaapissa puseroa, jonka kanssa se liivi olisi sopinut. Laitoin siis farkkuhameen ilman -liiviä.
Edessä on kuusi tuntia seisomista (tänään on eka osa näistä koulutuksista joita kirosin jo jokin aika sitten) joten jalkaan on hyvä laittaa tukisukkahousut.
Älkää naurako, niitä on nykyään saatava ihan normaaleina 15 denierin sukkahousuina eikä ne ulkoisesti eroa normaaleista sukkahousuista mitenkään. Laatikossa oli kahdet jo aikaisemmin käytetyt (ja pestyt) tukisukkahousut joten sellaiset jalkaan. Ja enkös mä perkele rikkonu ne molemmat kun vedin niitä jalkaani! Perse! Koskakohan mä olen viimeeksi rikkonut sukkahousuja? Kuukausi sitten ollessani tämän samaisen asiakkaan luona, samana päivänä kun koin yhden naisen helveteistä.
Onneksi kaapissa oli myös käyttämättömiä tukisukkiksia joten sain sellaiset jalkaani :)
Vielä tässä kuulkaa käy niin, että kun vedän noi saappaat jalkaani niin jossain koulutuksessa (aivan varmasti siinä, jonka asiakas videoi) menee saappaasta korko poikki. Tai mä lounaalla kaadan koko tarjottimen päälleni. Tai jotain muuta yhtä “hauskaa”. Mutta siitä mä raportoin sitten myöhemmin, nyt asiakkaan luokse!
Mun 11v kummipoika tuli meille yökylään lauantaina :) Ja jotain kivaahan sitä piti hänen kanssaan järkätä. Käytyämme kaupassa ja syötyämme lounaan otin 20 minuutin päiväunet - teki ihan älyttömän hyvää :)
Sen jälkeen lähdimme bongaamaan myrskyä ;o
Laitoimme lämpöisesti vaatetta päälle ja lähdimme Vuosaareen meren rantaan. Evääksi otimme mukaan kuumaa kaakaota, kermavaahtoa, keksejä sekä mulle ja meehelle 4 cl minttupullot :)
Ajoimme ensin Ramsinniemeen mutta siellä oli täysin tyyntä - tuuli kun kävi pohjoisesta päin. Näimme kuitenkin sieltä, että Kallahden edustalla oli jonkinlaista aallokkoa. Suunnistimme siis sinne!
Ja kyllä! Siellä oli tuulta ja pientä aallokkoa.
Nautimme tuulesta ja ihastelimme upeita syksyn värejä.
Kun rupesi palelemaan joimme kaakaot ja lähdimme kotiin (tyhjensimme meehen kanssa vain toisen minttupulloista, toisen kun piti ajaa takaisin kotiin). Tuli kyllä hyvä fiilis :)
Galleriassa on omasta mielestäni parhaita meehen ottamia kuvia myrskybongauksestamme.
Kotona meitä odotti päivällä kaupasta ostetut hampurilaistarvikkeet.
Ei muuta kuin pihvien paistoon ja hampurilaisten rakenteluun.
Loppuilta meni King Kong -leffaa (sitä uutta versiota) katsellessa ja irtokarkkeja syödessä.
Sain taas nukuttua hyvin noin klo 5.30 saakka jonka jälkeen torkuin kunnes kummipoika tuli herättämään meidät.
Aamiaisen jälkeen ajoimme hakemaan kummipojan pikkusiskon isäni luota ja sitten lapset kotiin.
Viikonloppu oli taas vallan mainio. Ihminen voi nauttia pienistä yksinkertaisista asioista jos vaan on halua siihen.
Tänä aamuna huomasin, että olen saanut viikonlopun aikana nukuttua silmäpussit pois :)
Viime viikon loppu oli työn puolesta taas aika rankka. Lisäksi syksy on nyt ihan “virallisesti” saapunut: mä valvon taas öisin. Kevät ja kesä on mulle helpointa aikaa. Syksy ja varsinkin keskitalvi kaikkein vaikempia. Joku joskus sanoi että mun valvominen johtuu masennuksesta ja ehkä taustalla voi ollakin lievää masennusta - mä kun en nauti tästä pimeydestä!
Keskiviikkoiltana menin sänkyyn 20.30 aikaan ja otin noin neljänneksen unilääkkeen. Ajattelin että se auttaa nukahtamaan. Kissan viikset! Pyörin hereillä yli tunnin ja otin toisen neljänneksen. Sen jälkeen nukahdin. Onneksi! Herätyskello nimittäin soi 4.30 ja lähtö kohti Tamperetta oli 5.30.
Myöhästyin asiakkaan luota hieman - tai siis olin asiakkaan luona juuri sillä hetkellä kun koulutuksen piti alkaa - kello 7.30. Koulutus pääsi alkamaan noin 10 minuuttia myöhässä. Ja kun mulle ekan kerran käy niin, että koulutus alkaa myöhässä niin tietysti joku kirjottaa sen palautelomakkeeseen: “kouluttaja hieman myöhässä, muuten ok”!!!!
Wittu!
Asiakkaan luona oli suhteellisen rankka päivä ja lisäksi pääsin lähtemään sieltä vasta klo 17.15.
Suuntana oli Kouvola.
Tampere - koti välimatka on noin 170 km.
Koti - Kouvola välimatka on noin 140 km
Tampere - Kouvola välimatka on noin 190 km.
Laskin siis “säästäväni” noin 120 km, kun en aja kodin kautta.
Lisäksi pystyin pistämään perjantaina herätyskellon soimaan vasta silloin kun olis pitänyt lähteä kotoa ajamaan Kouvolaan.
Hotellille saavuin torstai-iltana klo 20.10.
Onneksi noista pitkistä työpäivistä saa joskus pientä hyvitystä: hotelli oli ihan hemmetin viihtyisä - oikein harmittaa että Kouvola on niin lähellä, siellä ei varmaan tule juurikaan yövyttyä. Eikä sinne varmaan tule lähdettyä edes meehen kanssa kutemaan kun ei siellä ole mitään muuta! Lisäksi business-matkustajille oli tarjolla todella hyvää ruokaa. Alkuruuaksi chevre-salaattia pestokastikkeella ja pääruuaksi valkosipulimaksaa ja perunamuussia. Ja molemmat oli tosi slurp! Join ruuan kanssa kaksi lasia punaviiniä. Kun otin laskun tilasin samalla vielä “jälkiruuaksi” kolmannen lasin punkkua.
Toinen tarjoilijoista kävi hetken päästä kysymässä “onko sulla kaikki hyvin täällä?” “on oikein hyvin” vastasin hänelle. “Hyvä, luulin jo että me ollaan unohdettu sut tänne perimmäiseen nurkkaan” “Ette ole” hymyilin hänelle. “Hyvä, nauti olostasi” hän sanoi. Varmaan näki musta että olen hetken huokasun tarpeessa tai näki että juuri sillä hetkellä nautin olostani.
Sain nukuttua yöni hyvin noin kello viiteen asti, sen jälkeen lähinnä torkuin kunnes herätyskello soi.
Päivä asiakkaan luona meni “normaalisti” ja lähdin ajamaan kotia kohti noin klo 15.00.
Soitin kotimatkalla aika monta työpuhelua ja yksi niistä sai mut raivoihini! Eräs asiakas oli laittanut palautetta jossa he pyysivät erään toisen järjestelmän asiantuntijaa pitämään heidän loppukoulutuksensa. Tämä yhden järjestelmän asiantuntija kun on “saanut paljon hyvää palautetta, mutta “oikeat” kouluttajat eivät”. OK, jos palaute on aiheellista, niin helvetin hyvä, että sitä annetaan. Mutta mitä sellainen palaute on että “ette ole saaneet hyvää palautetta”? Hieman pitäisi yksilöidä, kiitos!
No, katsotaan miten asia etenee.
Lisäksi kuulin että tän mun ison projektin käyttöönotoista jätetään yksi osa toistaiseksi pois - teknisten ongelmien vuoksi. Se tarkoittaa joko sitä että käyttöönotot ovat jäissä toistaiseksi kokonaan tai sitten sitä että tulen käymään joissakin paikoissa kahteen kertaan. Ensin ottamassa osan järjestelmästä käyttöön ja sitten myöhemmin sen osan, joka jätetään nyt pois.
Lisäksi mua vitutti suunnattomasti noi kusipääautoilijat jotka haluavat elvistellä sillä, että heillä on ollut varaa ostaa autoihinsa takasumuvalot! Miksi ihmeessä iso osa ihmisistä hankkii sen takasumarin, mutta todella harvat hankkii vilkut?
Siis kello oli noin 16 ja ajoimme Porvoon moottoritietä. Tulihan sitä vettä, en mä sitä kiellä mutta tohon aikaan vuorokaudesta tuolla tiellä jokainen autoilija varmaan tajuaa sen, että edessä on muita autoja eikä niitä takaatulevia ole tarve varotella omasta olemassa olostaan. Takasumaria käytetään silloin kun on se pelko, että takaa tuleva ei osaa aavistaa edellä olevaa autoa, eli silloin kun liikennettä on vähän tai näkyvyys on oikeasti nollassa. Tuolla vesisateella se ei ollut sitä edes ajoittain.
Jos siis joskus luet iltapäivälehdestä otsikon: “naiskuski tappoi autoilijan koska tämä käytti takasumuvaloa” luet todennäköisesti minusta ;)
No, soitin meehelle ja kerroin asiakkaan “palautteesta” ja käyttöönottojen lykkäämisestä. Mua harmitti ihan suunnattomasti.
Kotiuduin noin kello 17 ja olin justiin tullut kotiin ja vaihdoin eteisessä vaatteita kun ovikello soi. Väliovi sattui olemaan auki ja kurkkasin ovisilmästä kuka soittaa ovikelloa. Oven takana oli mees.
Hän toi mulle viisi punaista ruusua (hemmetti, unohdin kuvata ne silloin kun ne vielä oli freesejä, nyt niistä ei enää ole kuin yksi timmissä kunnossa :(), pienen pullon punaviiniä ruuan kanssa ja pikkolopullon keltaista leskeä :)
Ihana mees!
Tein pari tuntia töitä ja sitten kutsuin meehen meille. Sanoin että olen totaalisen epäsosiaalinen; en halua puhua enkä keskustella mutta läheisyyttä kaipaan. Mees lupasi hakea pullollisen punaviiniä ja tulla :)
Istuimme illan sohvalla - suhteellisen vaitonaisina - katsoimme telkkaria ja mä sain jalkahieronnan :)
Mä olin valmis nukkumaan heti kymmenen uutisten jälkeen ja niin tais olla meeskin koska hän lähti viereeni nukkumaan.
Nukuin yön hyvin kello 5.30 saakka :)
Hmmm… vaikka tämä kirjotus onkin osittain varsin synkkä ja ikävä ja kurja on tässä yllättävän paljon hymynaamoja :o
Olen edelleen elossa ;p Itse asiassa voin tällä hetkellä henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin pitkään aikaan :)
Mutta nyt (sunnuntai-iltana klo 17.04) on ruvettava tekemään palkkatöitä.
Vaikka toi teini on välillä niin äärimmäisen ihana, niin välillä se saa mun verenpaineeni taivaisiin. Kuten nyt.
Meillä on sekajäte ja bioroskat erikseen.
Bioroskis on nyt ollut jo pari päivää täynnä ja teinin on pitänyt käydä viemässä roskat (kuuluu hänen kotitehtäviinsä). Sanoin asiasta eilenkin pariin kertaan tyyliin: “muista viedä tänään”. Vastaus oli aina hieman kärttyinen “joo-joo”, vähän siihen malliin että totta kai mä muistan ne! Arvatkaas vaan onko ne roskat tuolla edelleenkin! Eikä siinä muuten mitään (paitsi että se on täynnä), mutta niihin tuli pikkukärpäisiä pari viikkoa sitten ja mä pelkään että niitä tulee taas. Lisäksi sunnuntain lihakeittolihan hylkypalat haisee!
Teinillä on sovittuna nukkumaanmenoaika, joka on klo 23. Eilen illalla hän meni omaan huoneeseensa joskus klo 23.30 jälkeen (en enää muista aikaa tarkemmin) ja nyt hänen huoneesaan palaa valo. Tosin veikkaan että hän on silloin 23.30 mennyt lukemaan ja nukahtanut valot päällä.
Huomenna meillä on pitkästä aikaa rangaistuspäivä :(
Hän saa olla tietokoneella vain sen aikaa kun mä olen poissa kotoa ja ehkä kenties mahdollisesti mun nukkumaan menon jälkeen.
Jos hänellä siis käy tuuri, mä en ole huomenenna kuoleman väsynyt ja saan paikan ratsastustunnilta. Silloin hän ehtii olla koneella noin 3 tuntia. Muussa tapauksessa vain reilun tunnin kun menen hänen joukkueensa toimihenkilöiden palaveriin.
Kiukuttelua, ovien ja tavaroiden paiskomista, mulle huutamista ja mun syyllistämistä sekä lopulta mykkäkouluhan siitä seuraa, mutta ei voi mitään.
Toi koneen käytön rajoittaminen on ainoa rangaistus joka millään tavalla tehoaa. Se on ainoa, joka aiheuttaa reaktioita ;)
“Life sucks by default” ja “life is a bitch and then you die” ja mitä tilanteeseen sopivia niitä onkaan ;)
Mun loppuviikon “pakollinen” ohjelma on seuraava:
- Huomenna lähtö asiakkaan luokse klo 7 .30, takaisin kotona noin klo 15, sitten sähköpostien purkua ja torstain valmisteluja.
- Teinin futisjoukkueen toimihenkilöiden palaveri klo 19, päättyy viimeistään klo 20
- Torstaina lähtö Tampereelle viimeistään klo 5.30 (koulutus alkaa klo 7.30 ja yöksi on luvattu pakkasta, joten ajoaikaa on varattava tarpeeksi), lähtö kotiin sitten joskus kun asiat rullaa, toivottavasti kuitenkin viimeistään klo 16.30
- Perjantaina Kouvolassa klo 8.30, lähtö kotiin joskus puolen päivän jälkeen
Muuttuva tekijä tässä on torstain kotiinlähtö. Jos saan Kouvolasta hotellihuoneen, ajan torstaina suoraan Kouvolaan ja yövyn siellä. En ole hotellihuonetta vielä edes kysynyt. Tampere - Kouvola väli on noin 200 km. Joudun lähtemään torstaina kotoa klo 5.30 ja jotain inhimillisyyttä tässäkin duunissa on oltava. Tampereelta ei nimittäin taaskaan löytynyt hotellihuonetta! Soitin hotellit eilen illalla klo 18 aikaa läpi.
Muuttuva tekijä on myös mun huominen ratsastustunti. Tosin sille olen henkisesi jo heittänyt hyvästit :( Kello on nyt 2.40 enkä mä ole nukkunut vielä yhtään. Kello soi onneksi kuitenkin “vasta” 6.30, joten vielä ehtii nukkua ;)
Unilääkettä en tietoisesti ole ottanut. Otin nimittäin puolikkaan edellisyönä ja “joudun” ottamaan taas ensi yöksi. Torstaina on tiukka päivä, aikainen herätys ja parin tunnin ajomatka. Otan siis unilääkkeen huomen illalla, jotta nukahdan ajoissa.
Ja ton huomisen ratsastustunnin joudun varmaankin “uhraamaan” päiväunille.
Joudun “uhraamaan” myös saunavuoron. Meehellä on sauna huomenna klo 20.30 - 21.30, mutta mä meinaan nukkua jo siinä vaiheessa kun vuoro päättyy.
Aikuisen ihmisen itsesuojeluvaisto ottaa välillä turhan ison roolin. Viime viikon tiistain pilalla mennyt ratsastustunti oli hyppytunti. Hyppäsin hevosella jolla en ole aikaisemmin hypännyt enkä pitänyt sen hypyistä – ne tuntuivat epämukavilta enkä pystynyt pitämään tasapainoani kunnossa. Aina olin johonkin suuntaan vinossa tai jalat oli jalustimissa miten sattuu tai hevonen tuntui pitelemättömältä tai tai tai…. Hyppäsin sen tunnin aikana paljon vähemmän kuin mihin olisi ollut mahdollisuus. Kun se vaan ei tuntunut hyvältä, niin se ei tuntunut hyvältä.
Tänään jatkoimme hyppäämistä ja mulla oli yksi tallin luottohyppyhevosista. Se on muutenkin oikein mukava hevonen ratsastaa. Tosin tietyssä mielentilassa vähän liiankin mukava, turhan helppo. Mutta tänään se sopi mulle oikein hyvin :)
Tuli meidän ensimmäinen hyppyvuoro enkä saanut hevosta nostamaan laukkaa: se este näytti helvetin isolta (jota ne meidän tunnilla ei todellakaan ole – mä olen hypännyt isompiakin). Ja koska laukka ei ollut rullaavaa hyvää laukkaa ohjasin hevosen esteen ohi. Ihan tarkotuksella.
Seuraavan kerran kun tuli meidän vuoro, oli mun pakko pyytää että opettaja laskee sen pystyesteen ristikoksi. Sanoin suoraan että edellisestä kerrasta jäi paska fiilis enkä varmasti pääse tulemaan tuota pystyä.
Opettajahan laski :)
Hyppäsimme muutaman ihan ok hypyn, mutta eivät ne hyviä olleet. Sen verran paljon keskityin omaan istuntaani että keksittymiskykyni ei enää riittänyt saamaan hevoselle tasapainoista ja esteelle imevää laukkaa.
Mutta viimeinen hyppy – okserille vielä kaiken lisäksi – meni upeesti! Siitä jäi mahtava fiilis!
Huomenna klo 18-19 tunti kuulemma hyppää, pitäkää peukkuja että siellä on tilaa. Nyt nimittäin pitäis päästä jatkamaan hyvän tuntuisia hyppyjä että saan sen ennen viime tiistaita olleen hyppyvarmuuden ja hyppäämisestä nauttimisen takaisin!
*NAURAA* Löysin netistä testin: “millainen ihminen, sellainen auto”.
Tein testin ja sain vastauksen:
“Poikkitieteellinen hakurobottimme antaa sinulle sopivaksi autoksi seuraavat: Sorry, hakurobottimme ei juuri nyt löytänyt yhtään täysosumaa”.
No, kyseessä taitaa kuitenkin olla joku vaihtoautopalvelu eikä minkään tietyn automerkin markkinointikikka. Joten en mä ehkä ole niin toivoton auton suhteen kuin mitä toi testi antaa ymmärtää. Mullehan autosta riittää se, että se toimii ja on punainen :)
