Kuukausiarkisto Syyskuu, 2006
Huomenta! Mä olen nukkunut 10 tunnin yöunet :)
Tosin aika rikkonaiset sellaiset. Selkä rupes kahden tunnin nukkumisen jälkeen vihottelemaan ja häräsin siihen sitten tunnin välein :(
Luulen että meidän sohva ei ole mun selälle hyväksi *itkee lohduttomasti*.
Mutta mä en luovu tosta sohvasta.
Se on niin hyvän näköinen ja siinä on niin hyvä istua ja se on niin hyvän värinen!
Lisäksi se on suhteellisen uusi - oiskohan neljä vuotta vanha.
Nimittäin eilen kotiin tultuani istuin sohvalla 1,5 tuntia ja kun nousin ylös, selkää särki. Saattoihan se toki johtua siitäkin että koko eilisen päivän joko istuin tai seisoin korkkareilla - kaikki sellainen itsestään tapahtuva selän “jumppaaminen” jäi pois, kun ei kerennyt.
Ei auta muu kuin istua tossa nojatuolissa (siis siinä aidossa Natuzzissa ;p) kunnes selkä on tervehtynyt kokonaan.
Tänään meillä on leffailta.
Olen kuullut aika usein että Nicole Kidman on ihan mun näköinen (sic!) ja varsinkin elokuvan Moulin Rouge ilmestymisen jälkeen kuulin sitä usein. Tosin silloin pitää olla punainen tukka ja tukka “mutkalla”. Toisaalta kyllähän My Heritage.com todistaa myös jostain yhteisistä kasvonpiirteistä.
Sen perusteella, että Moulin Rougen Satinia usein verrattiin minuun innostuin katsomaan elokuvan kun se tuli TV:stä (mä olen ihan hemmetin huono kattomaan leffoja). Ja se oli hyvä leffa - tosin siihen että onko Nicole mun näköinen vai en, en osaa ottaa kantaa.
Olen myös meehelle kertonut tästä yhdennäköisyydestä ja kun leffa edellisen kerran tuli telkkarista pyysin meestä katsomaan sen.
Hän aloitti leffan katsomisen ja kuulemma nukahti ennen kuin sitä oli mennyt 10 minuuttia (mur!).
Leffa tulee taas tänä iltana ja tänään mees tulee meille katsomaan sen - varmistan että hän pysyy hereillä ;p
Tehdään pitsaa, juodaan pullo punkkua ja katsotaan leffaa :)
Mä näen ton leffan nyt jo kolmatta kertaa. Olen nähnyt ainoastaan yhden toisen leffan useammin kuin kahteen kertaan. Nimittäin leffan I am Dina, joka on mun lempileffani, sen olen nähnyt neljään kertaan, eikä viideskään olis ongelma. Myös kirja on hyvä.
Tuon leffan meeskin on nähnyt - olemme vuokranneet sen koska halusin näyttää hänelle lempileffani.
Leffan jälkeen mees kuulemma rupesi hieman pelkäämään mua - Dina kun on mun idolini!
Nyt täytyy tehdä tunnin verran palkkatöitä, sitten laittaa kotia hieman kuntoon ja lähteä kaupoille.
Kone Kajaaniin lähti aivan ajoissa – lähtöaika oli klo 6.25 ja 6.20 lähdimme rullaamaan kiitotielle. Pakolliset turvaesittelyt ja siirtyminen kiitoradan päähän.
Pysähdys ja kapteeni iski tallan pohjaan. �Taas mennään� ajattelin ja jatkoin kirjan lukemista.
Hetken päästä jarrut kiinni ja vauhti nolliin!
Kone rullasi hitaalla vauhdilla ja lähti kääntymään vasemmalle. �Jahas, siirrymme pois kiitotieltä� ajattelin kirjaani sulkien. Rupesin odottamaan tietoa tapahtuneesta.
Hetken päästä kapteeni kuuluttikin: koneessa tekninen vika, siirrymme terminaalille ja tekninen henkilöstö tulee tutkimaan koneen. Aikaa menee vähintään 20 minuuttia. No, mikäs tässä, mulla on ylimäärästä aikaa reilu puoli tuntia. Enkä muutenkaan voi tilanteelle mitään, joten jatkoin kirjan lukemista. Ainoa mikä huolestutti on se, että kirja loppuu ennen kuin olen takaisin kotona ;) Täytyy ilmeisesti yrittää kotimatkalla etsiä Kajaanista myös kirjakauppa.
Kello 6.45 kone pysähtyi jonnekin terminaalin lähelle ja tekninen henkilöstö tuli koneeseen. Ei mennyt kauaakaan aikaa kun kapteeni kuulutti: �sori, kone on paskana eikä lennä ainakaan Kajaaniin [no ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta tuo oli sanoman sisältö]. Bussi tulee hakemaan teidät ja vie terminaaliin. Siellä on maahenkilökunta teitä vastassa ja pääsette Oulun kautta Kajaaniin�.
Itse asiassa hyvä päätös. Mä olisin varmasti jännittänyt koko lentomatkan jos oltaisiin lähdetty koneella jossa oli aikaisemmin todettu tekninen vika – vaikka vika olisikin ollut vaan siinä että jostain varotusvalosta on polttimo pimahtanut, niin veikkaan että asia olisi kaivertanut mieltä kuitenkin.
Oulun koneen alkuperäinen lähtöaikataulu oli 7.25 mutta nyt se on �lähtövalmisteluiden� vuoksi siirretty klo 7.45:een. Täytyyhän koneeseen saada Kajaanin koneessa olleet matkatavarat ja lisää kuivia Finnairin aamusämpylöitä. Ja todennäköisesti myös polttoainetta tarvittiin lisää.
Laitoin asiakkaalle viestin (en uskaltanut soittaa vielä siihen aikaan), että en missään tapauksessa ole heillä klo 9.30 (mulla on 1,5h ajomatka vielä Kajaanista), joten voisiko klo 9.30 alkavaksi suunnitellun koulutusryhmän siirtää viimeiseksi eli alkamaan klo 14. Mitään kiirettähän mulla ei ole – kone Helsinkiin kun lähtee vasta klo 20 jälkeen. Lupasin soittaa asiakkaalle kun olen Kajaanissa jolloin tiedämme pystynkö pitämään toistakaan koulutusryhmää siinä aikataulussa kuin on suunniteltu (sen pitäisi alkaa klo 10.30).
Nyt tässä istutaan terminaalissa ja odotetaan että päästään koneeseen. Koneen pitäisi lähteä reilun 20 minuutin kuluttua, joten jos emme kohta pääse koneeseen, niin tuokaan lähtöaika ei päde.
Äsken muuten kuulutettiin että Finnairin kone Hampuriin lähtee myöhässä teknisen syyn vuoksi – ei taida olla Finnairin päivä tänään.
* * * * *
Kotona klo 22.10 siideriä nauttien jatkettua tekstiä:
Kone lähti sitten Helsingistä klo 8.15 ja Ouluun laskeuduimme klo 9.15. Ouluun jäävät pihalle, Hesaan lähtevat sisälle ja kohti Kajaania. Matka-aika 25 minuttia ja kone laskeutui Kajaaniin hieman yli klo 10.
Lento Helsingistä Kajaaniin kesti siis 3,5 tuntia!
Oulujärvi on muuten vähän helvetin iso! Tosin mä en ymmärrä miksi Oulujärvi on Kajaanin kupeessa! Mutta onneksi mun ei tarvi ihan kaikkea ymmärtääkään!
Itse asiassa nyt mä tiedän miksi. Jos se kiinnostaa sua, niin tietoa Oulujärvestä (jota myös Kainuun mereksi kutsutaan) löytyy mm. täältä.
Asiakkaan luona olin noin klo 11.40, kävimme lounaalla ja ensimmäinen koulutus alkoi klo 13.
Loppureissu menikin ilman ongelmia.
Ai mikä shoppailu? Ai niin, mun piti käydä Kajaanissa shoppailemassa.
No, ensinnäkin olin takaisin Kajaanissa vasta vähän vaille kuutta, joten kaikki erikoiskaupat olivat jo kiinni. Kävin siis CM:ssä, katsoin yhtä puseroa ja totesin sen jo uutena kulahtaneen näköiseksi. “Vittu, mä jaksa ny mitään puseroita katella” ajattelin ja kävelin kenkäosastolle. Yhdet älyttömän kivan näköiset mokkasaapikkaat siellä oli, mutta en edes kokeillut niitä. En halua mokkasia kun se on niin arka kosteudelle. Sitten oli toiset kivan näköset saapikkaat, mutta niissä oli liian löysä varsi. Siinä oli mun shoppailut.
Maksaako Suomen Armeija muuten inttipojille nykyään viikonloppulomilla lentomatkan kotiin? Ainakin samassa koneessa Kajaanista Hesaan tuli toistakymmentä inttipoikaa :o
Työpäivälle tuli sitten pituutta tasan 16 tuntia!
Kajaani on paska paikka ;)
Kesäkuun alusta asti on kertynyt saldotunteja yli 58 - ja olen sentään ottanut 30 tuntia rahana.
Täytyy varmaan taas laittaa raha-anomus noista matkatunneista sisään, enhän mä saa koskaan muuten pidettyä noita tunteja pois - kun on kesälomaakin pitämättä vielä kahdeksan arkipäivää.
Nyt juon ton yhden sidukan loppuun ja painelen nukkumaan.
Hyvä yötä!
Kone Kajaaniin lähti aivan ajoissa – lähtöaika oli klo 6.25 ja 6.20 lähdimme rullaamaan kiitotielle. Pakolliset turvaesittelyt ja siirtyminen kiitoradan päähän.
Pysähdys ja kapteeni iski tallan pohjaan. �Taas mennään� ajattelin ja jatkoin kirjan lukemista.
Hetken päästä jarrut kiinni ja vauhti nolliin!
Kone rullasi hitaalla vauhdilla ja lähti kääntymään vasemmalle. �Jahas, siirrymme pois kiitotieltä� ajattelin kirjaani sulkien. Rupesin odottamaan tietoa tapahtuneesta.
Hetken päästä kapteeni kuuluttikin: koneessa tekninen vika, siirrymme terminaalille ja tekninen henkilöstö tulee tutkimaan koneen. Aikaa menee vähintään 20 minuuttia. No, mikäs tässä, mulla on ylimäärästä aikaa reilu puoli tuntia. Enkä muutenkaan voi tilanteelle mitään, joten jatkoin kirjan lukemista. Ainoa mikä huolestutti on se, että kirja loppuu ennen kuin olen takaisin kotona ;) Täytyy ilmeisesti yrittää kotimatkalla etsiä Kajaanista myös kirjakauppa.
Kello 6.45 kone pysähtyi jonnekin terminaalin lähelle ja tekninen henkilöstö tuli koneeseen. Ei mennyt kauaakaan aikaa kun kapteeni kuulutti: �sori, kone on paskana eikä lennä ainakaan Kajaaniin [no ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta tuo oli sanoman sisältö]. Bussi tulee hakemaan teidät ja vie terminaaliin. Siellä on maahenkilökunta teitä vastassa ja pääsette Oulun kautta Kajaaniin�.
Itse asiassa hyvä päätös. Mä olisin varmasti jännittänyt koko lentomatkan jos oltaisiin lähdetty koneella jossa oli aikaisemmin todettu tekninen vika – vaikka vika olisikin ollut vaan siinä että jostain varotusvalosta on polttimo pimahtanut, niin veikkaan että asia olisi kaivertanut mieltä kuitenkin.
Oulun koneen alkuperäinen lähtöaikataulu oli 7.25 mutta nyt se on �lähtövalmisteluiden� vuoksi siirretty klo 7.45:een. Täytyyhän koneeseen saada Kajaanin koneessa olleet matkatavarat ja lisää kuivia Finnairin aamusämpylöitä. Ja todennäköisesti myös polttoainetta tarvittiin lisää.
Laitoin asiakkaalle viestin (en uskaltanut soittaa vielä siihen aikaan), että en missään tapauksessa ole heillä klo 9.30 (mulla on 1,5h ajomatka vielä Kajaanista), joten voisiko klo 9.30 alkavaksi suunnitellun koulutusryhmän siirtää viimeiseksi eli alkamaan klo 14. Mitään kiirettähän mulla ei ole – kone Helsinkiin kun lähtee vasta klo 20 jälkeen. Lupasin soittaa asiakkaalle kun olen Kajaanissa jolloin tiedämme pystynkö pitämään toistakaan koulutusryhmää siinä aikataulussa kuin on suunniteltu (sen pitäisi alkaa klo 10.30).
Nyt tässä istutaan terminaalissa ja odotetaan että päästään koneeseen. Koneen pitäisi lähteä reilun 20 minuutin kuluttua, joten jos emme kohta pääse koneeseen, niin tuokaan lähtöaika ei päde.
Äsken muuten kuulutettiin että Finnairin kone Hampuriin lähtee myöhässä teknisen syyn vuoksi – ei taida olla Finnairin päivä tänään.
* * * * *
Kotona klo 22.10 siideriä nauttien jatkettua tekstiä:
Kone lähti sitten Helsingistä klo 8.15 ja Ouluun laskeuduimme klo 9.15. Ouluun jäävät pihalle, Hesaan lähtevat sisälle ja kohti Kajaania. Matka-aika 25 minuttia ja kone laskeutui Kajaaniin hieman yli klo 10.
Lento Helsingistä Kajaaniin kesti siis 3,5 tuntia!
Oulujärvi on muuten vähän helvetin iso! Tosin mä en ymmärrä miksi Oulujärvi on Kajaanin kupeessa! Mutta onneksi mun ei tarvi ihan kaikkea ymmärtääkään!
Itse asiassa nyt mä tiedän miksi. Jos se kiinnostaa sua, niin tietoa Oulujärvestä (jota myös Kainuun mereksi kutsutaan) löytyy mm. täältä.
Asiakkaan luona olin noin klo 11.40, kävimme lounaalla ja ensimmäinen koulutus alkoi klo 13.
Loppureissu menikin ilman ongelmia.
Ai mikä shoppailu? Ai niin, mun piti käydä Kajaanissa shoppailemassa.
No, ensinnäkin olin takaisin Kajaanissa vasta vähän vaille kuutta, joten kaikki erikoiskaupat olivat jo kiinni. Kävin siis CM:ssä, katsoin yhtä puseroa ja totesin sen jo uutena kulahtaneen näköiseksi. “Vittu, mä jaksa ny mitään puseroita katella” ajattelin ja kävelin kenkäosastolle. Yhdet älyttömän kivan näköiset mokkasaapikkaat siellä oli, mutta en edes kokeillut niitä. En halua mokkasia kun se on niin arka kosteudelle. Sitten oli toiset kivan näköset saapikkaat, mutta niissä oli liian löysä varsi. Siinä oli mun shoppailut.
Maksaako Suomen Armeija muuten inttipojille nykyään viikonloppulomilla lentomatkan kotiin? Ainakin samassa koneessa Kajaanista Hesaan tuli toistakymmentä inttipoikaa :o
Työpäivälle tuli sitten pituutta tasan 16 tuntia!
Kajaani on paska paikka ;)
Kesäkuun alusta asti on kertynyt saldotunteja yli 58 - ja olen sentään ottanut 30 tuntia rahana.
Täytyy varmaan taas laittaa raha-anomus noista matkatunneista sisään, enhän mä saa koskaan muuten pidettyä noita tunteja pois - kun on kesälomaakin pitämättä vielä kahdeksan arkipäivää.
Nyt juon ton yhden sidukan loppuun ja painelen nukkumaan.
Hyvä yötä!
Olin äskön ratsastus… eiko pukkihyppelytunnilla. Meillä on tallilla semmonen möhkön näköinen hevonen. Mulle tosin tulee lähinnä lastenlaulun täti Monica siitä mieleen mutta muut nimittää sitä möhköksi.
Isabellalla on leveyttä noin kahden hevosen verran, järkeä ehkä noin torakan verran, painoa kolmen hevosen verran ja askellus kuin kanalla.
Lasten tunnilla Isabella on yksi tallin luottohevosista, se käy talutuksissa ja tänäänkin oli lasten alkeistunnilla.
Mutta auta armias kun siltä pyytää jotain - silloin tulee pukki. Tai ne mitään pukkeja ole - Isabellalla on painoa reilusti eikä sitä ole notkeudella pilattu, niin että niin kauan kuin se liikkuu ja mukamas pukittaa, niin ei niitä juurikaan huomaa. Tunne on lähinnä sama kuin hevosen tehdessä laukan vaihto.
On Isabella mut kerran neljä tai viisi vuotta sitten tiputtanu selästään - mutta silloin se jäi paikoilleen pukittelemaan ja pukitti moneen kertaan peräkkäin. Samalla tunnilla ollut ratsastaja sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt Isabellan tekevän sellaisia pukkeja kuin mitä silloin teki. Ei mulle mitään käynyt - alastulo oli hyvin hallittu.
Lauantaina on lihakset kipeet! Selän ja töiden takia en ole moneen viikkoon käynyt tallilla ja nyt sitten istui yhtä leveesti kuin kahden hevosen päällä ja koko tunnin joutu oikeesti ratsastamaan - hetkeksikään ei Isabellan kanssa voi tyytyä siihen että “nyt se tekee mitä halusin”. On pidettävä itsensä skarppina koko ajan ettei tehtävä vaan lopu ennen kuin on oikeasti edes alkanut.
Kohta otan unilääkkeen ja painelen lakanoiden väliin. Herätyskello soi 4.30 ja kone Kajaaniin lähtee 6.25. Kajaanista otan vuokra-auton ja ajan Kuhmoon.
Tulee helvetin pitkä päivä. Koulutukset asiakkaan luona päättyvät klo 14 ja kone Helsinkiin lähtee vasta klo 20.20 (tai jotain semmosta, en nyt muista minuutteja tarkasti).
Tarkoitus oli alunperin tavata yksi puolituttu ihminen Kajaanissa mutta hän on valitettavasti kiinni lastensa harrastuksissa. Oli mulla plän pliikin: vetää punaviinikännit kentällä ennen koneen lähtöä, mutta taidan jättää senkin väliin. Mulla nimittäin on ihan helvetisti kotitöitä tekemättä, olis hyvä olla lauantaiaamuna skarppina alottamaan hommat.
Täytynee siis yrittää kuluttaa aikaa Kajaanin kaupoissa (mähän olenkin just shoppailuihminen). Mutta oikeesti tarttisin saapikkaat ja muutaman puseron ja nyt olis hyvää aikaa käydä kaupoilla.
Oli aika erilainen työmatka. Mees oli seurana :) Lähdettiin maanantai-iltana kohti Lappeenrantaa ja sen verran myöhään oltiin perillä että sinä iltana ei muuta tehtykään kuin purettiin laukut, juotiin lasilliset punaviiniä ja sitten nukkumaan.
Tiistaina mulla oli aikanen lähtö asiakkaan luokse. Mees kuitenkin lähti mun kanssa aamiaiselle. Mun päivä asiakkaan luona meni hienosti ja pääsin lähtemäänkin ennen klo 14 :) Mees oli tutustunut Etelä-Karjalan kaukobussiliikenteeseen ja viettänyt päivän ex-sukulaistensa luona. Hotellille päästyäni tein töitä pari tuntia ja sitten lähdettiin meehen kanssa kävelylle. Käveltiin Lappeenrannan satamaan ja linnoitukselle. Teki hyvää olla vähän ulkona. Vaikka selkä alkuun vähän kiukuttelikin.
Ai niin, vaikka mä tässä yhtenä päivänä kehuin että selkä on jo ihan ok ei se kuitenkaan ihan ole :( Päivisin se ei enää ole kipeä, vetryy yön jälkeen nopeasti eikä ole öisinkään enää ihan hirmusen kipee. Joten parempaan suuntaan mennään :)
Kävelyn ja suihkun jälkeen joimme huoneessa aperitiiviksi pienen pullollisen kuohuviiniä ja lähdimme alakerran Casanova-ravintolaan syömään. Ruoka oli todella hyvää ja meidän tarjoilija aivan upea. Suhteellisen nuori nainen joka puhui ihanaa karjalan murretta. Lisäksi hän oli avoin ja tietyllä tapaa myös suorapuheinen. Palvelu oli erittäin ammattitaitoista ilman jäykkyyttä. Jälkiruuaksi nautimme “kirjaston takkatulen” ääressä kahvidrinkit. Hotellin baariin oli sisustettu kirjasto, jossa oli oikeita kirjoja, nojatuoleja sekä tekotakka, siinä pääsi melkein romanttiseen fiilikseen ;)
Itse asiassa saimme hotellissa niin hyvää palvelua sekä respassa, ravintolassa että baarissakin että pyysin meestä täyttämään palautelomakkeen ja kehumaan saamaamme palvelua (itse en kerennyt, koska työt kutsuivat aamulla).
Voin vilpittömästi suositella Lappeenrannan hotelli Lappeeta jos sieltä päin tarvitsee hotellimajoitusta!
Tämä päivä mulla meni asiakkaan luona (josta pääsin taas lähtemään ajoissa) ja kotona olimme vähän ennen klo 18.
Matka oli mukava, vaikka emme juurikaan ehtineet yhteistä aikaa meehen kanssa viettämään mutta jos vielä vaan tulee tilaisuus niin helpostikin otan meehen mukaani :) On kuitenkin ihan eri asia viettää sitä vähäistä vapaa-aikaa jonkun toisen kanssa kuin yksin. Myös syömässä on niin paljon kivempi käydä elävän ihmisen (varsinkin meehen) kanssa kuin Iltalehden kanssa ;)
Mulle tulee tonne cityyn säännöllisen epäsäännöllisesti sähköposteja ja pikaviestejä miehiltä, jotka haluavat joko tutustua muhun tai vaan panna mua. Mutta mä olen aika hyvä karkottamaan ne ihan silleen ystävällisesti.
Tässä kaksi esimerkkiä:
Sain sähköpostin, jonka ostikko oli “Tapaamisiin”. Itse viesti alkoi näin:
“Tehdäänkö Treffit?!
Näin kuviasi Deitti.netin käyntikorteissa…
Oletpa upean, sexikkään, mahtavan näköinen nainen!
Haluaisin ehdottomasti tavata, onko sinussa uskallusta?”
Sitten oli ilmeisesti hänen oma deitti-ilmoituksensa teksti ja sähköposti päättyi: “PS. Toisinko kuohuviiniä tuliaisiksi?”.
Lähetin hänelle vastauksen johon jätin vain tuon PS-tekstin ja kirjoitin suurinpiirtein näin (en tallenna cityn kautta lähettämiäni sähköposteja, koska en koskaan lähetä sieltä mitään tärkeää): “Älä tuo, koska olen shampanjan arvoinen”.
Hänestä ei ole kuulunut mitään?
;)
Sain Cityyn eräänä päivänä kaveripyynnön. Koska mä oikeasti haluan välillä olla kohtelias ja huomaavainen ihmisille lähetin hänelle pikaviestin: “Hei Marko, en koskaan enkä kenellekään vastaa kaveripyyntöihin myöntävästi. -jane-” ja hylkäsin kaveripyynnön.
Hän vastasi: “NO MITENKÄS SINUUN TUTUSTUU?”.
Vastauksessani luki: “ei kai siihen tutustumiseen mitään lapsellista cityn tarjoamaa kaveri-listaa tarvita? Miten se edes helpottaisi tutustumista? Jos et tiedä miten naisiin voi tutustua, niin kysy vaikka isältäsi - hän on ainakin kerran tutustunut naiseen. -jane-”.
Hänellä on varmaan “Näin tutustut naisiin” -koulutus menossa koska hänestä ei ole tuon jälkeen kuulunut mitään.
Oltiin viikonloppu kavereiden kanssa mökillä Emäsalossa. Oli aivan mielettömän mukava viikonloppu :) Mä olen nauranut vedet silmissä moneen kertaan.
Nyt on aika ryytynyt olo joten kirjoitan viikonlopusta lisää sitten kun jaksan :)
Tulin just äskön siihen tulokseen, että mä tarvitsen Rositan (tarkistaa oikean lottorivin tässä vaiheessa ja toteaa ettei ole varaa palkata Rositaa).
Pyykkivuori kasvaa - se on ihan järkyttävä! Mutta kun en ole jaksanut edes purkaa mökkiviikonlopun matkakassia, niin miten mä jaksaisin nyt ruveta pesemään pyykkiä! Onneksi teini oli ladannut tummat pyykit koneeseen ennen kuin lähti Kouvolaan katsomaan peliä - mulle ei jäänyt muuta kuin töpselin seinään laittaminen ja pyykkien ripustaminen kuivumaan. Ja olohuoneen matolla on selkeästi roskia - teinin mustista sukista irtoaa nöyhtää :( Ja keittiö pitäis saada siivottua kunnolla. Ja ja ja….
Huomenna on tehtävä ahkerasti töitä - täytyy saada materiaalia valmiiki - joten työpäivä ei varmaankaan lopu ennen klo 16.
Sitten kaupassa käynti, ruuan laitto, laukun pakkaaminen ja illalla vielä auton nokka kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannasta kotiudun vasta keskiviikkona ja illalla on saunavuoro.
Se keskiviikkoillasta.
Torstaina yritän päästä ratsastamaan, mulla on jäänyt helvetisti tunteja väliin joko selän tai töiden takia :( Jos en pääse kello 18 tunnille, taidan jättää ratsastuksen väliin. Mun on nimittäin mentävä aikaisin nukkumaan - lento Kajaaniin lähtee perjantaiaamuna kello 6.25.
Jos siis en pääse torstaina ratsastamaan klo 18 niin sitten on torstai aikaa tehdä kotitöitä.
Perjantai-iltana olen kotona vasta kello 22 aikaan, koneen pitäisi laskeutua Helsinki-Vantaalle klo 21.40.
Eli ei siis kotitöitä myöskään perjantaina.
Viikonlopuksi ei onneksi ole mitään ohjelmaa. Tosin olen suunnitellut että menisin veljeni luokse pesemään ja vahaamaan auton - jos sää vaan sallii. Ja jos on sateista, niin sittenhän on viikonloppuna hyvää aikaa tehdä kotitöitä.
Eli jos olis se Rosita, niin ei tarttis murehtia tekemättömiä kotitöitä vaan vois keskittyä työn tekoon ja harrastuksiin.
Olin saanut yöllä Amerikan Ystävältä tekstiviestin. Ikäviä uutisia :( En osannut vastata hänelle mitään fiksua. Vastaukseni oli “Voi vittu, pidän peukkuja että asiat menevät jatkossa oikeaan suuntaan”.
Harmittaa ihan perkeleesti kun ei osaa sanoa mitään oikeasti fiksua - toisaalta mitäpä ne sanat auttavat. Ja se onkin sitten toinen asia mikä harmittaa: kun ei voi tehdä mitään.
Olisin valmis tekemään Amerikan Ystävän puolesta todella isoja asioita jos vaan voisin. Mutta kun ei taida olla mitään mitä pystyisin tekemään. Onneksi tiedän sen, että hän pyytää kyllä jos voin tehdä jotain.
Ja toki tiedän omasta kokemuksestani että monasti sympatia on kaikkein parasta ja että se riittää enempään kuin tarpeeksi.
Mutta silti on avuton fiilis.
Ja helvetin surullinen hänen puolestaan.
Käytiin tänään entisen työnantajan aikasten kollegoiden kanssa syömässä. Ollaan viimeeksi nähty toukokuussa. Muuten oli erittäin kivaa, mutta jollain lailla kaikki olivat vähän varovaisia - me ollaan nykyään töissä niin, että yksi meistä on potentiaalisella asiakkaalla ja loput kolmella eri kilpailevalla yrityksellä. Ei ollut meidän jutuissa enää samaa avoimuutta mitä aikasemmin :( Paitsi silloin kun juteltiin ihan muista asioista kuin töistä. Ai mistä muista? No tietysti muisteltiin niitä aikoja kun tehtiin yhdessä töitä, juteltiin miehistä, koirista, lapsista… Kyllä niitä jutun aiheita onneksi riittää :) Ja pakko kai on riittääkin kun kuusi ammatikseen puhuvaa ihmistä kohtaa ;)
Huomenna lähdetään kaveriporukan kanssa mökille. Eilen ajattelin että on tääkin: me meehen kanssa kutsutaan kavereita mökille ja ollaan molemmat rampoja eikä osallistuta “mihinkään” - mees käsi kantositeessä ja minä selkävammasena.
Ja viime yö olikin taas yhtä helvettiä. Ja arvatkaa vituttiko kun yhden aikaan heräsin siihen, että on vessahätä. Kun sängystä ylös nouseminen kestää useita minuutteja!
Siihen aikaan yöstä ei sitten kyllä oikeesti auttanut muu kuin nousta ylös ja käydä vessassa. Sitä ennen ja loppu yön heräsinkin totuttuun kaavaan tunnin välein vaihtamaan asentoa. Onneksi olin mennyt ajoissa nukkumaan joten nukuttua tuli varmaan kuitenkin noin seitsemän tuntia.
Aamulla selkä oli tosi jäykkä ja ihan helvetin kippe, mutta onneksi vetreyti suhteellisen nopeasti, töihin päästyäni se ei enää ollut kipeä, ainoastaan kireän oloinen.
Ja arvatkaas mitä: nyt se on ihan kunnossa! Tämmönen tää mun selkä on! Yhtenä hetkenä täysin ok ja seuraavana ei pysty tekemään mitään, kun sattuu niin vitusti. Ja vice versa. Perkele!
Keskustelin tänään kuitenkin fysioterapeutin kanssa ja sain häneltä vielä yhden vinkin: rullaan pyyheliinan sänkyyn rullalle ja laitan sen lakanan alle tohon vyötärön kohdalle. Sen pitäisi tukea selkää. Mä yritän nyt sitä.
Ja ens viikolla rupean tekemään selkä- ja vatsalihasliikkeitä. Ja yritän päästä vähintään kerran viikossa ratsastamaan. Ratsastus nimittäin vaatii niitä ns. korsettilihaksia.
Eilinen Raahen reissu onnistui hyvin. Kello 6.00 koneella Ouluun, siltä vuokra-auto (Jetta) jolla tunnin ajo Raaheen ja klo 18.35 koneella takasin Oulusta kotiin. Tulihan päivälle tosin pituutta 15 tuntia, mutta onneksi olin nukkunut edellisen yön hyvin ja ajokeli on erinomainen.
Tää mun selkä on outo!
Eilen kun pääsin lentokentälle nousin autosta ylös varovasti-varovasti, ettei vaan selkään satu. Eikä siihen sattunutkaan. Se ei ollut enää kipeä! No, ei se taivuttelua kestänyt mutta se ei kuitenkaan ollut enää kipeä!
Asiakkaan luona seisoin kaksi tuntia ja sen jälkeen oli pakko ottaa särkylääke. Mutta muuten selkä oli koko eilisen päivän ok.
Ennen nukkumaan käymistä luin sängyssä puolisen tuntia ja sehän ei sitten ollutkaan hyvä! Asennon vaihtaminen on helvettiä! Selkään sattu niin saatanasti! Ja viime yönä olen tunnin välein herännyt ja itku silmässä vaihtanut asentoa :( Kyljen vaihtaminen täytyy tehdä vatsan kautta, selälleen ei voi mennä. Ja tuo vatsan kautta vaihtaminenkin on tosi akrobatiaan. Ensin pitää saada se alempi käsi ängettyä jotenkin toiselle puolelle selkää, sitten vääntää itsensä vatsalleen ja siitä pikkuhiljaa toiselle kyljelle.
Onneksi olen muuten nukkunut hyvin ja saanut heti asennon vaihtamisen jälkeen uudestaan unen päästä kiinni.
Aamulla meni kolme minuttia itkiessä ja ängetessä itseä istumaan. Ja seuraavat kaksi minuttia ennen kuin sain itseni seisomaan.
No, pikkuhiljaa tää taas rupeaa olemaan parempi. Taivuttelu tosin ei onnistu - tai no, saan mä taivutettua selkäni 90 asteen kulmaan :D
Eli makaaminen ei ole hyvästä :(
Mitenköhän mä ens yönä nukkuisin? Mulla on kyllä aito Natuzzin nahkainen nojatuoli (elvistelee hieman ;)) ja mees siinä kyllä vetelee päiväunia, mutta mä luulen, että mä en siihen kovin helposti pysty nukahtamaan.
Ei kai auta muu kuin toivoa että ens yö kuitenkin menee yhtä hyvin kuin mitä viime yö meni.
