Siivosin sitten eilen viisi tuntia. Tosin välissä katsoin tunnin kestävän dokkarin telkkarista, että konkreettista siivousaikaa meni neljä tuntia. No, se ei ollut hölmö teko, päinvastoin.
Nyt istun tässä kauratyyny olkapäillä, mulla on niskat jumissa ja lapaluun alle on sen seurauksena tulossa jumi. Jospa iltapäivän jooga auttaisin vähän. Huomenna on 30 minuutin stretching, jonne olen menossa.
Tää nukkumattomuus rupeaa vaikuttamaan mun toimintaani. Vaikka nukun suhteellisen “paljon”, eli noin kuusi tuntia, niin se ei ole mulle riittävä määrä.
Tänä aamuna heräsin klo 5.30. Mulla on muutama periaate, lauantaisin saa nousta sängystä ylös vähän ennen kasia, eli katsomaan kello 8 uutiset ja sunnuntaisin sitten vähän ennen ysiä. Eikä ainakaan nousta klo 5.30! Noin kello 6.50 annoin itselleni luvan nousta ylös kello 7. Ja nukahdin :) Valitettavasti aura-auto tuli pihaamme klo 7.36.
Olen nyt parina päivänä tehnyt hölmöjä juttuja ja veikkaan että ne johtuvat väsymyksestä. Perjantaina kun mun piti duunikoneesta avata vpn-yhteys, laitoin koneen lukkoon. Työpöydällä olevan kuvakkeen napsauttaminen hiirellä ja ctlr+alt+del onkin niin lähellä toisiaan olevia toimintoja, että toi on ihan ymmärrettävää.
Tätä ennen aamukahvin saaminen oli ollut tuskaa. Seisoin kahvinkeittimen ja jääkaapin välissä. Kahvimukin olin nostanut pöydälle kahvinkeitiimen viereen. Otin maidon jääkaapista ja kaadoin kahvimukini täyteen maitoa. Kahvia mukissa ei vielä ollut.
Tänään laitoin keittiöön valot kun olin menossa vessaan. Onhan nuo valokatkaisimet vierekkäin, mutta on niiden välissä noin 40 cm väli ja onhan ne ovenkarmien eri puolilla.
Vaikka tämä päivä onkin suhteellisen aikataulutettu: noin klo 10 lenkille, sitten suihkuun ja kauppaan heti klo 12, jumppaan lähtö klo 15.30, niin ehdin tuossa kaupassakäynnin, ja jumpan välissä syömisen lisäksi ottamaan myös päiväunet.
Päätin myös, että tiistai-iltana otan kokonaisen unilääkkeen. Lähden keskiviikkona puolen päivän aikaan Forssaan ja joudun siellä taas hotellissa ottamaan ainakin puolikkaan unilääkkeen että saan nukuttua. Joten jospa tosta tulis kahden hyvin nukutun yön putki.
Rupesin laittamaan työhuonetta siihen kuntoon, että uudet huonekalut mahtuvat sinne. Teinin vanha sänky pois paikaltaan ja lattioiden kunnollinen pesu sekä vuodevaatelaatikon tyhjentäminen Teinin vanhoista urheilutarvikkeista, jotta sen saa toivottavasti pian lähetettyä uuteen kotiin.
Halusin säästää tennis- ja squash-mailat, mutta yllätys, yllätys, niille ei tuntunyt löytyvän loogista, hyvää paikkaa, johon ne olisivat mahtuneet.
Eipä sitten muuta kuin siivoamaan eteisen yläkaappia, siellä olisi niille hyvä paikka.
Eteisen yläkaupasta löytyi kahdeksan (sic!) reppua, muutama kassi ja pari käsilaukkua. Monen muun asian ohessa. Kaapin päältä löytyi kaksi isoa matkakassia, jotka tyhjänä painoivat 3,5 kg, jessus! Heitin tavaraa armottomasti roskiin. Sitten mun oli pakko siivota alusvaatekaapin alin hylly, koska säilytän käsilaukkujani siellä ja se oli jo ennestään niin täynnä, ettei sinne mahtunut enää yhtään laukkua. Sen takia varmasti nuo eteisen kaapissa olevat käsilaukutkin ovat joutuneet väärään paikkaan. Ja näinhän tää homma etenee: nyt on vaatehuoneen lattialle heitetty semmosta tavaraa, joka kuuluu vaatehuoneeseen, mutta joka ei mahdu oikealle paikalleen. Seuraavaksi täytyisi siis siivota vaatekaappi. Päättymätön siivouskierre! Kunnes koko asunto on siivottu.
Otin siivoussiiderin, jää kävelylenkki tältä päivältä tekemättä. Onneksi huomennakin on päivä.
Olen nyt siivonnut 1,5 tuntia mutta vielä en ole edes miettinyt tuota oman sänkyni alustaa, joka kuitenkin oli toinen tämän päivän siivouslistalla oleva asia!
Ruokapäiväkirjan pitäminen on kannattanut, olen saanut lähes joka päivä syötyä lähes kaikki kalorini. Pahimmillaan on jäänyt puuttumaan vaan sellaset 25%, kun aikaisemmin puttui “aina” puolet. Paino onkin nyt hyvin lievässä laskusuunnassa. Painon laskua parempi asia on se, että rasvaprosentti putoaa edelleen, nyt on pudotusta “jo” 5% ja lihasten osuus on noussut 3%. Rasvanprosentin pudottamisessa ei ole enää pitkä matka suosituksen ylärajaan, lihasmassan kasvattamisessa suosituksen alarajaan on vähän enemmän matkaa.
Tulokset motivoivat lähtemään tänään matalasykkeiselle 1h 20 min kävelylenkille ja huomenna pilatekseen tai joogaan!
Ruokapäiväkirjan pitämisestä oli toinenkin, vielä suurempi hyöty. Sen mä tiesin, että syön liian vähän, mutta sitä en tiennyt että mun ruuassa on rasvan määrä suhteessa muuhun ihan mahdoton! Riippumatta siitä, mitä ravintokoulukuntaa kukakin edustaa, niin tommosta rasvamäärää ei missään ravintokoulukunnassa suositella! Paitsi ehkä rasvansyöjät ry:ssä. Rasvan määrä on sekin vähenemään päin, mutta se tapahtuu hieman hitaammin, ensin kun on syötävä jääkaapista pois kaikki se, mistä sitä rasvaa kertyy. Kyllä mä tiesin, että mulla tulee paljon rasvaa, koska en juurikaan käytä kevyttuotteita, mutta silti rasvan suhteellinen määrä yllätti. Tai no, se järkytti!
Tiistaina kävin kampaajalla. Tarkoitus oli saada hiukseni hieman vaaleammiksi eli valmistautua kesän blondiuteen. Se olikin sitten aikamoinen urakka ja vei aikaa neljä tuntia. Kampaaja varotti mua etukäteen, että lopputulos on oranssi. Ensin laitettiin värin poisto. Latvat tulivat kauniin värisiksi, mutta mulle jäi leveä oranssi poikkiraita päähän. Eli punainen väri oli ampunut tosi kovaa kiinni tuohon hiusten terveeseen osaan. Siihen kohtaan laitettiin sitten vaalennus, joka helpotti tilannetta huomattavasti. Sitten todettiin, että enempää ei voi tehdä. Juurikasvu vielä värjättiin ja laitettiin hieman raitaa. Nyt hiukseni ovat vaaleat kullan ja oranssin värisillä raidoilla. Punaisen värin kanssa on yleensä kaksi vaihtoehtoa: joko se ei pysy tai sitten se jymähtää totaalisesti kiinni. Mulla on aina jymähtänyt.
Mutta mä tykkään hiuksistani, onhan ne erikoiset, mutta ei se mua haittaa.Oranssia on kuitenkin niin vähän ja kultaa sen verran paljon, että ei tää oo yhtään paha.
Mietin jo, että ensi syksynä täytynee jättää punaiseksi värjääminen pois. Laittaa syksyllä väri, joka on mahdollisimman lähellä omaa väriä (yök!) ja antaa hiusten levätä koko talven.
Torstaina piipahdin Turussa. Kotimatkalla kävin taas Liedon lihakaupassa. Ostin maustettuja ruokanakkeja (lihaa 70 - 80%), hevosen sisäfilettä, hepopihvejä, eli valmiita hevosjauhelihapihvejä ja teinille puolivalmiin wieninleikkeen. Itselleni vajaa puolet, teinille vähän enemmän.
Illalla pääsin lenkille itseäni paremmassa seurassa. Grey-täti oli pääkaupunkiseudulla kolmen koiransa kanssa: Lempi-Urooni ja Narttu sekä nuorin uros. Jälleen kerran on todettava, että kaipa se Pitko ihan oikeesti tykkää musta. Mutta ei se haittaa, niin mäkin tykkään siitä :) Eläimet eivät osaa näytellä tunteitaa, joten kyllä mä sen tiedän, että se tykkää musta, mutta silti sydäntä lämmittää aina nähdä sen riemu kun me kohtaamme :) Riemu on molemmin puolista!
Mulla oli Grey-tädille (toivottavasti) hyviä uutisia: musta lähti keskiviikkona tarjous, jossa mua tarjottiin oululaiselle asiakkaalle vähintään viideksi päiväksi tekemään kartoitusta. Kartoitusta seuraisi sitten toteutussuunnitelma, johon tietysti sisältyy koulutus, eli lisää Oulupäiviä! Kaiken kaikkiaan tarjous sisälsi tässä vaiheessa 10 päivää töitä, toivottavasti se menee läpi.
Eilen Teini tuli käymään. Veimme työhuoneen nurkasta kaiken vanhan sähköromun Sortti-asemalle ja sitten lähdimme Ikeaan tekemään Teinille ostoksia. Hän tarvitsi ruuan valmistusvälineitä: lastoja, kauhoja, purkinavaajan, uunivuuan ja niin edelleen. Lisäksi hän halusi uuden tyynyn ja peiton, päiväpeiton, koristetyynyjä ja niin edelleen. Maksoin nyt tässä vaiheessa kaiken, mutta teen laskelmat siitä, mitä hän maksaa mulle takaisin. Mä maksan hänelle nuo “pakolliset” eli keittiövälineet, loput hän saa maksaa itse. Ensi viikolla hän käy vielä ostamassa itselleen kunnon keittiövetiset, ne olen jo aikaisemmin luvannut maksaa hänelle.
Mä pääsin halvalla. Ostin uudet ja ennen kaikkea puhtaat patakintaat ja -laput; patjan uuden, ensi viikolla tulevan vuodesohvan päälle (onhan siinä patja, mutta ne on niin ohkasia noi vuodesohvien patjat, että ei niissä voi nukkua); patjan päälle suojuksen ja käsilaukun.
Ostosten jälkeen olikin sitten hyvä käydä syömässä ja Teinin vein kotiin noin klo 20.30.
Tänään olis tarkoitus laittaa toi työhuone siihen kuntoon, että sinne mahtuu ensi viikolla tulevat huonekalut. Teinin vanha sänky on huuto.netissä, mutta ei yhtään huutoa ja se umpeutuu maanantaina :( Jos se ei mene tuota kautta, niin täytyy laittaa se jonnekin annetaan-palstalle. En mä siitä isoa rahaa ole pyytämässä, 15€ on lähtöhinta ja eurolla sais vielä joustinpatjan ja petarin. Noi olis just sopivaa mökkikamaa, mutta mökkikausi ei ole vielä valitettavasti ole alkanut. Eikä tuossa työhuoneen kuntoon laittamisessa iso homma ole. Käytännössä siirtää Teinin sänky pois siitä missä se nyt on ja pestä lattia kunnolla. Sisko tulee todennäköisesti sunnuntaina hakemaan ton vanhan ruokapöydän pois. Lisäksi tyhjennän oman sänkyni alustan, säilytän matkalaukkujani ja -kassejani siellä. Ostin maanantaina uuden, hieman isommman trolleyn itselleni, tommosen 63 cm. Sinne mahtuu nyt sitten lentäen tehtäville työmatkoille myös lenkkikamat mukaan. Ennen kuin tuuppaan sen tuonne sängyn alle, niin tyhjennän sen, pyyhin sieltä kunnolla pölyt ja pesen sen. Liian usein tulee pyyhittyä sieltä pölyt vain vapaalta alueelta.
Ohos, yksi viikonloppuaamujeni nautinto on tältä aamulta menetetty: kahvimukai ja Hesari. Ehdin jo joumaan aamukahvini tätä kirjoittaessani. Nyt on tyydyttävä pelkkään Hesariin ;(
Lisäys muutamia tunteja myöhemmin: Ai nii, ostinhan mä sieltä lihakaupasta myös saunapalvia 12€/kg. Tää on taivaallisen hyvää! Onneksi ostin vaan 200g, mä nimittäin mitä suurimmalla todennäköisyydellä syön tän suoraan jääkaapista ;) Lisäksi tän reunoista jää sormiin mustia rantuja, ei semmosia jää isojen tehtaiden saunapalveista.
Pitkästä aikaa olen yöaikaan koneen ääressä. Heräsin ennen yhtä ja päässä rupesivat kiertämään ajatukset joita ajattelemaan olen liian väsynyt. Tai no, ajattelemaanhan kyllä pystyn, mutta ajatukseni eivät johda mihinkään.
Katsoin illalla ohjelman Inhimillinen tekijä, jossa aiheena oli mustasukkaisuus. Se on jännä, miten vieläkin, 10 vuotta eron jälkeen löydän siitä asiasta uusia puoli. Asioita, joita en ole aikaisemmin tajunnut. Ohjelmassa puhuttiin siitä, miten mustasukkaisuuden kohde rupeaa muuttamaan omaa käytöstään jotta välttyisi mustasukkai-suuskohtauksilta. Niin minäkin tein. Olenhan mä tiennyt, että tein sitä, mutta mä en ole oikeasti tajunnut sitä asiaa. Toimin aivan samoin kuin fyysisen väkivallan kohteeksi joutuvat naiset tekevät: toimivat niin, että toinen osapuoli ei saa aihetta löydä. Kun itse käyttäydyin tällä tavoin, niin sehän on sama kuin joku ulkopuolinen olisi vienyt minulta minut itseni pois, olin turhan usein joku muu kuin minä.
Paljon toki tein ihan tietoisiakin valintoja. Toisin kuin ohjelmassa haastatellut Lippe Suomalainen ja Leila Preisfreund minä en päässyt kavereiden kanssa ulos. Paitsi lähtemällä “salaa”. Teinin kummitädin kanssa käytiin pariin kertaan niin, että sanoin meidän käyvän vain syömässä vaikka tarkoitus oikeasti oli lähteä baariin. Tiesin että asiasta syntyy ensin helvetillinen meteli ja sitä seuraa kahden viikon mökötys. Se oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että ennen lähtöäni oli meteli ja mökötys jota seurasi kotiin paluuni jälkeinen meteli ja mökötys.
Erään hevosporukan pikkujoulun aikaan puhelimeni soi illan aikana lähemmäs sata kertaa ja vastaajani oli jätetty täyteen viestejä kun en vastannut puheluihin. Ja millaista porukkaa hevosporukka on silloin kun puhutaan ratsastuksesta? Naisia!
Ja nyt tässä, tätä kirjoittaessani ymmärrän miksi hän oli tietyllä tavalla kovin kiinnostunut mun ratsastusharrastuksestani. Hänhän esitti minulle juuri sitä, ihanaa, kiinnostunutta avomiestä, mutta todellisuudessa hän halusi vahtia mua niiltä kolmelta tallilla käyvältä mieheltä!
Kun teimme eroa hän ihan suoraan rupesi kyselemään että mitä reissuja maastovaellusretkeni olivat olleet. Tein niitä yhteen aikaan useamman vuodessa. Kysyin häneltä että kuvitteleeko hän tosiaan että lähtisin tapaamaan rakastajaani paskasissa ratsastusvaatteissa? Ei hän osannut siihen vastata. Teinikin harrasti ratsastusta tuohon aikaan ja kävimme hänen kanssaan pariin kertaan issikoimassa. Niitäkin reissuja hän epäili.
Ja miten hienosti tuo ihminen osasi manipuloida muita. Jessus! Muistan eräänkin kerran kun olin töissä nyt jo osakeyhtiölistalta kadonneessa TeleMediassa. Meitä työskenteli Espoon konttorilla muistaakseni kahdeksan henkeä: kuusi myyjää, myyntipäällikkö ja assistentti. Eräänä perjantaina lähdimme porukalla töiden jälkeen oluelle. Liikuimme kaikki - liikkuvaa työtä kun teimme - omilla autoilla, joten emme tosiaan menneet kuin yksille. Yritin soittaa ex-avokkaalle ennen toimistolta lähtöämme mutta hän ei vastannut puhelimeen. Otin tietoisen riskin ja lähdin muiden mukaan. Istuimme jo ravintolassa kun hän soitti takaisin. Kysyin onko ok, että istun työkavereiden kanssa hetken aikaa. Voi, miten kauniisti hän puhui kun hän tiesi, että mulla on työkavereita mukana. Eihän mun tarvi tuollaisen asian takia lupaa kysyä, riittää kun ilmoitan hänelle ettei hän vaan huolestu missä viivyn. Voin tietysti olla niin kauan kuin haluan. Jos olisin niin kiltti ja ystävällinen ja ihana että soittaisin hänelle kun lähden kotiin, niin hän laittaa ruuan valmiiksi. Kotona odotti sitten kuitenkin kolmannen asteen kuulustelu: miksi, missä, ketä, mistä oli puhuttu ja niin edelleen.
Ei helevetti! Tiedättekö mitä! Mä sain itteni taas kiinni selittelystä! Meinasin kirjoittaa tähän, että jollain tavalla hänen mustasukkaisuutensa tuossa tilanteessa oli ehkä ymmärrettävää, olihan meidän kahdeksan hengen tiimissä minun lisäksi vain yksi nainen, eli työskentelin kuuden miehen kanssa. Tosin me näimme toisiamme vain kerran viikossa. Perjantaina oli bookkauspäivä, jolloin istuimme kaikki toimistolla. Koko päivän puhelimessa! Uskomatonta, että mä vieläkin, 10 vuoden jälkeen selittelen hänen käyttäytymistään ja löydän sille oikeutuksen! Tosin tällä kertaa onneksi sain itseni kiinni ennen kuin tein sen. Ja sama kuviohan tässä on kuin fyysistä väkivaltaa kokevilla naisilla, kerrotaan että tietysti mies sai lyödä, koska toimin itse niin kuin toimin.
Noita “hei, noinhan mäkin tein” -asioita saattaa vielä tulla eteen, vaikkakin kovasti toivon, ettei enää tulisi. Jotenkin sitä vaan ei voi kuin ihmetellä itseään ja sitä, miten sitä onkin alistunut tuollaiseen. Tietyllä tavalla mä tunnen häpeää asiasta vaikka täysin syytön olenkin. Niin kuulemma kokevat myös fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneet naiset.
Asia, joka mua rupes pitämään hereillä on menneisyyden vaikutus nykyisyyteen. Tiedän, että tietyt nykyiset toimintatapani juontavat menneestä. Mutta onko siellä syvemmällä jotain muutakin. Vai ei?
Esimerkiksi “turhan innokkaat” miehet lentävät ulos elämästäni kuin leppäkeihäät. Mies, joka ei malta odottaa mun vastausta tekstiviestiin 12 tuntia saa enää yhden tekstiviestin: Anna olla, hyvää loppuelämää. Miehet, jotka soittelevat turhan usein, lentävät ulos elämästäni kuin leppäkeihäät. Arvatkaas kuinka kävi sille miesparalle, joka tässä joitakin viikkoja sitten soitteli mulle yhden päivän aikana ns. virka-aikaan noin 10 kertaa? Eipä ole tuota miestä paljoa mun elämässäni sen jälkeen näkynyt ;)
Mä pidän tuollaista käyttäytymistä kontrolloimisena enkä sulata sitä pätkääkään.
Mietin sitä, että onko menneisyyteni kuitenkin niin pahasti vielä sisälläni purkamatta että sen vuoksi olen mieluummin nykyään yksin kuin parisuhteessa. Vai onko näillä asioilla oikeasti mitään tekemistä keskenään? Nykyään mä teen sellaista työtä, että eihän parisuhteesta mustasukkaisen ihmisen kanssa mitään edes tulisi. Hänhän pistäisi itsensä suoraan maan päälliseen helvettiin siinä.
Tätä mä olen nyt pyöritellyt pienessä mielessäni, mutta oikeasti olen niin väsynyt, että ei tästä mitään tule. Ajatukset pyörii samaa kehää enkä saa mistään otetta. Pystyn pyörimään vaan menneisyydessä ja tiedostamissani toimintamalleissa, en pysty hahmottamaan mitään uutta.
Siksi nousin ylös ja rupesin kirjoittamaan tätä. Jos tämä veisi ajatukset pois päästäni ja pääsisin takaisin nukkumaan. Huomenna onneksi on saldovapaa. Huomen illalla täytyy ottaa kokonainen unilääke, jos sen avulla saisi nukuttua koko yön. Sitten täytyy olla ainakin yksi yö ilman, koska varmaan sitten taas keskiviikkoiltana täytyy ottaa ainakin puolikas. Aamulla on aikainen lähtö Turkuun.
Olen viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun.
Perjantaina kävin jumpassa klo 18 ja kotiin päästyäni en jaksanutkaan muuta kuin syödä ja toljottaa telkkaria. Hyvät yöunet valitettavsati on mennyttä. Herään aamuyöstä, mutta jotain positiivista sentään: en valvo kahta tuntia vaan ainoastaan vajaan tunnin.
Eilen kävin äidin luona ja lähdimme hänen kanssaan käymään Tarjoustalossa. Mulla menikin sinne sitten 170€! Toisaalta ostin neljä pakettia terveyssiteitä, 4 isoa pulloa shampoota, monta pulloa hoitoainetta jne. Eli Tarjoustalossa ei tarvitse käydä ennen kesää. Ostoslistani ulkopuolelta en ostanut kuin termospullon, jonka tarvitsen, koska vanha meni rikki ja lukulasit (sic!) Termospulloa olisin kaivannut perjantaina. Kävin kesken työpäivän kaupassa (ostin samalla uusimman Pii Marin -kirjan) ja kotiin kävellessä tuli hinku tehdä termariin minttukaakao, pakata reppuun viltti ja istuinalusta ja lähteä istumaan aurinkoon. Mutta kun ei ollut termaria :( Vanhasta meni lasiosa rikki kun se putosi lattialle. No, nyt on ja toivon, että ensi viikonloppuna olisi kaunis aurinkoinen sää.
Lukulaseja en lukiessa tarvitse, näen aivan hyvin, eikä kirjakaan ole vielä ruvennut ottamaan etäisyyttä kasvoihini, mutta esimerkiksi roukien tuoteselosteiden lukeminen on lähes mahdoton tehtävä. Tekstiviestin lukeminen hämärässä on myöskin tuskaista, varsinkin jos siinä on numeroita. En siis vielä tarvitse silmälääkäriä ja laseja, mutta tietyissä tilanteissa nuo helpottavat elämää.
Kotiin tultuani söin, otin toiseen käteen viimeisimmän Wallanderin ja toiseen lasin punaviiniä. Sain luettua kirjan loppuun. Wallender-kirjoja ei enää tule (tästä on puhuttu julkisuudessa, joten uskallan kirjoittaa sen tähän) joten nyt mun täyty tehdä päätös: jatkanko Mankell-kirjojen keräämistä vai lopetanko tähän? Mulla on kaikki Wallanderit ja muuta muu Mankellin kirjoittama kirja. Joistakin täysin eri tyyppisistä kirjoista olen pitänyt, kuten Nimeltään Tea-Bagista ja Daisy Sistersistä. Sen sijaan Kadonneiden miesten metsä jäi lukematta. Olen lukenut myös Mankellin muut rikosromaanit ja niistä Kiinalainen on ehdottomasti kaikkein paras. Sitä on myös sanottu Mankellin parhaaksi kirjaksi, enkä ihmettele. Toisaalta, mulla on sen verran paljon noita Mankellin muitakin kirjoja, että ehkä voisin jatkaa niiden keräämistä.
Nukkumaan menin kymmenen uutisten aikaan, heräsin vähän ennen viittä, vajaan tunnin valvomisen jälkeen nukuin sitten lopulta yli yhdeksään.
Tänään en ole ajatellut tehdä mitään. No, pesukone on jo pyörinyt mutta pyykit on vielä koneessa. Joogatunnilla ajattelin käydä ja sen jälkeen tehdä lyhyen korkeasykkeisen kävelyohjelman. Yksi keskipituinen kävelylenkki jää tän viikon ohjelmasta tekemättä, mutta toi harjoitusohjelma on tehty niin, että siinä on viikossa vain kaksi ns. voimaharjoittelua. Mä haluan tehdä lihaskuntoa enemmän joten karsin noista kävelyistä.
Huomenna on saldovapaapäivä. Vaikka töissä on kyllä niin hiljasta, että hyvin pystyn tekemään vähän lyhyempää päivää ja nipistämään päivän pituudesta 1 - 2 tuntia joka päivä, vaikka käymällä keskellä päivää kävellen kaupassa. Voi siis olla, että mun saldotunnit “loppuu kesken”, mutta juuri sen vuoksi mä en olekaan “anonut” niitä kuin pari viikkoa etukäteen. Meidän täyty tehdä saldo- ja muista vapaapäivistä “anomus” sähköisellä järjestelmällä. Ihan vaan sen vuoksi, että niistä menee tieto palkanlaskentaan.
Huomenna käyn laukkuostoksilla. Mun hieno punainen käsilaukku meni talven pakkasissa paskaksi. Nahkaa kun ei ollut, niin rupesi pakkasissa halkeilemaan. Eikä mulla järki pakottanut päätä niin paljoa että olisin etukäteen tajunnut sen olevan muovia ja vaihtanut sitä toiseen laukkuun. Siis tiesinhän mä sen, että se on muovia, mutta en ajatellut sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Täytyy siis käydä ostamassa uusi käsilaukku. Olen myös päättänyt ostaa hieman isomman trolleyn. Sen kokoisen, että pystyn myös lentämällä tehtäville työmatkoille ottamaan lenkki- tai salivaatteet mukaan. Samalla laukku on varmaan sen kokoinen, että pärjään sillä noilla muutaman päivän ulkomaanreissuilla. Eli laukku, joka on ton pikku-trolleyn ja matkalaukun välistä.
Nyt pyykit kuivumaan ja sitten vois ottaa ton uuden kirjan käteen. Ruoka täytyy laittaa jo ennen kello 14, jotta jaksaa joogata kello 16.
Ai niin, osioon itselle muistoksi: mulla on puhjennut taas huuleen herpes! Ei mitään käsitystä mistä se nyt villiintyi. Ja hieman omituisesti se on tullutkin. Näppylä, joka on muistuttanut enemmänkin mustapäätä on ollut huulessa jo pari päivää. Luulinkin ensin, että se on mustapää ja odottelin vaan sen kasvamista jotta pääsen puristamaan sen pois mutta eilen illalla se sitten rupesi tykyttämään. Compeedin herpeslaastarit on kyllä ihme kamaa, heti kun olin laittanut sen huuleen loppui tykytys.
Tiedän syöväni liian vähän, joten en yhtään ihmettelisi, jos painoni ei putoaisi. Mutta ei sen jumalauta nousta pitäis!
Viime viikonloppu meni juhliessa, joten sitä ei lasketa, mutta ei yhden ryyppyillan, kolmen jaffa-litran ja yhden pizzan pitäisi nostaa painoa 900g! Varsinkaan kun omasta mielestäni syön ns. oikein.
Liikuntaakaan en pysty “syyttämään” painon noususta. Ei lihakset vielä näillä liikuntamäärillä mihinkään kasva. Lihasten osuuskaan ei ole viikossa noussut kuin 0,7 prosenttiyksikköä. Rasvaprosentti on tippunut kivasti, 1,5 prosenttiyksikköä. Enää on vajaan yhden prosenttiyksikön matka suosituksen ylärajaan :)
Nyt ei auta muu kuin ottaa ruokapäiväkirja esille ja katsoa missä muualla kuin kalorien määrässä menee pieleen.
Nyt mulla on hyvä rytmi elämässä. Olen myös nukkunut tiistain vastaisesta yöstä lähtien hyvin, silloinhan otin puolikkaan unilääkkeen, koska aamulla oli aikainen lähtö Turkuun.
Illalla rupea väsyttämään aikaisin ja klo 21 - 21.30 välisenä aikana menen sänkyyn. Makoilen piikkimaton päällä lukemassa kirjaa ja valot sammutettuani nukahdan nopeasti. Herään kerran nukuttuani vasta muutaman tunnin, mutta nukahdan saman tien takaisin ja nukun aamuun asti. Muuten yöt ovat levottomia. Nukun sänkyni oikealla puolella mutta aamuisin herään vasemmalta puolelta. Kuljetan liikkuessani tyynyä mukanani. Olis kiva saada videokamera kuvaamaan että mitä mä oikein touhuun.
Herään noin 5.30. Olen hidas herääjä, eli en koskaan herää pirteänä, mutta päivisin ei väsytä, joka on merkki siitä, että olen nukkunut tarpeeksi.
Olen nyt käynyt kolmena päivänä peräkkäin liikkumassa. Tiistaina ja tänään Polarin kunto-ohjelman mukaiset kävelylenkit ja eilen jumpassa. Tänään kävin lenkillä keskellä päivää. Meillä on töissä niin hiljasta, että ei yhtään haitannut vaikka olinkin pari tuntia poissa koneen ja puhelimen äärestä. Ulkoilusää oli upean keväinen, mutta ulkoilukeli oli kamala, joka paikka umpijäässä eikä välillä voinut liikkua muuten kuin “hiihtämällä”.
Mun tarttis nyt miettiä että haluanko mä tehdä tän viikon kunto-ohjelman loppuun, siinä on vielä kaksi lenkkiä, vai käydä jumpassa. Pakko mun on pitää huomenna tai lauantaina lepopäivä. Sunnuntaina on jooga- tai pilatestunti, joten sitä ennen voin hyvin tehdä kunto-ohjelman mukaisen 20 minuutin korkeasykkeisen ohjelman, mutta 47 minuutin kävelylenkin lisäksi ei oikein mun kunnolla voi enää paljoa muuta tehdä.
Kävelykeli on nyt kyllä niin järkyttävä, että taidan käydä huomenna vähän rankempitahtisessa lihaskuntojumpassa ja sunnuntaina ennen joogatuntia vetää kävelymatolla ton 20 minuuttia. Jää sitten yksi keskipituinen lenkki tekemättä, mutta ehkä noi kaksi jumppaa kompensoi sitä edes jonkin verran.
Viikonlopuksi ei ole mitään ohjelmaa, joka on iloinen asia :) Vois vaikka käydä kyläilemässä.
Aamulla varasin talvilomalle kolmen päivän matka Budapestiin. Ihanaa kun on vihdoinkin sinnekin jotain ohjelmaa. Olihan mulla suunnitelmia vaikka mitä, mutta mikään niistä ei kolahtanut niin, että olisin ruvennut toteuttamaan. Mutta nyt on matka varattu. Suunnitelmissa on pitää talviloman päälle vielä pari päivää saldovapaita, mutta katotaan nyt. Töissä on oikeesti niin hiljasta, että taitaa tunnit vähentyä tässä ilman varsinaisia saldopäiviäkin. Mikä on teitysti vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Nyt täytyy todeta, että juuri tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen elämääni, mua ei väsytä, omaa aikaa on sopivasti ja taas on jotain, mitä odottaa :)
Mulla oli tänä aamuna lähtö Turkuun klo 6.30. Yhdeksän jälkeen illalla otin puolikkaan unilääkkeen, luin hetken kirjaa ja nukahdin. Herätäkseni vähän yli kahden! Takaisin nukahtamiseen ei onneksi mennyt kuin ehkä vartin verran ja sitten nukuinkin hyvin siihen asti että kelloradio pärähti päälle.
Ihanaa, sain vihdoinkin nukuttua edes siedettävät yöunet. Tai no, sain ja sain. Napin voimalla. Olisin toki voinut ottaa sen napin jo aikaisemminkin, mutta sille ei ole tähän asti oikeasti ollut tarvetta, joten parempi näin.
Kotiin tultuani - jo vähän ennen klo 17 - jaksoin vielä lähteä lenkillekin :) Kyllä hyvä yöunet vaan tekevät hyvää!
Kävin tänään ukin luona. Kyllä hän oli jo puhelimessa kertonut mulle, että hän on taas käsistä ja jaloista turvoksissa. Ja pahasti olikin. Todennäköisesti se, että syksyllä lopetettiin kortisonin syönti on nyt saanut reuman aiheuttamaan turvotuksen. Ainakaan vielä ei onneksi ole särkyjä, mutta aamuisin kuulemma sormet ovat niin turvoksissa että kun hän rupeaa vetreyttämään niitä, niin ensin tulee tunne, että ennemmin menee luut poikki kuin sormet taipuvat.
Tänään hän oli käynyt labrassa, mutta lääkäri on vasta parin viikon päästä. Ja kuinka kauan menee ennen kuin lääkitys rupeaa tehoamaan?
Silmälääkäri oli helmikuussa sanonut, että on aivan oman lääkärin päätettävissä otetaanko kortisoni takaisin ukin lääkitykseen. Siitä, nostaako kortisoni silmänpaineita vai ei, kun ei kuulemma sittenkään ole täysin yksiselitteistä tutkimustulosta. Ota näistä nyt sitten selvää, ensin sanotaan että lääkitys pitää lopettaa välittömästi, koska se nostaa silmänpaineita ja sitten parin kuukauden päästä sanotaan, että ei se nyt ehkä sitten olekaan niin selvää.
Ukki on itse sitä mieltä, että kyseessä ei ole reuma, vaan se, että hänen ainoa munuaisensa ei toimi niin hyvin kuin pitäisi. “Dialyysiin en mene!”, oli hänen mielipiteensä asiasta.
No, odotellaan pari viikkoa ja katsellaan tilannetta sitten lääkärin lausunnon jälkeen uudestaan.
Meillä on salilla tänään erikoistoimintaa naistenpäivän kunniaksi, eli illan normaalitunteja ei pidetä. Noi erikoistunnit, lattari- ja zumbatunnit, ei kiinnosta. Salilla en kuitenkaan saa yksinäni mitään aikaiseksi. Harmittaa, koska olin justiin saanut hyvän liikuntavauhdin päälle ja se vauhti putoaa multa pois niin hemmetin helposti. No, huomenna lenkille.
Teinin tarttis päästä Ikeaan ja joten ehkä menen illalla hänen kanssaan sinne. Hän tarvitsee ruuanvalimistusvälineitä ja -astioita sekä uuden peiton, tyynyn, päiväpeiton ja muutaman koristetyynyn. Ja mä tarvin patjan uuteen vuodesohvaani. Sen oma patja on niin ohut, ettei siinä kehtaa ketään nukuttaa.
Mä taidan kustantaa teinille nuo ruokajutut, loput hän saa henkkia omalla rahalla, näiden hankintojen takia säästin hänelle rahaa 20 vuotta, joten käyttäköön niitä.
Hemmetti, kun olisin huomannut tuon salin aikataulun aikaisemmin. Olisin voinut lähteä nyt aamulla lenkille ja mennä stretchingiin klo 10.30. Mutta nyt on myöhäistä, en ole syönyt aamiaista vielä, nyt sen syöminen on liian myöhäistä enkä kyllä jaksa lähteä lenkille ja stretchingiin ilman aamiaista, olen herännyt vähän jälkeen klo 7.
Jane