Lensin tiistai-iltana Oulunsaloon josta nappasin alleni vuokra-auton. Volvo V50, eko-diesel. Kiva ajaa mutta kiihdytystilanteissa samanlainen kuin noin 20 vuotta vanhat dieselit. Tosin kiihtyy nopeammin. Sitten kun kiihtyy. Lisäksi se on tosi ronkeli vaihteista. Esim. 60 km/h tasaisella tiellä vitosvaihde on aivan liian iso ja auto nykii. Vaihteita ei siis pidä vaihtaa ihan yhtä tiuhaan tahtiin kuin omassa.
Tulin Pudasjärvelle eilen noin kello 20. Kaupungissa on yksi ainoa hotelli ja tää just ja just menettelee. Hetken aikaa mietin josko olisin jäänyt ensimmäiseksi yöksi Ouluun tai ajanut Syötteelle yöpymään mutta koska tänä aamuna aloitimme koulutuksen jo kello 8 se tarkoitti sitä, että mun on oltava paikalla viimeistään kello 7.45. Eikä aikainen aamuherätys jaksanut kauheesti innostaa! Ruokaa tässä kaupungissa ei kaupungin www-sivujen perusteella saa kuin tästä hotellista eikä se ruokalistan mukaan houkuttele yhtään. Illalliset on siis menneet sen mukaan mitä sellaista kaupan eineshyllystä on löytynyt, jota voi syödä kylmänä. Tänään söin lounaan asiakkaan henkilöstöruokalassa. Onneksi!
Päivällä piti olla asiakkaan luona koko päivän koulutus, klo 8 - 16. Pääkäyttäjät olivat kuitenkin niin innoissaan uudesta järjestelmästä ja hyvin miettineet kaiken valmiiksi, että meillä ei mennyt kuin reilu kuusi tuntia.
Tulin hotellille, vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja ajoin 60 kilometrin matkan Syötteelle lenkkeilemään. Onpahan sitten koettu sekin: autolla ajoa 120 kilometriä tunnin kävelylenkin vuoksi ;)
Valitettavasti unohdin sykemittarin vastaanottimen kotiin ja noin 12 vuotta vanha sykemittari ei jostain kumman syystä pelaa yhteen kännykkäni kanssa ;) Matkaa vaihtelevassa runsaasti ylös- ja alaspäin suuntautuvassa maastossa tuli kuitenkin 5,5 km.
Koska työpäivä oli loppunut aikaisin niin palasin Syötteeltä hotellille jo ennen klo 18. Kävin saunassa, tein puolisen tuntia töitä ja nyt lähinnä odotan että sais mennä nukkumaan.
Nukuin viime yönä todella hyvin. Kun kymmen uutiset alkoivat otin puolikkaan unilääkkeen. Uutisten päätyttyä nukahdin välittömästi, heräsin noin kello 3, nukahdin nopeasti ja kello 6.15 heräsin syvästä unesta herätyskellon soittoon.
Huominen koulutus alkaa vasta klo 14 ja kotona olen noin kello 22.30. Sen vuoksi pidän aamupäivän “vapaata”. En laita herätyskelloa soittamaan, herään sitten kun herään. Ja toivon ihan perkeleesti, että nukun hyvät vähintään kahdeksan tunnin unte. Sitten käyn lenkillä ja jos kerkeän, niin käyn aamiaisella. Se päättyy jo kello 9. Muuten teen töitä noin klo 13 saakka, jonka jälkeen yritän metsästää jostain jotain syötävää (kebabia?) ennen kuin menen asiakkaan luokse.
Täällä on upeat maisemat, melkein ruska. Poroja olen nähnyt paljon. Matkalla Oulunsalosta Pudasjärvelle näin muutamia mutta tänään Syötteeltä takaisin ajaessa näin ensin suolla (?) noin 10 - 15 poron tokan (joko sellainen määrä poroja on tokka, en minä niistä mitään ymmärrä) ja sitten vähän ennen Pudasjärveä edelläni ajanut rekka meinasi ajaa vajaan 10 poron yli. Onneksi mä vihaan auton perseessä roikkuvia autoilijoita ja noudatan tässä raamattua: tee muille se minkä toivoisit itsellesi tehtävän eikä tilanteessa ollut vaaraa kai muille kuin poroille. Ajellessa mietin että mä en kyllä tykkäis ajella täällä pimeellä. Mietin Grey-tätiä, joka siis asuu näillä “kulmilla” ja tekee myös matkatyötä. Poroja tuntuu olevan tien pielessä aika tiuhaan tahtiin.
Mulla oli tänään vapaapäivä. Jota tosin en viettänyt kuin aamulla hetken aikaa.
Heräsin itsestään, ilman kellon soittoa vähän ennen seitsemää. Ja mikä parasta: pirteänä!
Jouduin kuitenkin lähtemään koulutuskeskukseemme jo ennen kello 9. Olin sopinut tälle päivälle yhden puhelinpalaverin (ainoa aika käydä se ennen kuin dead-line on ensi viikon torstaina). Puhelinpalaverin olisin helposti voinut käydä kotoa - teenhän mä niin viikoittain, tänne tulon perimmäisenä syynä oli se, että toin uuden koneeni saamaan lisäasennuksen.
Joudun työssäni käyttämään paljon pc-pohjaisia sovelluksia, joita en saa / voi asentaa firman vakioidulle työasemalle. Koneissani on siis aina ollut kaksi kovalevyä, joista toinen on se vakioitu ja toinen on sitten täysin vapaa jolle saan asennella ihan mitä lystää ;)
Meidän pc-setä tekee ns. iltavuoroa, eli ei tule töihin koskaan ennen klo 12. Tänään hän tuli klo 14.30. Kello on nyt 18 ja mä istun täällä vieläkin odottamassa konettani!
Eikä siihen tule muuta kuin Vista ja Office 2007, kaiken muun mä asennan itse. Noita en pysty asentamaan itse, koska ne vaatii lisenssit. Ja jos joku nyt ihmettelee että miksi Vista, kun se on niin paska, niin sen vuoksi, että vakioidulla työasemalla on seiska. Joten nyt mulla on tarvittaessa käytettävissä molemmat.
En myöskään voi lähteä ja jättää uutta konettani tänne vaikka työskentelenkin vielä vanhalla koneella. Olen menossa pääkonttorille maanantaina jolloin olen luvannut palauttaa vanhan koneen. Sitä ennen mun on ehdittävä siirtämään kaikki data vanhalta koneelta vähintään ulkoiselle kovalevylle, jotta pääsen sitten tuuppaamaan datan uuden koneen sisuksiin.
Olen tässä jo muutamia päiviä miettinyt että jokohan vois luopua vuoden 2006 ja 2007 työsähköposteista vai pitäisköhän niitä säilyttää vielä? Todennäköisesti niitä ei tarvi enää, mutta sitten jos sieltä poistaa jotain, niin sitten heti joku on sanomassa että “muistatko sen asiakkaan silloin vuonna 2006? Niiltä tuli se yksi sähköposti, jossa….”.
Ei olis pitänyt uhota viime yönä. Heräsin nimittäin aamulla vasta vähän ennen kymmentä ja sitten olis jo saanut pitää kiirettä että olis ehtinyt klo 10.30 jumppaan. Jäi siis jumppa käymättä. Päätin että sillä välin kun mulla on lihapata uunissa käyn lenkillä. Enkä sitten tehnyt sitäkään.
Olin ollut vasta muutaman minuutin pystyasennossa, kun Grey-tädiltä tuli viesti, että päivän greyhound-kisat on nähtävillä suorana netistä. “Hmmm… oliskohan tässä ideaa? Mukavan tuntuinen sää eikä oikeasti mitään pakollista tehtävää tänään. Ei se kuitenkaan suostu, mutta yritetään….” tuumailin ja laitoin Teinille viestin: lähdetäänkö Turkuun katsomaan greyhound-kisoja ja käydään sitten Turussa syömässä? Yllättäen Teini vastasi että käydään vaan, tuletko hakemaan. Annoin Teinille tehtäväksi etsiä meille ravintolan Turusta.
Niin me sitten ennen puolta päivää hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Turkua. Koska aikaa oli, kannatimme yrittäjää ja ketjuhuoltoasemakahvilan sijasta pysähdyimme kahville Muurlan lasitehtaalle. Mulla on kolme kappaletta yhtä Muurlan lasin maljakkosarjan maljakkoa ja olisin ostanut lisää, mutta niitä ei ollut nyt kuin liloina ja lasin värisinä. Mä kerään sinisiä. Miniä-kokelas sen sijaan laittoi Ikea-lasinsa uusiksi, hän osti poistoerästä yhdeksän hyvän näköistä juomalasia, 1€ kappale.
Ja minä ostin isälle isänpäivälahjan, joululahjan tai synttärilahjan, The Beatles lasinaluset.
Turun vinttikoirarata on Metsämäen raviradalla ja siellä on upeat puitteet. Tosin grillimakkaraa ei ollut :( Olimme jättäneet lasitehtaalla sämpylät syömättä koska päätimme panostaa grillimakkaraan. Jota ei sitten ollutkaan. Hyvinkäällä on aina!
Luulen että Teini hieman innostui lajista. Ainakin hän hyvin tarkkaan merkitsi käsiohjelmaan koirien sijoitukset ja ajat. Ennen lähtöä hän teki oman vetonsa voittajasta ja suurin osa hänellä menikin oikein. Grey-tädin koira (Grey-täti ei itse ollut paikalla mutta hänen miehensä oli koiran kanssa) juoksi seitsemännessä lähdössä ja sijoittui täpärästi toiseksi.
Lähdön jälkeen toimin vielä Grey-tädin miehelle kenneltyttönä kantaen koiran tavaroita. Kun koira oli pakattu autoon me suuntasimme Turun keskustaan syömään. Teini oli valinnut meille maalaisranskalaisen ravintolan nimeltä Bistrot le Porc. Paikka oli sisustukseltaan juuri sellainen kuin sinne sopikin (vaikka naapuripöydässä eräs mies valittikin että sisustus on askeettinen), palvelu hyvää, ruoka erinomaista ja edullista. Suosittelen paikkaa!
Kotimatka sujui rattoisasti. Teinin tyttöystävä on mukava tyttö ja he selvästi välittävät toisistaan tosi paljon. En tiedä, joko noin puolen vuoden seurustelun jälkeen voisi puhua rakkaudesta, mutta eipä se oikeastaan mulle kuulukaan niin kauan kuin Teinin on hyvä olla :)
Tiesin, että kun aloitan laihduttamiseni viikon VLCD-kuurilla niin sen jälkeen painoa tulee välittömästi jonkin verran takaisin. Niin on käynyt, mutta ei pahasti.
VLCD-kuurin aikana paino putosi 2,2 kiloa, rasvaprosentti nousi ja lihasmassa pieneni.
Viikko VLCD-kuurin jälkeen kokonaistulos on 1,1 kiloa kadotettua painoa, 0,6 %-yksikköä kadotettua rasvaa ja ihan minimaalisesti lisääntynyt lihasmassa. Rasvaprosentti ja lihasmassa ovat nyt parempia kuin laihdutuken alkaessa. Vyötäröltä kadonneista 10 sentistä takaisin on tullut vain kolme. Olen tyytyväinen. Pakko olla, että pysyy edes jonkinlainen motivaatio ;)
Liikunta on jäänyt tällä viikolla aivan liian vähiin. Kiire. Ihan helvetillinen kiire töissä, viime viikolla 52 tuntia! Tiistaina Vaasassa ollessani kävin lenkillä mutta se oli vähän mitä sattuu.
Eilen kävin myös lenkillä ja se meni jo paremmin. Annoin sykemittarin määritellä sykerajat ja ne olivatkin paljon korkeammat, eli 116 - 148. Keskisykkeellä 135 vauhtia oli jo 6,4 km/h. Noin “korkeella” sykkeellä ei olis pitänyt tehdä kuin noin 45 minuutin lenkki, mutta kävin katselemassa uusia lenkkkeilyreittejä ja jatkoin yhden risteyksen liian pitkälle. Lenkki venyi reiluun 70 minuuttiin. Mutta löytämäni reitti oli oikein mukava ja siitä saa helposti lenkin, joka kestää puolesta tunnista jopa 1,5 tuntiin.
Tän aamun kunnianhimoinen tavoitteeni on päästä lähtemään kotoa noin kello 9. Ei se normaaliviikonloppuaamuna ole mulle temppu eikä mikään, mä heräilen normaalisti siinä kahdeksan aikaan. Mutta nyt kun olen taas tähän aikaan hereillä saattaa olla että aamuheräämiseni venähtää. Aikomukseni oli käydä viemässä treenikassi salille, käydä vetäsemässä 45 - 60 minuutin lenkki ja sen jälkeen mennä vielä 45 minuutin pilatestunnille.
No, pilates-tunnille uskoisin ainakin ehtiväni.
Salille pitää mennä poikkeuksellisesti autolla. Nimittäin ruokakaupassa täytyy olla heti klo 12 kun se aukeaa. Teini ja miniä-kokelas tulevat syömään enkä eilen jaksanut lähteä käymään kaupassa koska jääkaapissa oli itselle ruokaa aivan riittävästi. Ajattelin laittaa lihapataa, joten uunissaoloaikaa tarvitaan :)
Summa summarum: laihdutukseni etenee hyvin - tosin syyskuussa on jotain häppeninkiä joka viikonloppu ja vielä lokakuun eka viikonloppukin menee juhliessa, joten kovin hyvää tulosta ei ole tiedossa. Tavoite on marraskuun puolessa välissä (ennen pikkujoulukautta, joita mulla ei tänä vuonna varmaan tule olemaan kuin korkeintaan kahdet) miinus 6,5 kiloa. Joku netin laihdutusohjelma sanoo, että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista 10 viikossa. Aikaa on nyt yhdeksän eikä tehokkuus varmasti ole paras mahdollinen. 3 - 4 päivän työmatkatkin tulevat myös aiheuttamaan omat haasteensa.
Välitavoite on nyt -2,6 kiloa. Siihen olen jo tyytyväinen. Siitä vielä kolme kiloa pois, niin olen aivan äärettömän tyytyväinen.
Meillä oli perjantaina töissä kahden eri yksikön yhteistilaisuus. Yhteensä näissä yksiköissä on noin 250 henkilöä, paikalla meitä oli noin 120. Nuo loput 130 olivat paljon fiksumpia kuin me paikalla olleet.
Tilaisuus oli Linnanmäellä. Aloitimme tilaisuuden klo 14. Kyllähän se luki kutsussa ihan selvästi, että tilaisuua alkaa kello 14, mutta jostain syystä mun aivoni rekisteröivät tuon nelosen kolmoseksi. Ehkä siksi, että en ymmärrä miksi periaatteessa 250 ihmisen pitäisi raahautua kahdeksi tunniksi jonnekin johonkin tilaisuuteen jonka tarkoitus ei selviä edes tilaisuuden jälkeen.
Olin siis paikalla tunti liian aikaisin, mutta niin oli myös aivan ihana miespuolinen Silkki-kollegani. Linnanmäen portit olivat kiinni vielä siinä vaiheessa (eikä niitä edes avattu meitä varten, mutta myöhemmin meidät sentään päästettiin portista sisään) joten emme päässeet alueelle. Silkki oli autolla, joten päätimme lähteä jonnekin kahvittelemaan. Ajoimme kasvitieteelliselle museolle, mutta se oli remontissa. Suunnistimme sitten rantaa pitkin Töölönrantaan jossa istuimme baarin puolella takan ääressä (voi miten romanttista) juomassa kupilliset kahvia ja lasilliset punaviiniä.
Tilaisuus alkoi kello 14 enkä vieläkään - nukuttuani 1,5 yötä tilaisuuden jälkeen - tiedä, miksi se pidettiin. Ensin iso pomo piti vartin tervetuloa-puheen. Hän esitteli jälleen kerran firman arvotaulun ja tällä kertaa siitä poimittiin esille hauskuus. Täysin turha vartin esitys.
Seuraavaksi meille pidettiin 45 minuutin luento aiheesta “Y ja X-sukupolvi työntekijänä, johtajana ja johdettavana”. Sanoisinko että enpä saanut tuostakaan irti oikein mitään. Luennoitsija oli siinä mielessä erinomainen että hän aktivoi yleisöä. Välillä ehkä hieman liikaakin: “Jussi, mitä mieltä sinä olet tästä?”. Ja sitten kun Jussi joka istui jossain kolmella ensimmäisellä penkkirivillä vastasi, ei kolmelle viimeiselle penkkiriville kuullut mitään! Enpä siis saanut tuostakaan oikein mitään. Ja pikainen gallup ympärillä oleville työkaverille tuotti saman tuloksen. Takarivissä kuorsannut mies taisi olla kanssani samaa mieltä ;)
Viimeisenä näistä kahdesta yksiköstä kolme osastoa esitteli toimintaansa. Kahden ensimmäisen esityksestä en ymmärtänyt mitään (ne, jotka tietävät missä olen töissä ymmärtävät tämän) ja veikkaan että näillä kahdella osastolla työskentelevät eivät ymmärtäneet mitään meidän osaston esittelystä ;)
Ohjelman mukaan esittelyjen piti kestää klo 15 - 15.45 mutta jostain kumman syystä esittelijät olivat siinä käsityksessä että heillä on aikaa 20 minuuttia per lärvi, joten aikatauluhan kusi sitten tässä vaiheessa. Ja kun se kusee kitutunnilla, niin se se vasta upeeta onkin!
Virallisen osuuden jälkeen meille jaettiin lippuja Linnanmäelle. Saimme kolme laitelippua ja kolme pelilippua. Kolmen laitelipun kanssa piti jo miettiä että mitä haluaa. Ihan ensimmäisenä lähdin Rakettiin. Se on kyllä hieno laite, mutta Grönalundin vastaava on paljon paljon hienompi! Sitten kävin Linnuradassa ja tietysti perinteisessä Vuoristoradassa. Pelilippuistani yhden käytin johonkin halkojen hakkaamiseen ja kaksi narun vetoon. Narun vedosta sain pikkuauton ja isot mustat aurinkolasit. Lisäksi sain miespuoliselta kollegalta tiaran :)
Kahden tunnin “vapaan” jälkeen meillä alkoi ruokailu klo 18. Ja voihan vittu, mimmosta ruokaa: patonkia ja tuorejuustoa, perunasallaattia (mautonta), jotain pastasalaattia (en edes maistanut), hodareita (kuivia), broilerikepakoita (pieniä ja omituisen makuisia), paahdettua maissia (en syönyt) ja nachoja + salsaa! Jälkiruuaksi kahvia ja jotain suklaakeksejä jotka näyttivät niin epämääräiseltä että en maistanut niitäkään.
No, söin sitten yhden hodarin, kaksi broilerikepakkoa ja vähän perunasalaattia. Kyytipojaksi firma tarjosi neljä juomaa, jotka mun kohdallani olivat ihan hyvää punaviiniä.
Kotiin päin lähdin ennen klo 21.
Meillä on töissä oltu juhlien osalta säästöbudjetilla reilu vuosi. Meiltä on jätetty kesäjuhlat kahtena kesänä kokonaan väliin. Meidän oman yksikön koko päivän + illan tilaisuus on jätetty pois (ilmeisesti tilaisuus ei ollut oikeasti tärkeä, koska sitä ei ole järjestetty edes pelkkänä päivätilaisuutena - tämä on mun johtopäätökseni asiasta) ja viime vuonna pikkujoulutkin pidettiin alueellisina. Sitten pidetään kuitenkin tällaisia haista paska -tilaisuuksia, joiden tarkoitus ei selviä edes tilaisuuden jälkeen! Jos tarkoitus oli pitää hauskaa, niin se epäonnistui kyllä aika totaalisesti. OK, laitteissa oli kiva käydä, mutta suurin osa laitteissa käyneistä henkilöistä valitti siitäkin: miksi vain kolme lippua, olisin halunnut rannekkaan. Tuo nyt on sitten sitä suomalaista mentaliteettia että mikään ei ole koskaan hyvin, mulle riitti kolme laitetta hienosti.
Meidän oma osasto ei ole tähän asti pitänyt muita yhteisiä tilaisuuksia kuin tuon yhden juhannusviikolla olevan tilaisuuden. Tänä vuonna meidän oman osaston iltapäivätilaisuuksia on jo pidetty yksi ja yksi on vielä tulossa. Ainakin keväällä ko tilaisuus pidettiin omissa tiloissa (edullista ja hyväksyn sen), mutta sitten illalla oli vielä viininmaistajaiset! Itse henkilökohtaisesti vaihtaisin nämä oman yksikön tilaisuudet koko firman kesä- ja pikkujouluihin. Näitä samoja naamoja näkee “jatkuvasti”, mutta maakuntien ihmisiä on nykyään mahdollista tavata vain kerran vuodessa. Olen myös aivan varma siitä, että jos - tai siis kun - jokainen osasto pitää näitä omia iltapäivätilaisuuksiaan, niin ei se halvemmaksi voi tulla kuin kahdet koko firman pippalot ja vain yksi koko päivän tilaisuus per osasto.
No, parin viikon kuluttua meillä on taas perinteinen firman kansallinen tilaisuus. Se on käsittääkeni maailmanlaajuinen tapa. Sekin on nykyään edullisempi kuin aikaisemmin. Aikaisempina vuosina lähdettiin maakuntaan ja tilaisuus alkoi jo klo 10. Kahtena vuonna se on alkanut klo 13 ja se on pidetty Helsingissä. Meitä on pääkaupunkiseudulla vähän yli 400 henkilöä ja maakunnissa noin 200.
Tulin aamulennolla Vaasaan. Menin illalla nukkumaan vähän yli kello 21, otin puolikkaan unilääkkeen ja nukuin hyvin. Noin klo 01 kävin vessassa, mutta nukahdin heti takaisin. Ja kun herätyskello soi kello 04 ei väsyttänyt yhtään normaalia enempää.
Lento ja päivä menivät ilman mainitsemisen arvoisia asioita.
Hotelilla olin jo klo 15.15. Sain superior-luokan huoneen, kokoa on kivasti ja kylppärissä on amme. Avasin sähköpostin, vastasin muutamaan työkavereiden lähettämään sähköpostiin (muita en jaksanut edes avata) ja lähdin lenkille.
Lenkillä totesin, että kyllä se oikeesti pitää paikkaansa että kroppa toimii eri päivinä eri tavalla. Olin asettanut sykerajat 106/124 ja keskisykkeellä 121 sain 50 minuutin lenkillä keskinopeudeksi 3,3 kilometriä. Yleensä tolla sykerajalla ja suurin piirtein samalla keskisykkeellä keskinopeus on 6,0 - 6,2 km! Järkyttävää!
Hotellille palatessa kävin alkosta ostamassa pikkolopullon kuohuviiniä (onneksi sitä oli kylmäkaapissa) ja kävin vaahtokylvyssä. Saunaankin olisi päässyt, mutta saunaan mä pääsen “aina”, kylpyyn harvemmin.
Aivan upeutta, kello on vajaa 18, mä olen käynyt lenkillä ja pesulla enkä meinaa enää tänään tehdä mitään työjuttuja! Mä olen tehnyt niin helvetin pitkiä päiviä - semmosta 45 - 50 tuntista viikkoa - ja tänäänkin tein pitkän päivän, että nyt mä meinaan nauttia!
Huomenna ei ole edes aikaista herätystä, kello on soittamassa vasta seiskalta.
Katson uutiset ja lähden syömään. Ruokailun jälkeen aikainen nukkumaan meno ja taas huomenna jaksaa. Pitkä päivä huomisestakin on tulossa, lentoni on Helsinki-Vantaalla muistaakseni joskus 18.30 aikoihin.
Ai niin, huoneessa on kasa lehtiä. Miksi lehdet ovat Divaani, Anna, Avotakka, Olivia, Evita, Gloria ja Vogue? Mitä miehet lukevat? Vai eivätkö vaasalaiset miehet osaa lukea ja sen takia ei ole varattu myöskään muille miehille luettavaa.
Näin viime yönä aika hassun unen. Vaihdoin työpaikkaa (juu, mulla on tuolla yksi ilmoitus, johon täytyy tehdä hakemus. Tosin ne vaatii kyseisen alan kokemusta, jota mulla ei ole, mutta kokeillaan!). Menin Yleisradiolle konttoritarvikevaraston hoitajaksi. Mummu oli aikanaan Radiotalossa konttoritarvikevaraston esimiehenä, mutta mistä se nyt yhtäkkiä mun uneeni tulil? Siitä, että soitin ukille toissapäivänä?
Unessa myös söin hirmusia määriä kakkua ja pullaa ja muuta sellaista, jota en yleensä syö. Mä syön korvapuusteja ja voisilmäpullia, juusto- ja suklaakakkua, mutta siihen mun leivonnaisten syöminen melkein rajoittuukin. Täytekakuista en piittaa ollenkaan. Oisko ollu nälkä tai tekiskö jo oikeesti mieli syödä jotain “kunnollista”?
Hassu uni.
Paino oli pudonnut enää 400g mutta en ole yllättänyt. Kyllä mä sen tiedän että tällä kalorimäärällä painon putoominen loppuu aika nopeesti. Se, mitä hämmästyin, niin suhteellinen rasvan määrä oli noussut ja lihasten osuus pienentynyt. Tuo rasvan määrän nousu ihmetyttää. No, ei tommosiin kannata lyhyellä aikavälillä kiinnittää huomiota. Katellaan tarkemmin ensi perjantaina kun on “virallinen” punnituspäivä.
Lähden tänään aamulla ulkoiluttamaan Askoa ja Haukkaa niiden omistajan kanssa. Askon ja Roosan omistaja osti kesällä uuden pennun. Olen menossa hoitamaan koiria ensi kuun puolessa välissä ja haluan käydä katsomassa miten tämä parivaljakko kulkee ulkona ja kokeilemassa voinko mä pitää Haukkaa irti, eli houkuttaako mun tarjoamat makkaran palat sitä.
Sitten kotiin ja kaupoille. Täytyy käydä täyttämässä jääkaappi ja ostamassa Tarjoustalosta kaikenlaista joka on melkein loppu. Kirjastokin kutsuu.
Silloin kun tää blogi on tahattomalla tauolla niin näin tosi villejä unia. Olis hemmetti soikoon pitänyt kirjottaa niitä tänne. Ne oli tosi “mielenkiintoisia” ;)
Olen nyt syönyt Nutrilettiä kolme päivää. Paino on pudonnut 2,1 kg, eli olen lähellä sitä painoa josta laihduttamiseni yleensä alkaa. Tästä on hyvä sunnuntaina jatkaa.
Olen positiivisesti yllättynyt kolmeta asiasta: nälkä ei oikeasti ole ollut missään vaiheessa. Tai no, kun olen tullut jumpasta noin päivällisaikaan, on ollut nälkä, mutta mulla on lähes joka päivä siihen aikaan nälkä, joten tuota nälkää ei lasketa ;)
Toinen asia, josta olen positiivisesti yllättynyt on se, että mitään mielitekoja ei ole (vielä) ollut. Ei vaikka mulla on jääkaapissa juustoja! Olen valmiiksi pitänyt huolen siitä, että en rupea kaipaamaan pureskeltavaa ja syönyt joka päivä jotain pureskeltavaa kuten raakaa kukkakaalia tai porkkanaa.
Erittäin positiivisesti olen yllättynyt siitä, että vyötärö on kutistunut 10%! Näin kapeeta vyötäröä mulla ei ole varmaan ollut 13 vuoteen! Jo toisena Nutrilett-aamuna huomasin että kaljamahani - joka mulle tulee - oli kadonnut, mutta en mä olis uskonut että vyötärökin on vetäytynyt noin paljon!
Ennen kuin kukaan huomauttaa, niin tiedän: tämä ei ole oikeaa laihduttamista, mutta tämä onkin vain stratti laihduttamiseen joka oikeasti alkaa sunnuntaina tämän kuurin loputtua. Sitten nähdään miten paljon tulee vyötärölle lisää mittaa ;(
Teen tällä viikolla jotain sellaista, jota en ole vielä koskaan tehnyt: aloitin tänään Nutrilettin Quick Start viiden päivän dietin.
Loman aikana paino nousi “vain” kaksi kiloa mutta sen jälkeen tuli pari kiloa lisää nopeassa vauhdissa. Syynä työkiireet. Mä olen sellainen ihminen, että mä en pysty jättämään asioita kesken. Muistan joskus tahkonneeni jonkun sovelluksen kanssa aamuneljään saakka kun en saanut sitä toimimaan. En osaa myöskään jättää töitä ennen kuin sähköposti on siivottu. Söin siis paljon kaikkea “nopeeta ja helppoa” joka lausutaan suomeksi “valmista, suolaista ja rasvaista”. Mulla ei ole tällä viikolla asiakaskäyntejä vaan hoidan asiakastapaamiset etänä, joten tuollaisen viiden päivän kuurin ottaminen onnistuu helposti.
Tavoitteeni on vaan saada hyvä aloitus jotta saan motivaation oikealle laihduttamiselle. Kun huomaan että paino putoaa, niin jaksan oikeasti tehdäkin sen eteen jotain.
Tarkoitus oli aloittaa kuuri jo eilen, mutta tuosta S-marketista ei ko paketti löytynyt, joten kävin eilen ostamassa sen CM:sta. Hinta muuten yllätti positiivisesti, paketti maksoi alle 30€, eli alle 6€ päivässä. Mä olin varautunut maksamaan siitä yli 50€!
Tiedän jo, missä mulla tulee olemaan ongelmia: tulen kaipaamaan pureskeltavaa ja suolaa. Kuurin aikana saa syödä kasviksia, joten ostin jo kukkakaalin ja kunhan se on syöty, niin sitten käyn ostamassa porkkanoita. Suolaongelma onkin sitten vähän isompi ongelma!
Tämä viikko on töiden osalta hieman rauhallisempi, joten myös kuntoilu alkaa taas tällä viikolla. Tänään jo kävin 50 minuutin lenkillä. Huomenna täytyy käydä jumpassa koska torstaina ei ole sellaista jumppaa johon haluaisin mennä, eli silloin voi taas mennä lenkille. Perjantaina on illalla kynsihuolto, joten se on lepopäivä.
Saas nähdä, joko mä tänä syksynä pääsisin monivuotiseen tavoitteeseeni, 72 kiloon. Ei taida mun kroppa enää ainakaan terveellisillä tavoilla “taipua” siihen, ikä tekee tehtävänsä.
Perjantaina meillä oli tiimipalaveri. Kehitimme uuden koulutustuotteen ja meidän esimies lähtee eräille messuille myymään sitä vielä tämän syksyn aikana. Ensimmäisiä tilauksia odotamme ensi keväänä.
Tiimipalaverin jälkeen istuimme kolmen siiderin verran terassilla. Keskustassa oli ilmeisesti U2:n konsertin takia väkeä liikenteessä ihan älyttömästi.
Lauantaina oli perinteiset elobileet. Loppuillan porukka oli tänä vuonna pieni, vain kolme vierasta, mutta se ei estänyt hauskan pitoa :)
Yöllä tulimme kimppataksilla kotiin ja oli kyllä tosi kiva herätä omasta sängystä.
Viiden tunnin yöunien ja tunnin päiväunien jälkeen olin niin väsynyt että en jaksanut laittaa ruokaa vaan kävimme Teinin kanssa läheisessä ketjuravintolassa syömässä. Jälkiruuaksi ostimme kotiin juustoja. Teinin tyttöystävä liittyi myöhemmmin seuraamme ja nautimme juustoja kera punaviinin.
Tänään piti olla vapaapäivä, mutta otin iltapäivälle yhden duunikeikan. Oli aikataulusyistä pakko ottaa vapaapäivälle. Mutta vapaapäivän vuoksi ilmoitin että vain iltapäivä sopii. Teimme eräälle pilottiasiakkaalle (uusi tuote) kyseisen tuotteen koulutuksesta englanninkielisen koulutusvideon. Videon kuvaruutukaappaukset ko sovelluksesta on huonolaatuisia. Me huomautimme kuvausfirmalle tästä jo pariin kertaan kun tarkistimme videon leikkausta. Asialle ei kuitenkaan haluttu tehdä mitään. Lopulta meille tuli asiakkaalta reklamaatio samasta asiasta. Laitoin reklamaation myyjälle. Tämä kyseinen asiakasfirma on myös videointifirman suora asiakas. Myyjästä ei kuulunut mitään ja parin päivän päästä laitoin viestin että toivon hänen yhteydenottoaan viimeistään ylihuomenna. Ei vieläkään mitään. Sitten ei enää auttanut muu kuin soittaa ko firmaan ja kysyä kuka on myyjän esimies. Lähetin myyjälle menneet viestit esimiehelle ja vastaus tuli heti: en tunne asiaa, palaamme huomenna. Ja heti aamusta myyjältä tulikin viestin: en ole saanut aikaisemmin lähettämiäsi viestejä…. Plaa-plaa-plaa, et sitten läpinäkyvämpää tekosyytä keksinyt.
No, nyt sitten menen firmalle jotta saamme nuo kuvaaruutukaappaukset parempina. Koordinaattorimme yrittää vielä saada hyvitystä mun menetetystä työajastani.
Tämä viikko on täysin “toimistoviikko”. On mulla kaksi päivystystä, yksi etäpalaveri ja yksi etäkoulutus, nämä kaikki hoidan kotitoimistolta käsin.
Tällä viikolla iso pilottiprojekti on hieman rauhallisempi joten uskon että pääsen aloittamaan normaalin elämän eli ehdin käymään lenkillä ja jumpassa. Tänään taitaa olla lenkkikeli!
Jane