Kuukausiarkisto Toukokuu, 2006
Tää on ollu ihan paska päivä!
Jospa alottais ihan alusta, eli itse asiassa asioista jotka alkoivat neljä viikkoa sitten.
Tänään oli mun viimenen päivä sillä työnantajalla, jonka palveluksessa olen ollut melkein seitsemän vuotta, reilun vuoden olen ollut kouluttajana. Työ, josta mä ihan oikeesti tosissani tykkään - olen löytänyt oman hommani :)
Neljä viikkoa sitten meille ilmoitettiin, että meidät on ulkoistettu ja “myyty” eräälle suomalaisella koulutusfirmalle.
Siitä lähtien meiltä siirtyviltä kouluttajilta (toiminnan ihmisenä henkilöityy minuun) on lähtenyt uudelle työnantajalle sähköposteja viikottain. Ehdottomia tarpeita mm. työvälineiden osalta, erilaisia toiveita koskien myös mm. työvälineitä ja kysymyksiä käytännön asioista. Joihinkin kysymyksiin on tullut vastaus (kuten mun kysymykseen hotellihuoneen varamisesta) mutta suurimpaan osaan ei.
Uusi työnantaja on esimerkiksi tiennyt heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien (silloin neljä viikoa sitten) että mä en saa mun nykyistä matkapuhelinliittymää mukaani vaan tarvitsen heiltä uuden.
Olen jo viikon verran odottanut että uusi työnantaja ottaisi yhteyttä jollain tavalla ja ilmoittaisi minulle mihin aikaan huomenna olen menossa sinne ja kuka minut ottaa vastaan. Itse asiassa ihmettelen, että tät tietoa ei ole meille ilmoitettu silloin neljä viikkoa sitten: “yrittäkää pitää 1. ja 2. kesäkuuta vapaana asiakastapaamisista, käydään käytännön asioita läpi”.
Tänään menin aamulla kouluttamaan ja olin toimistolla noin klo 11. Vielä silloin ei ollut tullut puhelua tai sähköpostilla tietoa huomisen aikataulusta tai mun uudesta liittymänumerostani . Mulla on kuitenkin keskeneräisiä asiakasprojekteja menossa ja asiakkaille täytyisi päästä ilmoittamaan uudet yhteystiedot!
Kello 12 jälkeen hermoistuin tosissani ja kun paikalla sattui olemaan luottamusmiehemme, joka on ollut mukana sopimassa meidän siirtymisen ehdoista annoin kaiken paskan tulla ulos.
Klo 12.49 luottamusmies oli lähettänyt uudelle työnantajalle seuraavanlaisen sähköpostin:
“Ilmoittakaa nyt ihmeessä siirtyville kouluttajille, mihin tulevat huomenna ja mihin aikaan, kehen ottavat yhteyttä, jne.
Miten toimitte uuden työntekijän kanssa, kun hän tulee teille suoraan töihin?
Nyt he kokevat olevansa heitteillä.”
Joo, olisinhan mäkin voinut tuon mailin lähettää tai soittaa heille, mutta jossain menee sekin raja, koska mä toimin ja koska vaan odotan jotain tapahtuvaksi.
Mees huomasi että mua vitutti ja harmitti ja suututti ja turhautti ja hän kysyi, lähdenkö illalla ulos syömään. Sanoin lähteväni erittäin mielelläni.
Klo 13.46 tuli uuden firman toimitusjohtajalta sähköposti, jossa hän kertoi monelta meitä odotetaan paikalle ja kuka meidät ottaa vastaa.
Samalla sain tiedon siitä, että mun uusi liittymä tilataan sitten yhdessä tämän yhteyshenkilön kanssa :o Miksi ihmeessä tätä ei voinut kertoa mulle aikaisemmin, olisin säästynyt monelta kiukuttelulta. Uuden liittymän avaamiseen saakka mulla on nykyinen liittymä käytössä.
Sähköpostissa luki myös näin:
” Lisäksi meillä on jo Teille uudet työasemat odottamassa ja siellä on valmiina kaikki uuden työnantajan ohjelmat. Ensimmäisinä päivinä mikrotukihenkilö tulee auttamaan teitä koneiden kanssa ja toisaalta katsoo, että saatte koneisiinne kaikki ohjelmat joita tarvitsette koulutuksissa tai vanhan työnantajan projekteissa. Olemme sopineet vanhan esimiehenne kanssa että tuotte mukananne koko työasema ja puhelin arsenaalinne ja uusi työnantaja ostaa 3G kortit, demopuhelimet, videotykit jne. Ainoastaan työasema palautetaan 1-2 viikon siirtymäjakson aikana kun olemme ensin todentaneet että uudet työasemat mahdollistavat samat toiminnallisuudet kuin vanhankin työnantajan työasemat. Mikrotukihenkilö asentelee ja virittelee uusia työasemia heti kun pääsee niitä testaaman kanssanne ja tunnuksillanne.”
No, kaikkihan rupesi näyttämään siltä, että kyllä tämä tästä.
Sain työt tehtyä ja oli kotiin lähdön aika - en vaan osannut lähteä. Roikuin töissä vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki oli jo tehty.
Kotimatkalla sitten tuli ensimmäiset kyyneleet.
Mä oikeasti olisin halunnut jatkaa tuolla työnantajalla ja varsinkin tuossa työssä!
Tunsin olevani aivan tyhjä. Turta. Ja kyvytön sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Soitin meehelle ja kysyin olenko täysin huono ihminen jos nyt perun illan yhteisen syömisen. En kuulemma ollut :) Mees sanoi vielä “muista että mä olen lähellä jos kaipaat kainaloa”.
Ihanaa! Mulla on niin upee mees :)
Kävin kaupassa ja tulin kotiin. Riisuin kengät jalasta ja kannoin kauppakassit keittiöön. En saanut purettua kauppakasseja. Istuin lattialla, nojasin selkääni kaappeihin ja itkin!
No, ei auta jäädä tuleen makaamaan. Teini oli Hangossa pelissä ja mä olin yksin kotona. Rupesin toimimaan: ruoka valmistumaan, pyykit koneeseen, puhtaat pois narulta, yleistä raivausta, keittiön ja eteisen imurointi, pyykit kuivumaan, uudet koneeseen… Toimintaa ja yksin oloa! Puhelin soi kahteen kertaan (ei ollut mees kummallakaan kerralla), mutta en halunnut keskustella kenenkään kanssa vaan halusin olla yksin!
Olo rupesi helpottamaan ja laitoin meehelle viestin siitä. Muutama minuutti myöhemmin soitin hänelle ja kysyin onko hän jo syönyt ja kun ei ollut syönyt, kysyin onko hänen kutsunsa vielä voimassa. Se oli :)
Mentiin siis tuohon Chico’siin syömään, ruoka oli hyvää, viini maistui ja seura oli mahtavaa :) Keskustelimme itse asiassa mun työasioista aika vähän ja hyvä niin.
No, huomenna on ensimmäinen päivä uudessa duunissa ja vanhat hommat jatkuu heti ensi viikolla. Ja toivottavasti uuttakin pääsee opettelemaan pian.
Olen päättänyt unohtaa uuden työnantajan tähän astiset mokailut ja organisoimattoman toiminnan ja lähteä sinne huomenna avoimella mielellä.
Kyseessä on kuitenkin nimenomaan koulutusfirma ja siellä mulla on mahdollisuus kehittää itseäni kouluttajana, vanhalla työnantajalla sitä mahdollisuutta ei ollut.
Varoitus: tässä kirjoituksessa on vaan ratsastustunnistani, jos hevoset tai ratsastus ei kiinnosta tai et ymmärrä termistöä, älä lue ;)
Oli pitkästä aikaa hyvä ratsastustunti :)
Ja hyvä niin, oli nimittäin kauden viimeinen vakiotunti, nyt alkaa sitten kesätunnit, eli kenelläkään ei ole vakiotunteja. Ja niistähän ei sitten koskaan voi tietää, mimmosia urveloita niillä tunneilla on. Tuntien tasot tosin nousee tunti tunnilta, joten oman tasoisen ryhmänsä kyllä löytää.
Ennen tunnille menoa olin kyllä niin kypsä ton uuden työnantajan takia, että sanoin meehelle tarvitsevani hevosen joka toimii pelkällä ajatuksella tai semmosen joka pitää hakata verille ennen kuin se toimii. En sitten saanut kumpaakaan. Sain Asterixin, jolla olen mennyt parilla edelliselläkin tunnilla.Asterix on ruuna, joka ei oikein tahdo liikkua ja sekin vähän mitä se liikkuu, se liikkuu hosuen. Eli töitä on tehtävä koko ajan. Pidä hevo liikkeessä ja huolehdi samalla että liike pysyy rauhallisena.
Halukkaat saivat ottaa hevoselleen kanget ja minähän otin - niin harvoin niillä pääsee ratsastamaan, että oli lähes pakko ;) Kun kankia käyttää harvoin, niin niiden kanssa on sitten ihan “solmussa” (miksi nivelohja ei vois olla vaikka sininen ja kankiohja punanen??). Kun mä olen kerran saanut ne käteeni, niin en mä halua niistä irti päästää ennen kuin on ihan pakko. Tänään sitten ratsastin alkutunnin hius suussa :D Yritin vaan olkapäällä pyyhkiä sitä pois - onneksi lähti suhteellisen nopeesti.
Tällä kertaa hevo kuitenkin liikkui ihmeen aktiivisesti samalla kuunnellen etuosan pidätteitä. Saimme opettajalta jopa kehuja *jee, taputtaa itseään*.
Kehuja tuli niin käynnistä, ravista kuin laukastakin :)
Johtuiko sitten kangista, sporrista, mun kiukusta vai siitä, että molemmilla vaan sattui olemaan hyvä päivä, en tiedä, eikä kai ole niin väliksikään ;)
Kerran aikaisemminkin olen saanut opettajalta kehuja samasta hevosesta: “en tiedä mitä olet tehnyt sille, mutta se liikkuu erittäin energisesti” :)
Raviharjoituksessa luulen - siis vain luulen, en tiedä - että ei olisi tarvinnut paljoakaan tehdä töitä kun olisi saanut piaffin aikaiseksi (antakaa mun pysyä siinä harhakuvitelmassa että näin oikeasti olisi voinut tapahtua ;))
No, lopputunnista en tiedä mitä tapahtui - ainakin Asterix yritti painua kuolaimen alle - sen päätä sai repiä ylemmäs vähän väliä. Menimme isolla ympyrällä ja puolet ympyrästä oli tarkoitus väistättää takaosaa ympyrän ulkopuolelle ja sehän ei sitten meinannut millään onnistua. Tosin parilla ekalla kerralla mä selkeesti annoin liian suuret avut, koska Asterix rupesi tarjoamaan etuosakäännöstä :) Sen jälkeen mä ilmeisesti rupesin nojaamaan huomattavasti normaalia enemmän eteen (mä könötän aina etunojassa) koska liike loppui kokonaan - hevoa sai oikeesti potkia ottamaan edes yksi askel eteenpäin!
No, tiukan yrittämisen ja keskittymisen jälkeen sitä väistöä rupesi tulemaan mutta sitten sitä oli liikaa!
Viimeset kaksi kertaa saatiin onnistumaan (omasta mielestä - opettaja ei ehtinyt kommentoimaan) hyväksyttävästi.
Nyt kesällä olis tarkotus käydä kokeilemassa Leppävaaran ja Kilon tallit. Jos tallia vaihtamalla sais vähän lisää puhtia tähän hommaan. Toisaalta mä olen omalla tallilla kritisoinut sitä, että opettaja ei anna palautetta mun ratsastuksesta ja tänään sitä sitten taas tuli - paljon ja hyvää, siis hyvää nimenomaan opettavassa mielessä! Mutta olis silti kiva käydä kokeilmassa jotain muutakin ja jos tuntuu hyvältä, niin miksi en voisi vaikka syyskautta käydä jollain muulla tallilla.
Tänä aamuna ajoin viimestä kertaa kotoa Pasilaan töihin.
Tai no, tulenhan mä tänne vielä kouluttamaan, mutta silloin jo uuden työnantajan palveluksessa. Ja huomenna menen aamulla ensin kouluttamaan ja tulen vasta sitten tänne.
Mulla on oikeasti paska fiilis!
En mä olis halunnut täältä lähteä - tää on kuitenkin kaikesta huolimatta ollut hyvä työnantaja.
Suurin ongelma siirtymisessä on kuitenkin se, että uusi työnantaja on jo ilmoittanut että yksi osa työstäni tulee jäämään nykyisen työnantajan tehtäviin ja se on osa, joka vie paljon mielekkyyttä työstäni pois - mä en halua vain kouluttaa! Suhde asiakkaaseen jää aivan liian kliiniseksi silloin. Eihän mulla ole kontaktia tai yhteyttä asiakkaaseen! Ja kun koulutus kuitenkin kestää vain vajaa kaksi tuntia, ei siinä ajassa minkäänlaista suhdetta luodakaan!
Ja tietysti mua myös vähän pelottaa - olenhan ollut nykyisen työnantajan palveluksessa lähes seitsemän hyvää vuotta.
No, uusien asioiden opiskelu pitää varmasti mielen virkeänä pitkän aikaa :)
Ja jotain uutta olenkin jo joutunut opettelemaan: uudella työnantajalla jokainen työntekijä tekee itse hotellivarauksensa, täällä ne on hoitanut assistentti.
Osaan mä hotellihuoneen varata, mutta silloin kun tein niitä työni puolesta muille, käytin siihen Hotelzonin järjestelmää ja henkilökohtaiset huonevaraukset olen tehnyt netissä.
Nyt joutui soittamaan varauskeskukseen ;)
Oltiin lauantaina Kultakaivoksessa kattomassa Francinea.
Paikalla hääri valokuvaaja, joka meistä kuvan otettuaan tuli kertomaan että hän ottaa kuvia Francinen kotisivuille ja kysyi saako meidän kuvia käyttää siellä.
Annoimme luvan.
Mees löysi Kultakaivoksen sivuilta äskön tällaisen kuvan (löytyy sivun alalaidasta).
Tämä tosin ei ole se kuva, johon se kuvaaja pyysi lupaa, eli nyt odotetaan mielenkiinnolla ilmestyykö Francinen sivuille lisää kuvia.
Nainen kaipaa mieheltä huomiota ja kehumisia.
Mä olen siinä onnellisessa asemassa, että niitä tulee meeheltä.
Yksi ihanimmista tuli lauantai-iltana.
Oltiin lähdössä katsomaan sitä Francinea. Mä olin jonkun aikaa koikkeloinut kotona pelkissä rintaliiveissä ja puserossa (jos käyttää pään yli laitettavaa puseroa, on se puettava päälle ennen kuin rupeaa meikkaamaan), mees ei reagoinut siihen millään lailla (tai ei ainakaan näyttänyt sitä), on kai jo niin tottunut siihen.
Sain sitten rapattua naamani (vielä joku aika sitten riitti pakkeloiminen, nykyään täytyy jo rapata ;)) ja puettua päälleni - kengätkin vedin valmiiksi jalkaan.
Sitten mees sanoi: “sä olet upee. Kun mä katselen sua, mun farkut käy ahtaaksi” ja punastui päälle.
Ihanaa!
Toi on just sitä mitä NaiNeN, tai ainakin minä, kaipaa :)
Kurkkasin Maikkarin nettisivuille äskön ja löysin sieltä artikkelin seksin seitsemästä eri sortista.
Tätä on nyt kyllä ihan pakko kommentoida:
“Smurffeista sosiaaliturvaan. Seksiä on seitsemää sorttia.
Käytännönläheiset �tutkijat� ovat luultavasti viimeaikoina katselleet Walt Disneyn Lumikin ja seitsemän kääpiötä, sillä he ovat tulleet siihen tulokseen, että seksiä on seitsemää eri sorttia. No, määritelmä on mielikuvituksen tuotetta kuten Disneyn piirtämä satukin. Luettelo kuvastaa silti hyvin sitä, mikä parisuhteen kaari harmillisen usein on. Jokainen voikin ottaa seuraavasta luettelosta onkeensa ja pyrkiä pysyttelemään vain kahdella ensimmäisellä tasolla. Helppoa se ei ole, mutta aina kannattaa yrittää.
Askel askeleelta sosiaaliturvaan
Ensimmäinen seksilaji tunnetaan nimellä smurffiseksi. Smurffiseksiä harrastetaan silloin, kun tavataan tuntematon henkilö ja illan päätteeksi päädytään samaan sänkyyn. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kumpainenkin harrastaa seksiä niin kiivaasti, että lopulta naamataulu on aivan sininen.
Hmm… että kahdella ensimmäisellä tasolla pitäisi pysyä - mä en usko, että mä olen koskaan harrastanut seksiä tai tulen koskaan harrastamaan sitä niin, että naamataulu on sininen, kuten smurffiseksissä alla olevan mukaan tehdään. Luulen, etten edes halua kokeilla sitä. Olenkohan mä seksuaalisesti rajoittunut? Pitäisköhän mun huolestua?
;)
“Toinen seksilaji on nimeltään keittiöseksi. Pari on tuntenut toisensa jo jonkin aikaa, mutta he ovat yhä niin kiimaisia, että harrastavat seksiä missä tahansa, jopa keittiössä.”
Hmmm…. keittiöseksi nimenä kuulostaa kyllä paljon tylsemmältä kuin mitä se määritelmän mukaan oikeasti on. Mutta: been there, done that, bought the t-shirt ;)
“Kolmas seksilaji tunnetaan nimellä makuuhuoneseksi. Sitä harrastetaan, kun on asuttu saman kumppanin kanssa useita vuosia. Lapsiakin on saattanut tässä vaiheessa jo siunaantua. Seksistä on tullut pelkkää rutiinia ja sitä puserretaan makuuhuoneessa maksimissaan kerran viikossa ja silloinkin pimeässä. Tässä vaiheessa kumpikaan osapuoli ei oikeastaan pahemmin nauti seksistä (Huom! Siis oman kumppanin kanssa. Vieraan kanssa seksi voi olla maata järisyttävää). Seksi kuitenkin helpottaa ylimääräisiä paineita, joten se on siedettävissä oleva aktiviteetti. “
Eikö keittiö- ja makuuhuoneseksin väliin muka mahdu mitään? Keittiöseksin aikanako ne lapset tehdään? Vai makuuhuoneseksin?
Mutta tähänkin on valitettavasti sanottava, että tiedän mitä tuo makuuhuoneseksi on :( Vaikka eihän seksin harrastamisessa makuuhuoneessa mitään pahaa ole - se on monasti jopa se kaikkein paras paikka siihen: ei tule ikäviä palovammoja selkäruotoon tai polviin eikä tarvise pelätä sohvan likaantumista ;)
“Rappukäytäväseksi on seksin neljäs muoto. Tässä vaiheessa pari on ollut yhdessä aivan liian kauan. Käytävällä törmätessään, he käskevät toisiaan painumaan sinne ja syvälle ja pysymään siellä aina ja ikuisesti. Aamen! “
Öö…. niin siis harrastaako tämä pari seksiä rappukäytävässä vai eikö tähän vaiheeseen enää kuulu seksi ollenkaan?
“Viides seksin muoto on uskonnollinen seksi. Se tarkoittaa sitä, että kumppani on nunna/munkki aamulla, hän on nunna/munkki päivällä ja on sitä myös illalla. Selibaatti on tämän parisuhteen ainoa yhteinen harrastus. Toisaalta onhan se edes hitusen lohduttavaa, että pari on vihdoin löytänyt jonkin yhteisen tekijän. Se ei kuitenkaan riitä pitämään parisuhdetta kasassa.”
Mihin on unohtunut se valitettava realiteetti että kumppani saattaa olla jotain ihan muuta kuin nunna/munkki kodin ulkopuolella?
“Oikeussaliseksistä on kyse silloin, kun pari ei yksinkertaisesti enää siedä toisiaan. Avioero on vireillä, ja jompaa kumpaa pannaan oikeussalissa todella halvalla. Ainoa voittaja on lakimies, joka käärii palkkioina puolet parin haalimasta omaisuudesta. Moisilla palkkioilla hän pystyy kustantamaan itselleen aina uusia seksikumppaneita ja pysymään itse jatkuvasti smurffiseksin tasolla.
Viimeisin seksin muoto on sosiaaliturvaseksi. Kumpikin saa kuukaudessa hitusen, mutta se ei riitä kunnolla edes elämiseen, saati sitten nautintoihin. “
Tohon viimeseen vois kanssa todeta että “been there, done that”. T-paitaa en tuosta ostanut - en viitsinyt mainostaa ;p
Kyllä hyväkin parisuhde vaatii välillä “uudelleen lämmittelyä”, vaikka siinä ei mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Meillä sellaisena toimi - ihan huomaamatta - helatorstai-ilta. Illan vietto oli ihan ex-tempore eikä todellakaan mikään erikoinen tai: vähän viiniä, paljon keskustelua ja vähän erinomaista seksiä.
Mutta mun on nyt ihan erityisen hyvä taas olla meehen kanssa :)
Hyvin paljon samanlainen fiilis kuin silloin seurustelun alkuaikoina:
Haluaa että toinen on lähellä.
Haluaa että toinen tulee mahdollisimman nopeasti takaisin ja katsoo kelloa viiden minuutin välein kun aika tuntuu matelevan kun toinen ei ole paikalla.
Haluaa silloinkin kun se ei ole mahdollista varmistaa sen, että toinen oikeasti on olemassa: puheluita, tekstiviestejä, mesetystä.
Haluaa että toisen on hyvä olla ja on valmis tekemään sen eteen paljon.
Haluaa näyttää toiselle että oikeasti välittää.
Haluaa että kaikki jatkuu tällaisenä ikuisesti (vaikka tietää että niin ei tule tapahtumaan).
Parisuhdeoppaissa kirjoitetaan että “kumppaniin pitäisi rakastua aina uudelleen ja uudelleen”. Mä olen tähän asti pitänyt sitä paskan jauhamisena - eihän sellaista voi tapahtua.
Miten sitä muka voisi uudelleen ja uudelleen rakastua?
Sitten kun sitä on rakastunut niin sitten sitä on rakastunut ja sitten se muuttuu rakkaudeksi ja sitten se rakkaus joko on ja pysyy tai muuttuu pelkäksi ystävyydeksi tai häviää. Piste.
Mutta eihän se näköjään noin menekään.
Onneksi!
Nyt on Francine nähty livenä.
Yleisöä ei ollut paljoakaan, ehkä joku 60 henkee, mutta meno oli mahtava.
Mees sanoi keikan jälkeen minusta erittäin hyvin “rehellistä musiikkia” ja sitähän tuo on - kyllä mä menen tota pändiä toistekin kuuntelemaan! :)
Ameriikan ystävältä oli tullut viime yönä tekstiviesti, hän on Havajilla!
Pyh, sanon minä.
Ai kateellinen vai?
No kyllä!
Hän “valitti” viestissään että matka länsi-rannikolta oli ollut yllättävän pitkä - ihan oikein! ;)
No, oikeasti toivon että heillä on ihana, upea ja muistorikas loma, josta minäkin vielä saan kuulla mielenkiintoisia tarinoita ja jänniä yksityiskohtia!
Kävin tänään Citymarketissa ruokaostoksilla.
Kun olin maksamassa ostoksiani naapurikassalla oli samaan aikaan asioimassa helvetin hyvän näkönen ja charmantti mies. Ei voinut muuta kuin katsoa ja kuolata kun ei saanut silmiään irti ;o
Jotenkin tuo mies vaikutti ennestään tutulta ja yritin miettiä onko hän joku entinen naapuri, tuttu teinin tai omien harrastusten vuoksi, olenko joskus muuten vaan jutellut hänen kanssaan tai peräti raahannut hänet kotiini ja pannut hänen kanssaan. En vaan saanut päähäni mistä hän ehkä mahdollisesti on tuttu. Voihan olla niinkin, että olen nähnyt hänet aikaisemminkin ja jo silloin kiinnittänyt huomiota hänen komeaan ulkonäköönsä.
Ostoksiani pakatessani vilkaisin taas häneen päin ja huomasin hänen katselevan minua ja hymyilevän.
Rupesi häiritsemään entistä enemmän se, että tunnemmeko jostain vai kävikö vaan niin, että ulkomuodon miellyttävyys oli molemmin puolista.
