Voihan paska! Mulla rupeaa taas äly loistamaan!
Tarttis siis päästä kampaajalle.
Mutta kun saapuva heinäkuukaan ei näytä työtahtia keventävän. Ens viikolla keskiviikko on ainoo päivä jolloin ei ole asiakaskeikkaa :(
No, onneksi kolmena päivänä keikka on pk-seudulla ja aamulla heti, joten jollekin iltapäivälle vois saada kampaaja ajan ja älyn piiloon :)
Nyt mulla on kysymys kaikille jotka ymmärtävät fysiikkaa ja aerodynamiikkaa.
Eilen Ouluun lentäessä istuin siiven takaosan kohdalla. Seutulasta lähtiessämme katselin koneen siipeä ja mietin että mä vaan en ymmärrä vieläkään miten lentokoneet pysyy ilmassa. Tai laivat pinnalla.
Tänään kun syötiin teinin kanssa keskustelu kääntyi mun työmatkojen kautta lentämiseen ja lentokoneiden ilmassa pysymiseen.
Sanoin teinille, että en edes ymmärrä mikä saa koneen nousemaan ilmaan. Se kova vauhti vai joku muu - sen ymmärrän, että se vivun vetäminen yksistään ei sitä varmaankaan ilmaan nosta!
Teini sanoi, että kone nousee ilmaan sen vuoksi kun paine siiven alapuolella on suurempi kuin siiven yläpuolella.
“No, mikä sen paineen saa suuremmaksi siellä siiven alapuolella ja mikä sen koneen pitää ilmassa?”
Näihin kysymyksiin teini ei enää osannut vastata.
Eli nyt: jos tätä blogia lukee joku joka osaa nämä asiat selittää niin, että “ihminenkin” ne ymmärtää, niin enemmän kuin mielelläni kuulisin selityksen. [toim.huom. insinööri ei ole ihminen ;)]
Mä pidän tekniikasta - mutta vain sen käyttäjänä. Tekniikan tehtävä on helpottaa ihmisen elämää enkä mä halua (enkä viitsi) uhrata aikaa sen miettimiseen miksi joku tekniikka toimii niin kuin toimii. Mulle riittää se, että se toimii oikein.
Minusta ja meehestä mä olen järjestelmällisempi mutta meehen jokapäiväisen elämän on oltava paljon pitemälle etukäteen suunniteltua ja aikataulutettua kuin mun.
Tässä kaksi esimerkkiä viimeisen viikon sisältä:
Juhannusaaton aattona kävimme meehen kanssa kaksin ostamassa juhannuksen ruuat ja sen jälkeen heitin hänet kotiin. Autossa hän kysyi
“mikä on huomisen ohjelma?”
“en mä tiedä… klo 20 jälkeen pitää olla siellä M&M:n luona, mutta en mä yhtään tiedä mitä sitä ennen tapahtuu”
“no, koska mä tulen teille ja monelta syödään ja…?”
“no justhan mä sanoin, etten tiedä. Jos haluat tehdä / suunnitella jotain, niin siitä vaan!”
“no on tääkin nyt kivaa…. mulla ei ole yhtään ruuan murentakaan kotona ja….”
“Juu…. me syödään sitten kun syödään ja jos sä et ole silloin paikalla niin sä voit syödä myöhemmin. Me lähdetään kotoa varmaan joskus 19 aikaan, että sitä ennen voit tehdä ihan mitä vaan”
En muista enää ihan tarkkaan miten keskustelu eteni, tuohon suuntaan kuitenkin. Ja jossain vaiheessa sekä mulla että meehelle meni hermo. Mä huusin hänelle: “MIKSI SUN PITÄÄ OLLA NOIN VITUN HANKALA!”
“ai minä vai?” hän sanoi ja lähti autosta.
No, toinen episodi sattui äskön. Olemme puhuneet (tai siis mees on puhunut) että menisimme lauantaina jollekin rannalle ottamaan aurinkoa (mä en ole suunnitellut mitään, koska lauantaihin on vielä pitkä aika eikä rannat oo mun juttu, koska niillä on aina liikaa ihmisiä. Toisaalta ei ole myöskään iso “uhraus” lähteä kerran kesässä hänen kanssaan rannalle). No, se siis on sovittu että lähdemme launtaina (sään tietysti salliessa) rantsuun.
Tulimme hetki sitten kävelyltä ja mees istui tossa meidän ulko-oven rappusilla.
“Mites huominen?” hän kysyi.
“En mä tiedä, menen toimistolle ja tulen sieltä sitten jossain vaiheessa kaupan kautta kotiin”.
“Pitäis varmaan käydä huomenna ostamassa launtaiksi jotain evästä. Voileipää ja sellasta”
(siis miksi vitussa pitää käydä kaupassa perjantaina, jos ollaan menossa lauantaina rannalle. Olen varma että matkalla on myös joku kauppa.
Eikä siellä nyt ainakaan mitään voileipiä syödä - niitä tulee syötyä kotonakin ihan tarpeeksi. Mutta katsotaan millainen “keskustelu” tästä saadaan aikaiseksi).
“Joo, no mut sitä ehditään kattomaan huomenna” vastasin.
No, onneksi asiasta ei tällä kertaa syntynyt sen suurempaa keskustelua.
Veikkaan että tämä on kuitenkin asia, johon tullaan törmäämään vielä moneen kertaan. Jos haluaa että asiat on ajoissa aikataulutettu ja mietitty, niin ei siitä kovin helposti pääse eroon.
Ja kyllähän mäkin tiettyjä asioita mietin ja suunnittelen hyvinkin paljon etukäteen, mutta en koskaan tällaista “vapaa-ajan” toimintaa.
Mä olen enemmän se ex-tempore -tyyppi meistä kahdesta.
Kyllä kuulkaa teki mun univelkaselle päälleni (ja varmasti myös sielulleni) hyvää nukkua yli 10 tunnin yöunet.
Vaikka olisin mä pitempäänkin nukkunu - mut jos ens yönä nukkuis taas pitkät ja hyvät unet :)
Tää päivä ei alkanut hyvin – mutta onneksi jatkui parempana :)
Kello oli soittamassa 4.30 (lento Ouluun lähti 6.30), kuitenkin heräsin jo 3.30 kun teini lajitteli ilmaisjakelulehtiä. Hän lähti tänään Tampereelle katsomaan potkupalloa ja sen vuoksi jako oli tehtävä jo päivällä eli lajittelu yöllä ;)
No, eihän siinä sitten mitään, uni ei tullut ja tunnin pyörin sängyssä ja totesin että kai se on kuitenkin parempi lepäillä sängyssä kuin nousta ylös tekemään jotain.
Kello soi, laitoin kahvin valmistumaan ja aamupuuron mikroon. Kävin suihkussa ja kun klo 4.50 rasvasin raajojani keittiössä, pihaan ajoi taksi josta astui ulos kaksi “hieman” päissään olevaa nuorta aikuista. He järjestivätkin mukavasti aamukatseltavaa mulle ;) Mielessäni toivoin, ettei kummallakaan ole ainakaan klo 9 alkavaa työpäivää tänään!
Söin aamiaisen ja rappasin naamani.
Tämän päivän vaatetuksesta olin edellisenä iltana miettinyt ainoastaan sen verran että totesin kaapissa olevan puhtaita puseroita. Ensin käteen osui musta pusero. No, puhtaita mustia rintaliivejä ei kuitenkaan löytynyt. Eihän siinä sitten mitään, pistetään nuo taivaan siniset rintsikat. Vedin rintsikat ja puseron päälleni ja totesin, että ei käy: kun katsoin alaspäin siniset rintaliivit näkyivät puseronkauluksesta. Selvä, mitäs sitten…. No, tuo punainen pusero, varsinkin kun kaapista löytyi puhtaat punaiset rintaliivit. Kyseessä on pusero, joka on ns. itsestään siliävää joustavaa kangasta ja suhteellisen ihon myötäinen. En siis ollut silittänyt sitä, se kun ei oikeesti kaipaa sitä. Vedin puseron päälleni ja kirosin ankarasti: toiseen olkapäähän oli jäänyt kuivaushenkarista patti!
Ei siis sitäkään puseroa!
Ja tuo yksi on niin hiostava että sitä ei voi kesällä käyttää.
Onneksi ihan perus-t-paitoja on kaapissa aina. Mutta mistäs semmosen kanssa hankitaan asiakkaalta se uskottavuus ja luottamus? Ei auttanut muu kuin vetää liituraitajakkupuku päälle. Sitten kentälle, koneeseen ja Ouluun.
Autona oli harmaa Nissan Note. Kivan värinen se oli :) Mutta ton näköset autot ei miellytä mun silmää. Istuin autoon ja ensin ajattelin että enhän mä voi näin korkeella istua - ei pikkuautossa istuta kuin pakettiautossa. Kiva se oli ajaakin, ei siinä mitään :)
Ajaa hurautin siis noin 130 km Kalajoelle, vietin hyvän päivän asiakkaan luona ja ajoin takaisin Ouluun. Takasin ajatellessa mietin, että täälläkin suunnalla on tullut työmatkaa ajettua jossain vaiheessa. Sitten mietin sitä, että täyiskö ruveta pitämään jonkinlaista työpäiväkirjaa noista työmatkoista. Missä on tullut käytyä, miten kuljettu, mitä teitä ajettua ja missä yövyttyä. Syksylle on taas matkakeikkaa aika paljon, joten katellaan toteutuuko ;)
Mulla oli varsin optimaalista ajankäyttöä: kone lähti 17.30 ja mä olin kentällä klo 17.
Kotilennolla jouduttiin ensimmäinen 20 minuuttia istumaan vöissä koska “lensimme turbulenssiä sisältävän sadealueen läpi”. Ja kyllä se jonkin verran hyppyyttikin.
Kone laskeutui ajoissa ja kävin (ensimmäistä kertaa muuten) lentokentän Alkossa ostamassa 3 pientä viinipulloa. Kun istuin oman auton ratin taakse tuli ihan sellainen olo, että mites helvetissä mä istun näin alhaalla - ihanhan tämä on kuin maassa istuis. Eli ei kai se “korkea” ajoasentokaan sitten huono ollut :) Ajoin kotiin, söin valmisruokaa ja nyt istun sohvalla kiroomassa kun telkkarista ei tule mitään katottavaa. Mitään muutakaan ei jaksa tehdä.
Ja perkele, varmaan en muuten avaa työsähköposteja tänään!
Käytiin taas tänään meehen kanssa shoppailemassa :o
Tää oli ihan suunniteltu juttu. Käveltiin ensin tonne Mäkkärille (ei tohon lähimpään vaan n. 3km päähän) ja syötiin siellä Kana ElMaco -ateriat.
Ruokailun aikana mees yritti esittää mulle, että hänelläkin mukamas toimisi moniajo. Keskusteltiin siitä, miten ihmiset tekevät itsensä naurettaviksi, naimisiin menemisestä, hääpäivistä ja epärehellisyydestä. Meestä rupesi joku hymyilyttämään kamalasti ja kysyin mikä niin hymyilyttää. “Sä olet kaunis” hän vastasi. Kiitin ja sanoin “kyllä sullakin ajatukset säntäilee omituisia reittejä”. Sitten sain selityksen jostain semmosesta että hänelläkin mukamas moniajo toimisi! Pyh!
Mun mielestäni miehen moniajo voi toimia korkeintaan silloin kun hän samaan aikaan naistaan takaapäin pannessa katsoo tv:stä urheilua - miehen älykkyys vaan yksinkertaisesti ei voi riittää enempään. Ei edes meehen!
;)
No joo, mutta siis ostoksille!
Kotimatkalla poikettiin Kodin Ykköseen, mulla oli tarvelistalla uusi suihkuverho.
Kylpyhuoneosastolle kävellessä vastaan tuli kivan näköinen ja kaiken lisäksi oikean värinen matto. Sehän oli pakko nappasta mukaan.
Hintaa katsoin vasta ostopäätöksen teon jälkeen: alennusta 50% :)
Sitten suihkuverhoja katsomaan.
Tuo uusi verho osui heti silmiin - sehän on kuin tehty mun uuden maton kanssa. Alennusta yli 50%!
Olen jo jonkin aikaa etsinyt kylpyhuoneeseen kaakelikoristeita: sinisiä merihevosia ja simpukan kuoria. Ei ole löytynyt tähän mennessä.
Eikä löytynyt nytkään :(
Lähdin suunnistamaan kassoja kohti ja mees kysyi “ai, eikö me kierretäkkään täällä enempää?” “No, mä en tarvi muuta, mutta jos sä tarvit, niin katsotaan vaan.” “Ei, ei mulla mitän tarpeita ole, mennään vaan”.
Joskus mä luulen että mees tykkäis kierrellä kauppoja enemmän kuin minä :o
Nyt mulla on uusi ihanan pehmeä kylpyhuoneen matto ja uusi oikean värinen ja kivalla kuosilla varustettu suihkuverho :D
Ja hintaa niillä oli yhteensä vähemmän kuin matolla ilman alennusta :)
Sitten käveltiin loppumatka kotiin ja kyllä se teki hyvää :)
Kävin tänään meehen kanssa alennusmyynneissä.
Emme vaan shoppailemassa vaan oikeasti tarveostoksilla: mä tarvitsen kesäaikaan työpuseroita.
Mutta kun… mä vaan en voi sietää tota ostoksilla käymistä. Nyt oli tarvetta niille puseroille, niin mitään muuta ei sitten tullut katsottuakaan - paitsi kahdessa kenkäkaupassa, mutta kenkäkauppoja ei lasketa ;p
Käytiin viidessä vaatekaupassa, löysin yhdesta kaupasta yhden työpuseron, toisesta yhden, jota voi käyttää töissä jos laittaa topin alle (muuten menee kyllä arkikäytössä) ja yhden 3/4-hihaisen puseron, joten sitä voi käyttää sitten viileämmillä ilmoilla.
Olin haaveillut että löytäisin 3-4 työpuseroa, nyt ei löytynyt kuin yksi :(
No, “löysin” mä kahdet rintaliivit - ihan tota mun arkiliivimallia. Mutta ne on ihania, kun voin ostaa ne sovittamatta.
Viettelyliivejä täytyy sitten käydä ostamassa ihan erikseen - silloin kun jaksaa ja viitsii mennä sovituskoppeihin hikoilemaan. Ja niitäkin ostamaan voi ottaa meehen mukaan ;)
Mees oli taas aivan ihana. Hän kulki perässä, ei tyrkyttänyt mitään vaatteita (tietää kai jo sen, että mun makuni on suhteellisen ehdoton - joko tykkään tai en tykkää ja tämänhetkinen muoti vaan ei ole mua!), kantoi mukanaan puseroita, jotka halusin sovittaa ja piti käsilaukkua kun sovitin puseroita.
Rankan shoppailukierroksen (meniköhän meillä edes tuntia) päätteeksi ostimme jäätelöt :)
Meidän juhannusjuhlien emäntä soitti hetki sitten.
Olimme unohtaneet yhden kylmäkassin heidän luokseen. He ovat menossa tänään pelaamaan golfia ja emäntä kyseli olenko kotona siihen ja siihen aikaan, he voisivat tuoda kassin meille.
Sovimme että palauttavat sen kotimatkallaan, koska silloin olen varmemmin kotona.
Sitten rouva kyseli että tiedänkö jotain heidän viinitonkastaan, joka oli kadonnut ulkopöydältä. Emäntä saakeli oli nopeampi kuin minä… mun piti justiin tunnustaa syntini hänelle. Nappasin nimittäin sen viinitonkan siitä pöydältä mukaan “matkaevääksi”.
Nyt nolottaa :(
Tosin silloin se vaikutti helvetin hyvältä idealta :o
No, kun rupesi sitten niin hävettämään niin pyysin josko mees voisi käydä kotimatkalla hakemassa sen kylmäkassin ja samalla viedä pullon punaviiniä edes jonkinasteiseksi korvaukseksi.
Mutta kyllä se kai vaan on niin, että vaikka periaatteessa iän myötä pitäisi tuota järkeä tulla lisää, niin kyllä se järki viinan kanssa läträtessä katoaa ihan yhtä takuuvarmasti kuin mitä se katosi teininäkin.
Tuttavapariskunta meni kihloihin viime juhannuksena ja hääpäivänkin he päättivät nopeasti kihlajaisten jälkeen.
Jossain vaiheessa tuleva rouva kertoi mulle hääpäivän ja paikan, jossa häät on ja sanoi jotain siihen malliin että “teidätkin on meehen kanssa sitten kutsuttu häihin”.
Jokin aika sitten ihmettelin kun ei kutsua ole kuulunut. En tietenkään viitsinyt kysyä mitään, kun en tiennyt asiasta sen enempää - ties mitä esteitä naimisiinmenolle olisi voinut tulla.
Tänään tuo sama tuleva rouva oli sitten meehelle kertonut että 12 yön kuluttua heidät vihitään.
Missä on meidän kutsu?
Ymmärrän että on saattanut tulla suunnitelmiin muutoksia (pidetäänkin esim. pienemmät häät kuin oli alunperin tarkoitus), mutta olisi kai kohteliasta ilmoittaa muutoksista jo kertaalleen “kutsutuille” vieraille.
Vai onko käynyt niin, että siinä ensihuumassa on sitten tullut kutsuttua kaikki tuttuvan tututkin ja nyt ei enää edes muista ketä kaikkia on kutsunut?
Mä rupesin miettimään sitä, kun se mies lauantaina Lunassa sano mulle että mä olen iskettävissä kun emme edes asu meehen kanssa yhdessä.
Onko yhdessä asuminen / kihloissa / naimisissa oleminen joku tae siitä, että toinen ei ole iskettävissä? Eikö asian pitäisi olla niin, että jos seurustellaan / ollaan epävirallisesti / virallisesti yhdessä, niin silloin ei olla iskettävissä. Riippumatta siis siitä miten suhde on “sinetöity” vai onko lainkaan?
Toisaalta vaikka olisi ihan kristillisessä avioliitossa niin ei kai sekään ole tae siitä etteikö toinen olisi iskettävissä?
Onko olemassa mitään asiaa, jolla voi olla vakuuttunut siitä, että toinen ei ole iskettävissä.
Minusta ei ole.
Mutta toisaalta on monia asioita joilla sitä “riskiä” voi pienentää.
Jos joku löytää tästä kirjoituksesta sen kohdan, jossa mukamas hyväksyn pettämisen, niin ilmoittakoon siitä minulle.
Niin en ole kirjoittanut enkä myöskään ajattele niin.
Mutta…. jos joku pettää puoliskoaan, niin mikä minä olen ketään siitä tuomitsemaan - varsinkaan kun en kuitenkaan voi koskaan tietää kaikkia asioita jotka siihen johti.
